Paljon onnea Betty!

Mistä meillä huomataan että kevät on tullut? No koirien synttäreistä tietenkin. Meillä kun tuppaa porukka oleen tämmösiä kevätlapsia kaikki. Tänään tuli ykkösrotalla 2 vuotta täyteen. Ens viikolla vietetään Lunan kolmevuotis synttäreitä ja siitä seuraavalla viikolla täyttää pilkullinenkin jo vuoden. 

Keskitytään nyt kuitenkin ihan täysin tähän tän päivän sankariin. Arvon ylhäisyys Rockaholic Betty Boop on saanut tänään erityiskohtelua. Me on nimittäin menty täysin Bettyn tahdon mukaan. Juostu pelloilla pää viidentenä jalkana, kiipeilty kallioilla, syöty jäätelöä, nukuttu päikkäreitä, riehuttu, hierottu ja syöty herkkuruokaa ja paljon nameja. Kääpiö sai myös uuden hienon ruokakipon ja taisinpa mennä lupaamaan tuolle uuden pannankin.. Katsotaan jos Tampere KV:sta löytyis joku kiva tai sitten tilaillaan mittatilauksella.

Nyt meikä lähtee kuitenkin takaisin palvelijanhommiin. Onnittelut vielä velipojille Rockaholic Brian Setzer, Rockaholic Billy Idol ja Rockaholic Bob Dylan!

Noissa pienissä on vaan sitä jotain

Kääpiöpinsereissä siis. Mersu lähti viime sunnuntain uimalakeissin jälkeen Lillille hoitoon. Lähinnä nyt opettelemaan että hei hoidossakin voi olla ja lisäks oli ideana että jos se nyt vaikka hyvällä tuurilla lihois kilon ennen Lahden näytelmiä kun olis vähän vähemmällä liikunnalla. Ei se laiha ole, mutta kilo tai kaks ei kyllä olis pahitteeksi.

Joka tapauksessa me ollaan nyt tää viikko saatu viettää ihan vaan pinseriporukalla. Ja kun on hyvät kelit niin mikäs siinä. Koulutettu toimiva koira jonka voi napata minne vaan mukaan ja yks rääpäle jonka voi aina sysätä Aleksille että hoida sää.

Ollaan tässä kerettykin tehdä vähän sitä sun tätä pikku tirriäis(t)en kanssa. Käytiin tutustumassa uusiin lenkkimaastoihin ja Bettyn kanssa juostiin ensimmäinen kunnon canicrosslenkki tänä keväänä. Käytiin siskon luona tallikoirailemassa ja moikkaamassa Maddea. Täytyy muuten sanoa että matukasta on kasvanut aika kivan näköinen koira. Täytyy laittaa tännekin karvaturrista kuvia kun saan niitä itselleni. 

Keskiviikkona käytiin Lillin luona kurkkimassa mitä Mersulle kuuluu ja kävästiin tasapainotunnilla. Mersu takas Lillille ja ruokailujen ja raakaruokavaraston täydennyksen jälkeen sitten taas kotiin kääpiöiden kanssa. Torstaina Hyvinkäälle ja Riksuun mätsäreihin. Taino kääpiöt jäi Hyvinkäälle ja mä lähin vaan Netan seuraks. Illalla sit vielä hallille treenailemaan pitkästä aikaa. Vähän aksaa Been kanssa ja Roi pääs ihan vaan leikkimään ja ihmettelemään maailman menoa.

Perjantai ja Lauantai otettiinkin sit ihan rauhassa kotona. Taino kävihän pieni punainen kuvattavana Hyvinkään Mustissa ja Mirrissä ja Bettyn kanssa tehtiin pikkasen tokoa, mutta muuten vaan makoiltiin kotona tekemättä yhtikäs mitään fiksua.

Huomenna sitten takas Hyvinkäälle kun meikäläinen pääsee ensimmäistä kertaa leikkimään mätsärituomaria. Luvassa on nimittäin NoDon mätsärit ja mä oon lupautunut x-rodulle tuomariks. Myös Lilli lupautu tuleen paikalle Bean ja Mersun kanssa. Pilkullinen pääsee siis toivonmukaan kehään ja varmaan jotain koirien juoksutusta luvassa mätsäröinnin jälkeen. Saa liittyä seuraan tai tulla nykimään hihasta jos meikäläisen tunnistaa!

Koska kuvat on kivoja

Sä tarviit kolme kertaa pidemmät päivät ja lottovoiton

Mä en tiedä oonko mä maailman ainoa ihminen jolla ei ole sitä "the-rotua" eikä "the-lajia". Mä koen hyvinkin monta rotua omakseni  ja uskon että saisin hyvinkin erityyppisistä koirista itselleni sen sopivan yksilön. Mä tykkään harrastaa ihan liian montaa lajia, niin montaa ettei mulla tasan riitä aika, jaksaminen eikä varsinkaan rahat. 

Miten tällänen tilanne sitten ratkaistaan. No ottamalla yks kahjo kääpiöpinseri ja kaikkeen sopiva dalmatiankoira. Tai niin mä ainakin luulin. Ei kuitenkaan tainnut mennä ihan putkeen kun nyt mulla on kyllä mitä parhain kääpiöpinseri aksailuun, rally-tokoiluun ja kai sen kanssa voi ihan kunnon tokoakin tehdä. Mutta mitä mä sitten sain tuosta pilkullisesta. Erittäin lupaavan harrastuskoiran lajiin kuin lajiin. Lupaavuus ei kuitenkaan riitä, ei ainakaan jos koira ei ole terve.

Tällä hetkellä Mersun tilanne on se että maahanmenot on totaali bannissa hyppyjen lisäksi. Kalenterissa lukee 16.5. luustokuvat, mutta käytännössä Mersun kohdalla kyseessä on hieman normaalia laajempi tutkimus. Jotain ton koiran terveydessä on nimittäin vialla. Se oireilut ei oo hävinnyt mihinkään, päin vastoin jopa ehkä vähän lisääntyneet. Suositulle eläinlääkärille on kuitenkin vaikea saada aikaa, joten kuukausi joudutaan vielä jännittämään. Noh saapahan ne kyynärät ja lonkat sitten virallisena samalla. 

Mitä mä sitten teen jos Mersusta ei oo harrastuksiin.. Mä en todellakaan tiedä. Oon miettinyt uuden harrastuskoiran hankkimistakin, mutta entä jos sen kanssa käy yhtä huono tuuri? Mitä sitten jos mulla on vuoden päästä betty + kaks harrastuskelvotonta koiraa. Huonolla tuurilla Sandrakin on jo menehtynyt siihen mennessä ja päälle tulee yks harrastuskelvoton Luna. Tällänen tilanne olis suoraan sanottuna ihan perseestä.

En kuitenkaan haluis koiraharrastusta lopettaa, varsinkaan nyt kun oon jo vähän päässyt palveluskoira- ja vetolajien maailmaan. Nyt kun mulla ihan oikeesti olis älyttömän paljon intoa harrastaa ja tehdä. Jotain oleellista vaan puuttuu, se koira. 

Mä oon hukassa. Mulla ei oo hajuakaan mitä tehdä jos Mersua ei pystytä parantamaan. Se on ollut kaikkea mitä mä toivoin ja enemmän. Maailman paras pilkkueläin. Rakastettu perheenjäsen ja innokas harrastuskaveri. Tää oireilu on kuitenkin jo nyt muuttanut niin paljon asioita, että mä en oikeastaan edes halua tietää mihin suuntaan me ollaan menossa..

Kysymyspostaus osa 2

Mitä mieltä olet joidenkin vaarallisten koirarotujen maahantuonnin/kasvattamisen kieltämisestä?

Koira ei luonnostaan ole paha eläin. Ei edes ne "vaaralliseksi" luokitellut.  Mielestäni totaalikielto minkään asian suhteen harvemmin toimii. Sillä useimmiten kaikki kielletty houkuttelee ihmisiä. Katukauppa lisääntyy ja pentuja aletaan tuottaa kyseenalaisissa oloissa. Onhan se hyvä että näitä haastavampia koiria ei näin ehkä joudu ainakaan niin helposti ihmisille jotka eivät sellaisen koiran kanssa pärjää. Mutta mielummin silti vaatisin vaaralliseksi luokitellun koiran omistamiseen jonkun kokeen/testin enkä kieltäisi niitä kokonaan.

Mitä mieltä olet koirien jalostamisesta, esim englanninbulldoggi yms?

Lainaan vastauksessani kennelliiton sivuilta löytyvää tekstin pätkää:

Jalostus tarkoittaa eläinkannan laadun parantamista valinnan keinoin. Koirajalostuksessa laadulla tarkoitetaan tasapainoista ja rodunomaista luonnetta, hyviä käyttöominaisuuksia sekä terveyttä ja pitkäikäisyyttä. Koiran tulisi olla tunnistettavissa rotunsa edustajaksi, ja sen rakenteen pitäisi olla kestävä ja toiminnallinen, liioittelematta mitään rotumääritelmässä mainittua ominaisuutta.

Mikäli koirajalostus todellisuudessa olisi tätä ja silloin kun se sitä oikeasti on niin arvostan kasvattajia ihan älyttömän paljon. Teen mielelläni yhteistyötä mielestäni hyvien kasvattajien kanssa ja opiskelen koirajalostukseen liittyviä asioita jatkuvasti. Tavoitteenahan mulla on itsekin koiria tulevaisuudessa kasvattaa, joten kasvatustoiminta todella on lähellä sydäntä. 

Se että koirajalostuksessa on menty siihen pisteeseen että osa roduista on jo äärimmäisen sairaita ja överijalostettuja on mun mielestä sairasta. En ymmärrä miten kukaan ihminen pystyy hyvällä omalla tunnolla kasvattamaan koiria jotka eivät pysty itse lisääntymään tai jonka eliniän odote on reippaasti alle kymmenen vuotta. Itse henkilökohtaisesti kannatan sairaimpien rotujen jalostuskieltoa. Roturisteytyksiä ja rotuunottoja pitäisi myös lisätä ihan reippaalla kädellä, jotta tavoite eläinkunnan laadun parantamisesta olisi mahdollinen. Niin kauan kun vain tuotetaan lisää sisäsiittoisia sairaita koiria laatu on kyllä kaikkea muuta kuin ylöspäin.

Koirajalostuksessa ei kuitenkaan voi liikaa alleviivata kuluttajan vastuuta. Jokainen ostettu pentu tukee sen eteen tehtyä jalostustyötä. Jokaisen pennun ostajan olisikin hyvä kysyä itseltään millaista toimintaa tuen ostamalla juuri tämän pennun?

Onko päiviä tai hetkiä, jolloin kadut koirien ottamista/haluaisit taukoa koiristasi?

Nykyään kun oma terveys on vähän mitä on niin koiria osaa arvostaa ihan eri tavalla. Ainoastaan silloin kun jalka jumittaa ja kaatuu kesken agilityradan saattaa pienen murtosekunnin kirota että miks mulla on nää koirat, eipä olis ilman niitä tullut kaaduttua. Mutta sillä sekunnilla kun se koira tulee kattomaan mitä kävi niin ei voi muuta kun nauraa, kaapata nelijalkaisen pusukoneen kainaloon ja jatkaa eteenpäin. Taukoa mä uskon että kaipaa jokainen koiranomistaja välillä. Mulle riittää kuitenkin hyvin ihan parin tunnin tauko tai kerran vuodessa viikonloppureissu ilman koiria. Sen verran tärkeitä nuo on että viikko ilman ja on jo kamala ikävä.

Mitä rotua et voi missään nimessä edes harkita? Perustele.

Mitään överijalostettua rotua kuten geelisakemannia, englanninbulldogia, mopsia yms. Ihan puhtaasti siks etten puhtaalla omalla tunnolla pystyisi tukemaan sellaista kasvatustyötä mikä sen koiran eteen on tehty. En myöskään pystyisi ottamaan kyseisistä roduista kodinvaihtajaa, sillä kun koirasta näkee jo paljaalla silmällä että se kärsii ja sen koko olemus huokuu sitä kuinka se haluaisi elää tavallista koiran elämää mutta ei yksinkertaisesti pysty siihen, mun tekee pahaa.

Miksi halusit mieluummin pidättyväisen pennun kuin avoimen? Onko pidättyväisyydestä ollut hyötyä esim. julkisilla kulkiessa? Entä haittaa näyttelyissä/muissa tapahtumissa?

Mä tykkään koirassa sellasesta yhdelle ihmiselle/perheelle omistautumisesta täysin. Musta on ihanaa kun koiraa ei vois vähempää kiinnostaa muut ihmiset. Se ei harrastuksissa ota häiriötä vieraista ollenkaan, jos ne eivät tule ihan iholle asti ja se ei ole junassa tunkemassa muiden syliin vaan pysyy tyytyväisesti mun jaloissa. Se malttaa kaupungilla kulkea sun vierellä kun ei kokoajan ole tarvetta moikata jokasta vastaantulijaa. Ikinä ei tarvii pelätä että koira lähtis vastaantulijan matkaan ja kisoissakin koira keskittyy vaan ja ainoastaan suhun. Ei kehenkään muuhun.

Muutenkaan mä en koe pidättyväisyyttä missään nimessä negatiivisena juttuna. Ei koiran tarvitse näyttelyissäkään hypätä tuomarin syliin. Riittää että se hyväksyy kosketuksen ja antaa vieraiden käsitellä itseään. Ei sen tarvitse luottaa vieraisiin. Riittää että se luottaa muhun ja siihen että mä en vie sitä vaaraan. Mersun tapauksessa pentu-iän huonot kokemukset aiheutti sen että toi hypähti tuomareita karkuun ja käyttäytyi välillä kuin peura ajovaloissa. 

Turhan usein pidättyväisyys sotketaan arkuuteen ja sitä sen takia pidetään huonona asiana. 

Toivottavasti saitte itseänne mielyttävät vastaukset ja anteeksi kun tän julkaiseminen veny näin kauhean pitkälle. Onhan tää sentään lojunut tuolla luonnoksena jo monta viikkoa.. heh.

Juoksee juoksee, pinkoo pinkoo

Mersu nimittäin! Alotin tänään meidän molempien kunnon kohotuksen. Tavotteena tosiaan nyt tarjota pilkulliselle mahdollisimman monipuolista liikuntaa, paljon ruokaa ja sopivasti lepopäiviä. Josko saatais tohon etuosaan vähän lisää lihasta. Eikä yleinen massan kasvukaan pahitteeksi olisi.

Aamulla pieni lämmittelylenkki hihnassa ja pyörä alle. Oli pilkullisen ihan eka pyörälenkki ikinä, joten otettiin ihan rauhassa. Vauhtia vaan sen verran että koira pysyy rennolla ravilla vieressä. Matkaa tuli mittariin 6 km, mikä oli mun mielestä oikein sopiva matka näin alkuun. Vielä olis Mersulla intoa riittänyt, mutta ei sovi ahnehtia. Tosi nätisti kulki koko matkat vierellä, ei edes yrittänyt pysähdellä ja suunnatkin toimi ihan täydellisesti. (Instagramista voi käydä vilkasemassa pientä videopätkää)

Päivällä käytiin vaan pihalla pissatuksilla ja muuten nukkuikin BOTti päällä tyytyväisenä sohvalla. Illalla sitten vielä rauhallinen 4,6 km metsälenkki. Tän viikon kun oon Tampereella niin lenkit tapahtuu pääasiassa metsässä koirat vapaana, kun pitää Luna ja Sandrakin lenkittää. Noista ei kuitenkaan juuri ole Mersulle leikkiseuraa, joten yksinhän toi pilkkueiläin siellä maastossa viipotti menemään. Ja yllättävän paljon näytti liikkuvankin. Samalla kun itse kävelin tuon reilu neljä ja puoli kilsaa niin Mersu kirmaili 7,3km eli noin puolitoista kertaa sen mitä minä.

Huomenna olis tarkotus tehdä vähän jälkitreeniä ja tokoilla, sekä käydä canicrossaamassa. Keskiviikkona sitten lepäillään urheilun osalta, mutta aktivoidaan koiraa kuitenkin kaupunkireissulla. Torstaina sitten vähintään 10km metsälenkille ja toivon mukaan koirakavereiden treffailua. Perjantaina taas pyörälenkki/canicrosslenkki aamusta ja illasta metässä juoksentelua. Lauantaina mätsäreihin ja koirakavereitten treffailua. Sunnuntaina sitten lepopäivä ja palautuminen takas uudenmaan alueelle.

Pentuja siellä, vaan ei täällä

Oma muisti ei enää riitä muistamaan mitä oon tänne Bettyn pennutuksesta selitellyt. Joka tapauksessa kaikki varmaan tietää että Betty on mulla sijotuksessa tai jos ei tiennyt niin tietää nyt. Ajatuksena oli astuttaa Betty nyt kevään juoksuista, mutta ajankohta ei olekaan ihan paras mahdollinen. Betty nimittäin alottelee juoksujaan parhaillaan ja kasvattajalla on vielä edellisiäkin pentuja kotona. 

Vaikka kesäpennut olis ollut enemmän kun jees, niin on tässä paljon hyviäkin puolia! Betty ja sovittu sulho on molemmat vielä nuoria koiria, joten ihan kivakin että saavat kasvaa vielä puolisen vuotta. Lisäksi saadaan nyt alkukesällä käytyä Bettyn kanssa siellä pitkään kaavaillussa luonnetestissä ja toivon mukaan (siis jos mulla on "ylimäärästä" rahaa) saan käytettyä ton virallisissa selkäkuvissakin vielä uudemman kerran nyt kun se maaginen kahden vuoden ikä tulee täyteen. 

Lisäksi tää lykkäys antaa meille mahdollisuuden treenata kesällä aktiivisesti ja kai sitä pitäis johonkin kisoihinkin uskaltautua. Tavoitteena olis suorittaa BH-koe, korkata tokon alokasluokka ja hankkia rally-tokosta vähintään koulutustunnus RTK1. Rally-Toko kisat meidän piti korkata molempien koirien kanssa 10.5 kuten kalenterista näkyy, mutta lähdetäänkin tuonne nyt vaan Mersun kanssa Bettyn juoksujen takia.

Jotta me oikeasti edistyttäiskin meidän treenailuissa, me tarvitaan paljon treeniseuraa ja häiriökoiria. Kesä vietetään siis mutsin luona Tampereella, joten kaikki sielläpäin heiluvat ottakaa yhteyttä niin lähdetään treenaamaan! Tokoa, rallya, aksaa, jälkeä, vetoa, viestiä mitä vaan!

Muutoksia muutoksia

Ulkoasu koki melkoisen muutoksen kuten ehkä huomaatte. Mitäs pidette? Vielä on mahdollisuus vaikuttaa joten kommentteja kehiin jos jokin asia häiritsee. Parannusehdotuksia, kehuja, haukkuja ihan mitä vaan. Sana on vapaa! 

Lisäsin myöskin yläpalkkiin uuden sivun. Säännöllisen epäsäännöllisesti ihmiset tulee kyselemään multa mun koiratilanteesta ja kyselee miks mulla on esim petsiessä neljä koiraa, mutta vaan kahdesta tänne kirjoittelen. Nyt on kyselijöille vastattu ja uudetkin lukijat pääsee paremmin kartalle ketä nää taustajoukot täällä oikein on. Tuolta sivulta löytyvät esittelyt on kuitenkin paljon suppeammat kuin omien koirien, joten jos kaipaatte jotain lisäinfoa niin kertokaa. Lisäilen tuonne tietoja sitä mukaan kun porukka niitä kaipaa.

Loppuun vielä alkuperäiskuvat noista blogin reunoilla ja bannerissa näkyvistä kuvista, sekä muutama muu kuva samalta kuvauskerralta. Kuvat otettu meillä kotona pari viikkoa takaperin kun Aleksi roudasi studiovalot meille. Kuvat siis Aleksi Kolmosen käsialaa, joten kaikki kiitos hänelle!

Aprillia aprillia..

Vaan eipäs olekaan tällä kertaa.! Saanen esitellä uuden perheenjäsenemme Famini Run Escape. Tutummin Rojelio tai ihan vaan Roipe. Lauman ensimmäinen poika ja harmillisesti vain osittain allekirjoittaneen omistuksessa. Pentu nimittäin saapui kämppäkaverille, mutta on papereilla osittain myös mun koira. 

Alunperinhän mun ei pitänyt Aleksin koiranhankintoihin sekaantua, mutta kun lopulta tähän kasvattajaan ja yhdistelmään päädyttiin niin pakkohan se oli oma nokka mukaan tunkea ja niin siinä sitten kävi että ensimmäinen osaomistuskoira on tässä. Haaveina olisi että jos Roipesta hieno poika kasvaaa niin josko siitä sitten sulhoksi Bettyn tulevalle pennulle. Katsotaan katsotaan.

Tähän mennessä pikkumies on valloittanut kaikkien sydämet. Enkä voi muuta kuin sormet syyhyten odottaa kuinka tuosta nyt vajaa kaksi kiloisesta pikku marsusta kasvaa oikea koira. Luonne on ihan kymppiplus ja niin rennosti otti muutot ja muun lauman että ei täällä osata muutakuin huokailla herran täydellisyyttä. Ja kun se on niin saakelin komeakin vielä! 

Mersu ja Betty otti pienen tosi nätisti vastaan. Pilkullista vähän jänskätti että onko toi nyt marsu vai koira, mutta kun alkujännityksestä selvittiin niin nätisti jo leikkivätkin tuossa olkkarin matolla. Hyvin osaa Mersu varoa pienempää ja kyllä Roipestakin ääntä lähtee tarvittaessa sen verran että saa liian rajusti leikkivän kaverin perääntymään. Jokatapauksessa yksinolot pidetään varmuuden vuoksi kaikki koirat eri tiloissa kun sen verran on tuota kokoeroa ja nuoria koiria kaikki.

Tulevaisuudessa tää punainen paholainen tulee siis pyörimään kirjoituksissa mukana jonkin verran. Aleksin koirahan toi käytännössä ottaen on, mutta sen verran mitä mä sen kanssa pääsen harrastelemaan ja näyttelyissä käymään niin lupaan kyllä hurmurista tänne kirjoitella.