Elämäni koirat osa 1 Luna

Uusia lukijoita on tullut hirvittävästi ja koska vuoden vaihtuminen sai mut muutenkin miettimään hieman menneitä niin päätin kirjoittaa hieman koirahistoriastani. Mikä on tuonut minut tähän pisteeseen missä seison nyt. Jotta tekstistä ei tulisi aivan hervottaman pitkä niin mennään yksi koira kerrallaan.

Kaikki alkoi kesällä 2011 kun perheeseen asteli mun ihka ensimmäinen oma koirani, kääpiösnautseri Luna. Tietämättömänä teininä sitä tuli mokattua tuon koiran kanssa monessakin asiassa. Arki meillä kuitenkin oli suhteellisen vaivatonta. Ainaki niin kauan kunnes tajusimme että koiraa ei oltu lainkaan opetettu olemaan yksin ilman toisen koiran seuraa. Suunnitelmissa oli omilleen muutto, mutta ajatuskin tuntui mahdottomalta, sillä yksin jätettynä tuo valkoinen partanaama ahdistui silmin nähden, stressasi ja huusi kuin syötävä.

Ongelmaa yritettiin korjata, mutta turhaan. Lopulta päätimme, että hankin Lunan kaveriksi toisen pienen koiran. Ja tälläkertaa koira etsittäisiin myös minun toiveideni perusteella. Kaikki menikin paremmin kuin hyvin, sillä minulle tarjottiin sijoitukseen kääpiöpinseri pentua, Bettyä.

Muutin tyttöjen kanssa opiskelujen perässä Tuusulaan. Kaikki sujui mainiosti, kunnes pikkuhiljaa Lunan kanssa alkoi ilmetä ongelmia. Se alkoi huutaa yksin ollessaan myös Bettyn seurassa. Se oli selvästi stressaantunut. Ainoastaan vierailuilla äidin luona näin sen olevan silmin nähden onnellinen. Jo pikkupentuna Luna kiintyi äitiini hyvin vahvasti. Se oli aina ollut enemmän äidin koira. Puolen vuoden jatkuvan ongelmien korjailuyritysten jälkeen päätettiin että Luna muuttaisi vakituisesti takaisin äidin luokse.

Päätös oli vaikea, mutta tiedän sen olleen oikea. Lunalla on nyt hyvä stressitön elämä äidin luona. Toivonmukaan tätä iloa jatkuu koko koiran elämän, mutta mikäli tulee tilanne että äiti ei Lunaa enää pysty pitämään muuttaa valkoparta takaisin minun luokseni.

Luna on minulle edelleen ihan tajuttoman rakas ja tulee aina olemaan. Se on se mun ensimmäinen koira. Jonka kanssa on kaaduttu katuojaan ja noustu ylös entistä vahvempina. Koira joka opetti mulle elämästä ihan käsittämättömän paljon. Vaikka Luna asuukin äitini luona reilu 160km päässä toivon että saan kokea tämän koiran kanssa vielä paljon unohtumattomia hetkiä.

Mitä kuuluu Lunalle?

En edes muista koska olisin viimeksi Lunasta blogin puolelle kirjotellut, mutta mun koirahan tuo on siinä missä Betty ja Mersukin, joten ehkä ihan hyvä päivitellä partanaamankin kuulumisia. Jos joku ei tiedä niin Luna on siis meikäläisen ihka ensimmäinen oma koira ja asustelee tällä hetkellä äitini luona Tampereella. 

Luna on nyt asunut äidin luona reilu puolitoista vuotta, saanut lisää ikää ja kokemuksia. Päätehtävänä sohvanlämmittäminen ja kainalokoirailu. Ei kuitenkaan sovi unohtaa personal trainerin hommia, varsinkaan kun koutsattavana on äidin lisäksi myös yksi veteraani-ikäinen vehnäterrieri vanhus. Pikku partanaama pitää täkäläiset liikkeessä ja varmistaa että kaikilla on kivaa.

Kun Luna tuli meille, siitä odotettiin temperamenttistä harrastushaukkua. Sellaista ei saatu, mutta nyt myöhemmin asiaa ajateltuani olen oikeastaan enemmän kuin tyytyväinen että sain juuri tällaisen koiran. En sitä täpäkkää snautseria mitä odotin. Luna on nimittäin yksi rauhallisimmista koirista jonka tiedän. Se tykkää kyllä erilaisten temppujen opettelusta ja yhdessä touhuilusta, mutta on tyytyväisimmillään kun sen kanssa lenkkeillään säännöllisesti, mutta muuten se saa loikoilla sylissä rapsuteltavana.

Muihin koiriimme verrattuna Luna on vähän semmonen slow motion -koira. Se tekee asiat omaa tahtiaan, yleensä erittäin rauhallisesti. Ehkä veteraaniseurassa vietetty aika on tehnyt tehtävänsä, en tiedä, mutta ei Luna näin rauhallinen aina ole ollut.

Jatkossa Luna saa ennen kaikkea nauttia kotikoirana oleskelusta, mutta on senkin pään menoksi jotain keksitty. Aina Tampere vierailuillani tehdään vähän tokoa ja mikäli tilanne vaan joskus sallii niin aloitamme partanaaman kanssa kaverikoirailun. Ja nyt kun neidin turkki on saatu kuntoon olisi tarkoitus käydä muutamissa näyttelyissäkin.

Lunan toiset näyttelyt korkattiinkin tänään Mäntsälässä, kuten tarkkasilmäisimmät jo huomasivatkin. Partanaama korkkasi avoimen luokan tuloksella EH1. Eli paremmin meni kun odotettiin. Mutta onhan se nyt aika nätti, vai mitä? 

Hyvän kokoinen. Erittäin hyvä tyyppi. Matalajalkainen. Kevyt. Kevyt kuono-osa. Hyvät silmät. Hyvä ylälinja ja hännän kiinnitys. Tasapainoisesti kulmautunut. Erittäin hyvä karkea karva rungossa. Hyvä väritys. Liikkuu hyvin.

Olavi Tuovinen