Kääpiöpinseri siellä, toinen tuolla

Lauantaina vietettiin rentoa päivää kääkkäporukalla Järvenpään vanhankylänniemessä Open Shown merkeissä. Taino kääkkäporukalla plus Bea. Kaverin lappari tuli nimittäin hoitoon ainakin toistaiseksi. Mulla kun sattu olemaan hyvä tilanne toinen tänne ottaa kun Mersu meni vaihdossa kaverille juoksujen takia. 

Mutta kääpiöihin! Mukana oli siis meiltä Roipe ja Betty. Alkuun vähän pentutreffailua sisarusten kanssa, jonka jälkeen R pääsi riiviöluokkaan leikkimään showeläintä. Kahdeksan pikkumiehen joukosta Rojelio "sijoittui" viidenneksi. Onnittelut kakkoseksi sijoittuneelle velipojalle Sisulle ja hienosti meidän eteen neljännelle sijalle kiilanneelle velipoika Pontiacille! 

Kaunista päätä ja ilmettä häiritsee korvien asento, joka on turhan V. Hieman suora etuosa. Kuiva kaula, joka on hieman pysty. Hyvä reisi. Hyvä hännänkiinnitys. Liikkuu edestä etujalkoja nostaen, muuten melko hyvin. Hyvä luonne. Hyvä häntä.

Reijo Latvala

Erittäin tyytyväinen oon pikkumieheen. Välissä meinas keskittyminen vähän loppua, mutta muuten esiinty oikein mallikkaasti. Ravi ei kyllä ollut parasta mahdollista, vaan etujalat lenteli vähän turhankin ylös, mutta treeniä treeniä. Luonnostaan tuolla kun on oikein nätti liike. Korvakommenttia naurettiin, pikkumies kun on saanut kehuja korvistaan, mutta ilmeisesti pöydällä seisominen oli tyyyyyyylsäää ja korvat valahti siinä sitten alas. Paras pikkumies se on jokatapauksessa sano tuomarit mitä vaan ♥

Myös Betty pääsi pitkästä aikaa kehäilemään. Tällä kertaa kuitenkin kasvattajan kanssa. Likka oli oikeen päheenä ja nätti oli arvostelukin. Joku klikki pöydässä vielä on, Betty  ei vaan tykkää. Mutta treeniä treeniä, kyllä me se pöytävarmuus vielä takasin saadaan. 

2 v. Siro narttumainen kokonaisuus. Oikea pään profiili. Riittävä pituus. Kuono saisi olla täyteläisempi silmien alta. Hyvö kaula sekä ylälinja. Riittävä rungon syvyys. Eturinta saa täyttyä. Pysty olkavarsi ja niukat kulmaukset edessä. Riittävästi takana. Liikkuu yhdensuuntaisesti hieman korkealla etuaskeleella. Hyvä black and tan väritys. Seistessä kauniit raamit. Esiintyy ja esitetään hyvin.

Teija Salmi-Aalto

Mukana menossa oli siis myös molempien koirien kasvattajat ja heidän koiriaan. Oli kiva nähdä varsinkin Ranea taas pitkästä aikaa. Vitsit että on jätkästä kasvanut upea mies! Puhe siis Bettyn tulevasta sulhosta. Mä niin odotan tota yhdistelmää. Varsinkin luonteet on molemmilla just niinkun pitää. Myös porukan nuorin rockaholisti oli menossa mukana, Bettyn siskopuoli Rockaholic Axelina Rose aka Siiri. Innolla odotan tämänkin typykän kasvua.

Nyt siis vaan metsästämään kaikki mahdolliset mätsärit ja treenimään molempien kääpiöiden kanssa. Ja Bettyn kanssa paaaaljon tokoa, asetin nimittäin meille tavotteeks että vähintään yksissä toko-kokeissä pitää käydä ennen pentuja. Alkaa nimittäin toko sujua aika kivaisasti tänkin kanssa. Vai mitä ootte mieltä?

 

Vastahan oli aamu ja nyt me jo mennään nukkumaan

Me ollaan viime viikot eletty eilisessä. Jotenkin aika vaan vilisee silmissä eikä me ehditä mukaan. Osa syynä varmasti ohjaajan sairastelut.. Oon nimittäin tehnyt ihan huolella kuolemaa milloin Lillin, milloin siskon sohvalla. Ah aina niin ihana kevätflunssa!

Mutta jotta ei ihan makoiluksi mene niin käytiinhän me viikko takaperin pilkkuporukalla roturacessa. Tiistaina puolestaan käytiin pitkästä aikaa Mersun kanssa Helenan tokossa toteamassa että saakelisti on menty eteenpäin mutta etuosa oireilee edelleen.. En mä tiedä mitä tolle pitäis tehdä mutta suoraan sanottuna mua ei innosta yhtään lähteä opettamaan tuolle hyppyä tai liikkeestä maahan kun koirasta selkeesti näkee näissä että jotain on vialla. 

Kyllä se tekee mutta ei niin kun se pitäis. Mä en vaan jaksa pelätä koska se hajoo käsiin... Ehkä me vaan jätetään tokoilutkin.. Harmi sinällään kun ton seuruu on nykyään aika mageeta katottavaa, luoksari sujuu viimeinkin niinkun pitää ja paikalla makuussa ei ikinä tarvii pelätä että koska se nousee. Ihan sama vaikka muut koirat juoksis rallia ympärillä niin Mersu pysyy.

Myös kääpiöt on päässy touhuilemaan. Betty on saanut leikkiä hoitotätiä ja leikittää belgipentuja minkä kerkeää. Hauska nähdä kun se oikeasti tykkää siitä hommasta, ainakin vielä kun pennut on sen kokosia. Katotaan muuttuuko mieli kuinka nopeesti kun karvapallot kasvaa.

Roipen kanssa puolestaan aloitettiin showura tänään Tuusulan mätsärissä. Pikkurotta hyppi ja pomppi minkä kerkesi mutta ainakin meillä oli kivaa ja osaahan se nyt saakeli pönöttää aika nätisti! Hurmuri luonne vetos tuomariin ja niin pikkujätkä vaan nappas punasen nauhan ja neljännen sijan. Ei hullumpi aloitus!

Nyt sitten reilu viikon verran vielä lomailua ja pentukuumeessa kieriskelyjä. Sen jälkeen meikäläinen aloittaakin kesätyöt Järvenpään Mustissa ja Mirrissä. Huippua! Josko vaikka unohtuis noi pentukuumeetkin pikkuhiljaa. Pikkasenko meinaan kiusais muutamat ens vuoden suunnitelmat ja muutamat faceseinällä hyppivät punaset...

Huh hellettä!

Vaikka mun koirista, tai no lähinnä niiden turkista, vois päätellä että mä oon kesäihmisiä niin väärässä olette. Nää helteet ei vaan oo mua varten. Ohjaaja on väsynyt, koirat on väsyneitä... Ei ollenkaan mun juttu. Mutta koska kaikessa on aina jotain hyvää niin vesipelastuskausi on täällä!

Oon oikeastaan hylännyt Mersun kanssa vepehaaveet, kun ei tuo tykkää siitä hommasta muuta kuin tuttujen ihmisten kanssa. Omaks iloks on kuitenkin ihan älyttömän hauskaa opettaa tuolle erilaisten esineiden ja asioiden vedestä noutoa. Ja pikkuhiljaa opetellaan myös veteen hyppäämistä eripaikoista (laituri, vene..). Ja jos ohjaaja saa itseään niskasta kiinni niin aletaan ensin kuivalla maalla treenaamaan myös esineiden vientiä pikkuhiljaa. Sais sitten sitäkin otettua vedessä joskus.

Eli se mitä me sitten ollaan tehty niin uitu, uitu ja uitu vielä paljon lisää! Pilkkueläin tykkää, varsinkin vedestä noutaminen on ihan pop! Välillä kiusataan rannalla roikkuvia kavereita ja eikun takaisin veteen. Edelleen käydään uimalassakin, kun ei nää kääpiöt luonnonvesiin oikein tahdo mennä. Että sais niitäkin välillä uitettua, jos ei muuta niin urheilun kannalta. 

Tosin voi olla että Rojeliosta kuoriutuu vielä kunnon vesipeto. Pentu on päässyt jo pari kertaa uimaan uimalassa ja rantareissulla se kyllä kahlailee ja kitisee syvemmälle veteen menevien ihmisten ja koirien perään. Valvotusti pientä pätkää on saanut nyt uida luonnonvesissäkin, mutta tarvitsee vielä vähän apuja uimaan lähtemisessä. Uimaan päästyään ui kuitenkin oikein hyvällä tekniikalla ja iloisesti häntä heiluen.

Harmittaa älyttömästi sitten kun pitää lähteä Tampereen suunnalle kun ei siellä oo samanlaisia uittopaikkoja kuin täällä etelämmässä. Vai onko?

Noissa pienissä on vaan sitä jotain

Kääpiöpinsereissä siis. Mersu lähti viime sunnuntain uimalakeissin jälkeen Lillille hoitoon. Lähinnä nyt opettelemaan että hei hoidossakin voi olla ja lisäks oli ideana että jos se nyt vaikka hyvällä tuurilla lihois kilon ennen Lahden näytelmiä kun olis vähän vähemmällä liikunnalla. Ei se laiha ole, mutta kilo tai kaks ei kyllä olis pahitteeksi.

Joka tapauksessa me ollaan nyt tää viikko saatu viettää ihan vaan pinseriporukalla. Ja kun on hyvät kelit niin mikäs siinä. Koulutettu toimiva koira jonka voi napata minne vaan mukaan ja yks rääpäle jonka voi aina sysätä Aleksille että hoida sää.

Ollaan tässä kerettykin tehdä vähän sitä sun tätä pikku tirriäis(t)en kanssa. Käytiin tutustumassa uusiin lenkkimaastoihin ja Bettyn kanssa juostiin ensimmäinen kunnon canicrosslenkki tänä keväänä. Käytiin siskon luona tallikoirailemassa ja moikkaamassa Maddea. Täytyy muuten sanoa että matukasta on kasvanut aika kivan näköinen koira. Täytyy laittaa tännekin karvaturrista kuvia kun saan niitä itselleni. 

Keskiviikkona käytiin Lillin luona kurkkimassa mitä Mersulle kuuluu ja kävästiin tasapainotunnilla. Mersu takas Lillille ja ruokailujen ja raakaruokavaraston täydennyksen jälkeen sitten taas kotiin kääpiöiden kanssa. Torstaina Hyvinkäälle ja Riksuun mätsäreihin. Taino kääpiöt jäi Hyvinkäälle ja mä lähin vaan Netan seuraks. Illalla sit vielä hallille treenailemaan pitkästä aikaa. Vähän aksaa Been kanssa ja Roi pääs ihan vaan leikkimään ja ihmettelemään maailman menoa.

Perjantai ja Lauantai otettiinkin sit ihan rauhassa kotona. Taino kävihän pieni punainen kuvattavana Hyvinkään Mustissa ja Mirrissä ja Bettyn kanssa tehtiin pikkasen tokoa, mutta muuten vaan makoiltiin kotona tekemättä yhtikäs mitään fiksua.

Huomenna sitten takas Hyvinkäälle kun meikäläinen pääsee ensimmäistä kertaa leikkimään mätsärituomaria. Luvassa on nimittäin NoDon mätsärit ja mä oon lupautunut x-rodulle tuomariks. Myös Lilli lupautu tuleen paikalle Bean ja Mersun kanssa. Pilkullinen pääsee siis toivonmukaan kehään ja varmaan jotain koirien juoksutusta luvassa mätsäröinnin jälkeen. Saa liittyä seuraan tai tulla nykimään hihasta jos meikäläisen tunnistaa!

Koska kuvat on kivoja

Aprillia aprillia..

Vaan eipäs olekaan tällä kertaa.! Saanen esitellä uuden perheenjäsenemme Famini Run Escape. Tutummin Rojelio tai ihan vaan Roipe. Lauman ensimmäinen poika ja harmillisesti vain osittain allekirjoittaneen omistuksessa. Pentu nimittäin saapui kämppäkaverille, mutta on papereilla osittain myös mun koira. 

Alunperinhän mun ei pitänyt Aleksin koiranhankintoihin sekaantua, mutta kun lopulta tähän kasvattajaan ja yhdistelmään päädyttiin niin pakkohan se oli oma nokka mukaan tunkea ja niin siinä sitten kävi että ensimmäinen osaomistuskoira on tässä. Haaveina olisi että jos Roipesta hieno poika kasvaaa niin josko siitä sitten sulhoksi Bettyn tulevalle pennulle. Katsotaan katsotaan.

Tähän mennessä pikkumies on valloittanut kaikkien sydämet. Enkä voi muuta kuin sormet syyhyten odottaa kuinka tuosta nyt vajaa kaksi kiloisesta pikku marsusta kasvaa oikea koira. Luonne on ihan kymppiplus ja niin rennosti otti muutot ja muun lauman että ei täällä osata muutakuin huokailla herran täydellisyyttä. Ja kun se on niin saakelin komeakin vielä! 

Mersu ja Betty otti pienen tosi nätisti vastaan. Pilkullista vähän jänskätti että onko toi nyt marsu vai koira, mutta kun alkujännityksestä selvittiin niin nätisti jo leikkivätkin tuossa olkkarin matolla. Hyvin osaa Mersu varoa pienempää ja kyllä Roipestakin ääntä lähtee tarvittaessa sen verran että saa liian rajusti leikkivän kaverin perääntymään. Jokatapauksessa yksinolot pidetään varmuuden vuoksi kaikki koirat eri tiloissa kun sen verran on tuota kokoeroa ja nuoria koiria kaikki.

Tulevaisuudessa tää punainen paholainen tulee siis pyörimään kirjoituksissa mukana jonkin verran. Aleksin koirahan toi käytännössä ottaen on, mutta sen verran mitä mä sen kanssa pääsen harrastelemaan ja näyttelyissä käymään niin lupaan kyllä hurmurista tänne kirjoitella.