Tottelee ne pienemmätkin!

" Enkä mä tiedä minne tieni vie,

mutta kanssasi voin mennä mihin vaan.

Oi rakkaani nyt ja tässä,

niin kovin kovin pienessä hetkessä,

on koko maailma ja ikuisuus. "

Heti alkuun pahoittelut ylitsepääsemättömän pitkästä postaustauosta ja ennen kaikkea siitä että olen pitänyt teitä monia ärsyttävässä tietämättömyyden tilassa Mersun suhteen. Tilanne vaan on vaatinut itseltä aikaa käsitellä tilanne perinpohjaisesti. Asiat ovat nyt kaikeksi onneksi ratkenneet varsin positiivisella tavalla. Kirjoittelen Mersun tilanteesta kuitenkin lisää vasta hieman myöhemmin, nyt katseet blogin pienempään sankariin, Bettyyn!

Tirriäinen oli nimittäin elämänsä ensimmäisissä tokokokeissa perjantaina. Nopeammat ovat facebookista meidän tuloksen jo bongannetkiin joten voinen heti mainita että kotiin tuomisina ALO3 135 pisteellä. Ei ehkä kuulosta kummoiselta, mutta meille tää on ihan lottovoitto! 

Lähtökohdat kokeeseen oli ihan surkeat, ilmoitin sen tuonne sellaisena ihmeen aivopieruna että pakko saada koiranettiin jotain harrastustodistusta meidän touhuilusta. Heh.. Niinhän se pitääkin mennä eikös? Aikaa piti olla ihan hyvin treenailla, mutta viimeisen kuukauden aikana tehdyt treenit on laskettavissa vähintään molempien käsien sormilla. Ja tähän lasken myös ne muutamat 10 minuutin paniikkitreenit. Eli treeniä oli alla ihan säälittävä määrä.

Kaiken lisäksi koe oli suhteellisen pitkällä nurmikentällä, joka siis on Bettylle se kaikista huonoin mahdollinen alusta tehdä hommia. (seliseli) Jokatapauksessa kokeesta selvittiin ja jopa yli odotusten. 100 pistettä oli tavoitteena joten tyytyväinen olen. Enemmänkin kuin tyytyväinen. Koira teki parhaansa ja itsekin uskalsin koiraan luottaa ja taisin kävellä edes suurinpiirtein oikeeseen suuntaan joka liikkeessä. 

Luoksepäästävyys 10 - Ei olisi oikeastaan paremmin voinut mennäkään. Koira pysyi kiltisti perustasennossa ja antoi tuomarin käydä moikkaamassa ilman mitään. Nousi kylläkin heti kun tuomari kääntyi pois, mutta treeniä niin eiköhän tästä päästä eroon.

Paikalla makaaminen 5 - Meni ensimmäisellä käskyllä maahan ja jäi hyvin skarppina odottamaan. Nousi kuitenkin istumaan n.15 sekunnin kohdalla. Karjasin maahan. Tuomarilta tuli kommentti että ei kaukokäskyjä, joten pysyin loppu paikkiksen hiljaa vaikka nousikin vielä kerran uudestaankin istumaan. Palasi kuitenkin ihan itekseen maahan parissa sekunnissa. Nousi perusasentoon nopeasti käskystä. Tuomarilta tuli paikkiksen jälkeen kommentti että hyvä kun karjasit uuden käskyn (kiellettyä, mutta tulevia kokeita ajatellen paras mahdollinen vaihtoehto tämän koiran kohdalla)

Seuraaminen kytkettynä 7 - Oli omaan makuun ihan kamalaa. Koira lähti liikkeelle kuin olis jäljelle menossa, kuono maassa. Ekassa perusasennossa meni hämilleen > hypähti mun taakse seisomaan. Juoksussa hyppelehti melko kaukana mutta seurasi kuitenkin. Loppu pätkässä seuruu oli lähinnä ruohonleikkurina toimimista, melkoinen monitoimipinseri kun kykeni kuitenkin siinä ruohon syömisen ohella seuraamaan ihan hyvässä kohtaa. Loput perusasennot ja täyskäännös onnistuneita.

Seuraaminen taluttimetta 8½ - Paaaaaaljon parempi kuin aiempi seuruu, mutta ei edelleenkään parasta Bettyä. Innokasta, mutta piti melko suuren välimatkan muhun sivusuunnassa. Myös perusasennot väljiä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 - Luulin kokeessa että jäi seisomaan mutta videolta (joka on niin huono laatuinen ettette sitä saa) selvisi että etuosa meni kyllä maahan, mutta takaosa ei. Ja nousi tästä kyllä melko nopeasti seisomaan ja jäi syömään ruohoa. Seuruu oli kuitenkin jo normaalia Betty tasoa tässä vaiheessa ja perusasennot kauniita. 

Luoksetulo 8 - Aiheutti kuulemma yleisössä wow-efectin kun pinseri pinkoi suoraan käskyn kuultuaan hurjaa vauhtia sivulle. Harmillisesti kuitenkin alun perusasento kesti ehkä sekunnin ja loppuajan käskyyn asti hengaili seisoaltaan, josta pistevähennykset.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 - Seuraaminen erinomaista, pysähtyi täpäkästi heti käskystä. Pistevähennys kaksoiskäskystä. Koira oli kenraali harkoissa unohtanut koko liikkeen, joten varmistin käsimerkillä. 

Estehyppy 8 - Täydellinen, ei valittamista. Tosin tästäkin täytyy se käsimerkki saada pois. En uskaltanut ilmankaan tehdä kun hurjat 2 kertaa tokohyppyä ehditty treenaamaan..

Kokonaisvaikutus 10 - Tuomari tykkäsi Bettyn innokkuudesta ja meidän yhteistyöstä. Hiottavaa on vähän kaikessa mutta mä kuulemma toimin koiran kanssa hyvin yksiin. Ja tuomarikin huomasi että pohja oli koiralle erityisen haastava. Mekun ei olla nurmella tehty tän koiran kanssa yhtään jos ei yhtä 10 minuutin takapiha-tokoa äidin luona lasketa.  

Tuomarina oli siis Juha Kurtti, jolle aivan varmasti mennään uudestaankin sitten joskus seuraavana vuonna. Nythän meille tulee pidempi tauko harrastelusta. Ensi viikolla luonnetesti ja sen jälkeen sitten odotellaankin juoksuja alkavaksi. Blogi tulee uudistumaan ulkoasun ja nimen osalta pikkuhiljaa tässä syksyn aikana. Tällaisia pidempiä postaustaukojakin saattaa valitettavasti tulla, mutta lupaan parantaa tapani viimeistään sitten kun pentujutut ovat ajankohtaisia.

Vastahan oli aamu ja nyt me jo mennään nukkumaan

Me ollaan viime viikot eletty eilisessä. Jotenkin aika vaan vilisee silmissä eikä me ehditä mukaan. Osa syynä varmasti ohjaajan sairastelut.. Oon nimittäin tehnyt ihan huolella kuolemaa milloin Lillin, milloin siskon sohvalla. Ah aina niin ihana kevätflunssa!

Mutta jotta ei ihan makoiluksi mene niin käytiinhän me viikko takaperin pilkkuporukalla roturacessa. Tiistaina puolestaan käytiin pitkästä aikaa Mersun kanssa Helenan tokossa toteamassa että saakelisti on menty eteenpäin mutta etuosa oireilee edelleen.. En mä tiedä mitä tolle pitäis tehdä mutta suoraan sanottuna mua ei innosta yhtään lähteä opettamaan tuolle hyppyä tai liikkeestä maahan kun koirasta selkeesti näkee näissä että jotain on vialla. 

Kyllä se tekee mutta ei niin kun se pitäis. Mä en vaan jaksa pelätä koska se hajoo käsiin... Ehkä me vaan jätetään tokoilutkin.. Harmi sinällään kun ton seuruu on nykyään aika mageeta katottavaa, luoksari sujuu viimeinkin niinkun pitää ja paikalla makuussa ei ikinä tarvii pelätä että koska se nousee. Ihan sama vaikka muut koirat juoksis rallia ympärillä niin Mersu pysyy.

Myös kääpiöt on päässy touhuilemaan. Betty on saanut leikkiä hoitotätiä ja leikittää belgipentuja minkä kerkeää. Hauska nähdä kun se oikeasti tykkää siitä hommasta, ainakin vielä kun pennut on sen kokosia. Katotaan muuttuuko mieli kuinka nopeesti kun karvapallot kasvaa.

Roipen kanssa puolestaan aloitettiin showura tänään Tuusulan mätsärissä. Pikkurotta hyppi ja pomppi minkä kerkesi mutta ainakin meillä oli kivaa ja osaahan se nyt saakeli pönöttää aika nätisti! Hurmuri luonne vetos tuomariin ja niin pikkujätkä vaan nappas punasen nauhan ja neljännen sijan. Ei hullumpi aloitus!

Nyt sitten reilu viikon verran vielä lomailua ja pentukuumeessa kieriskelyjä. Sen jälkeen meikäläinen aloittaakin kesätyöt Järvenpään Mustissa ja Mirrissä. Huippua! Josko vaikka unohtuis noi pentukuumeetkin pikkuhiljaa. Pikkasenko meinaan kiusais muutamat ens vuoden suunnitelmat ja muutamat faceseinällä hyppivät punaset...

Mitä siellä sanottiin ja miten te nyt jatkatte?

Luustokuvissa siis. Sain eilen yli kymmeneltä tutulta ja vähän tuntemattomiltakin kyselyä miten Mersulla meni eilisissä luustokuvissa. Ihmisiä siis oikeasti kiinnostaa, hienoa! Mutta te joita ei kiinnosta niin pahoittelut kirjoitan siitä tänne silti. Sillä mun mielestä kaikki koirien terveyteen liittyvät asiat pitäisi olla julkisia ja niin tulee olemaankin, ainakin mun koirien kohdalla.

Meillä oli aika varattuna 9.45. Saavuttiin paikalle vähän puolen jälkeen ja annettiin koiran ja omistajan tiedot tiskille ja koira vaa'alle. Siinä 22,2kg tuon paino on ja pysyy. Ei oo meinaan pitkään aikaan liikkunut siitä oikein mihinkään suuntaan. 

Hetkeksi ehdittiin istahtaa odotustilaan odottelemaan kun Juha Kallio jo kävi huikkaamassa meidän vuoron. Eikun koira pöydälle ja Juhalle kilometristoorit koiran historiasta ja oireiluista. Eläinlääkäri taivutteli koiran, jossa ilmeni aristusta olkanivelen koukistuksessa ja ojennuksessa. Lihaksisto oli myös melko jumissa mikä oli todella yllättävää sillä viimeiseen 4 viikkoon koira ei ollut suurinpiirtein edes nähnyt treenikenttää tai hallia vaan liikutus oli tapahtunut hyvin suurelta osin vapaana metsässä, mutta myös ihan perus hihnalenkein. Noottia tuli myös koiran heikosta rakenteesta. Yksinkertaisesti tuon etukulmat ovat niin surkeat että se jo yksinään on melkoisen isokin ongelma.

Eikun koira röntgeniin. Eläinlääkäri ei nähnyt syytä kuvata selkää, joten kuvattiin vaan kyynärät, olat ja lonkat. Lonkatkin olisi periaatteessa voinut jättää kuvaamatta, olivat kuulemma jo tunnustellessa ihan selkeästi hyvät, mutta kun koira kerran nukutettiin niin samallapa nuo nappas niin saa sitten lähetettyä kennelliitolle virallistettavaksi. 

Sydän meinas hypätä kurkkuun kun Juha tuli näyttämään röntgenkuvia naama vakavana, mutta mitä vielä. Ensin näytölle ilmestyi lonkkakuvat johon Juha totesi että jos nää ei oo A/A niin ei sitten mikään! Katsottiin kyynärkuvat, jotka myöskin puhtaat eli selkeät nollat. Sitten niihin olkakuviin. Hyvältä näytti sielläkin. Itse nivel oli molemmissa kaunis ja puhdas, mutta vasemmassa olkanivelessä erottui pieni, todennäköisesti parantuneeseen osteokondroosiin viittaava, pieni tasoittuma olkaluun painoa kantavan nivelruston pinnalla. 

Nuo itsestään parantuvat osteokondroosit eli luun- ja rustonkehityshäiriöt ovat kuulemma yleisiä ja myöskin paranevat suhteellisen usein itsestään. Mersun tapauksessa epäilynä oli että rustossa on ollut pieni irtopala ontuman aikaan joka nyt on sitten sen jälkeen parantunut ihan nätisti itsekseen. 

Ohjeeksi saatiin nyt viedä koira hierottavaksi ja pyytää eläinfyssarilta jumppaohjeita. Lisäksi liikuntaan ja harrasteluun tulee nyt iso muutos hyvistä tuloksista huolimatta. Sen verran noottia tuli noista heikoista etukulmauksista, että eläinlääkäri suositteli miettimään onko tämän rakenteisella koiralla edes järkevää harrastaa niin aktiivisesti. Saatiin lupa jatkaa harrastamista, mutta koska fakta on se ettei näin "iso" koira tule noin heikolla etuosalla välttämättä kestämään sellaista harrastamista mihin omistajalla on intoa jatketaan tämän koiran kanssa nyt pääasiassa tokon ja rally-tokon parissa. Muita lajeja tehdään joskus ja sunnuntaina vaihtelun vuoksi mutta rankempi harrastelu jääkööt nyt tämän koiran osalta.

Perusliikuntaan sellainen iso muutos että koira pitäisi nyt saada ravaamaan ja paljon. Eli hihnalenkit hoidetaan lekurin ohjeiden mukaan pääosin pyörällä jolloin koira saa kulkea rentoa pitkää ravia, eikä sen tarvitse sipsuttaa omistajan vauhdilla tai pahimmassa tapauksessa peitsata. Muuten sitten tottakai entiseen tapaan monipuolista liikuntaa. Vetoakin silloin tällöin. 

Ihan tyytyväinen olen tuloksiin, vaikken nyt suinpäin lähtis hehkuttamaan kuinka mulla on terve koira. Onhan se papereilla sitä joo, mutta kun asiat ei aina ole niin mustavalkoisia. Olen nyt pidemmän aikaa pyörinyt facebookin australiankarjakoira ryhmässä jossa on hiljattain käyty keskustelua siitä kestäisivätkö nyky karjikset enää alkuperäisessä käytössä. En tiedä, mutta jotenkin mulla on sellainen tunne että suuri osa nykydalluista ei kestäisi alkuperäissä käytössä. Sillä vaikka ongelma on tiedostettu ja suoraa etuosaa yritetään jalostaa pois, edelleen näitä mersun kaltaisia edestä todella suoria koiria löytyy aivan liikaa.

Murtoja murron perään..

Nimittäin läpimurtoja! Facebookkia ja instagramia seuraavat onkin jo saanut hieman vihjeitä siitä että meillä edistytään asioissa ja lujaa! Tokossa edistytään, viestissä edistytään, esine-etsinnässä Mersu näyttää olevan joku luonnonlahjakkuus ja selkeästi mun haaveet vepe-kokeestakaan ei oo ihan mahdottomia!

Tiistaina tokotreeneissä tehtiin jääviä seiso, maahan ja istu zetan avulla (evl:n liike). Näissä on meillä vielä toooosi paljon treenattavaa, mutta se mitä mä pääsen hehkuttamaan on ton koiran pysyvyys. Kun se saa käskyn se kyllä pysyy siinä tasan niin kauan että saa vapautuksen. Ihan sama vaikka mä hyppisin pallon kanssa sen edessä tanssien macarenaa, pilkullinen ei petä! Seuruu edistyy myöskin ja siitä löytyy myös videomateriaalia facebookin puolelta joten halukkaat käy sieltä kurkkaamassa. Linkki tosiaan löytyy tuolta oikeasta sivupalkista alimmaisena.

Viesti on meillä ollut nyt tauolla tän säälittävän "talven" ajan. Ei nimittäin viitsi viedä tota lyhyttukkaista palelemaan tonne ulos, vaan pidetään se homma ennemminkin semmosena jeejeesuperkivaa -juttuna. Keskiviikkona kuitenkin käytiin aamupäivästä Netan kanssa metsässä. Pilkullinen pääsi siis juoksemaan ensimmäistä kertaa vähän vaikeampikulkuisessa maastossa ja niin ettei sillä ollut suoraa näköetäisyyttä mun ja Netan välillä. Ja pilkullinenhan juoksi! Kerran kun tein semmosen hämyreitin että kuljettiin koiran kanssa metsään ihan kunnon kiertoreittiä, niin meinasi aluksi mennä mun jälkiä takas, mutta pienen pohdinnan jälkeen valitsi sitten lyhyimmän reitin ja kirmaili netan luokse. Takaisin tuli joka kerta tosi kivasti vaikka meikäläinen alkoi pikkuhiljaa jopa mennä vähän piiloon etten ollutkaan enää ihan tismalleen samassa kohtaa kuin mistä koiran lähetin.

Samaisella metsäreissulla alotettiin myös ensimmäistä kertaa esine-etsintää. Se kun on yhtenä osana viestikoetta, niin pakkohan sekin on opetella. Esineinä oli kaksi koirien omaa lelua näin alkuun. Netta meni ensin Riesan kanssa jolle homma on edes jollain tasolla tuttua aiemmin ja sitten tuli meidän vuoro. Ilmeisesti pilkullinen oli riesaa katsomalla oppinut jotain sillä heti kun käsky kävi niin nenä meni maahan ja lelu haettiin tuossa tuokiossa! Ihan se ei mulle asti sitä palauta vaan tuo tohon metrin parin päähän, mutta eiköhän se siitä kun saadaan toi nouto muutenkin opetettua. Tehtiin muutamat toistot ja vikoilla kerroilla haki oikein kivasti molemmat lelut jo hieman pidemmältäkin, nenän käyttö on siis hallussa!

Metsäreissun jälkeen parin tunnin unet ja kohti Hyvinkään koirakylpylää! Varattiin nimittäin pitkästä aikaa taas allas käyttöön ja vietiin nelikko uimaan. Mukana oli siis Netalta Riesa ja Rio, sekä tottakai molemmat meikäläisen piskimykset. 

Videolta näettekin mikä läpimurto tällä uintireissulla tapahtui mutta jos olet uusi lukija tai et muuten vaan tajua niin a) Mersu noutaa veteen heitetyn lelun. (tähän kohtaan satatuhatta huutomerkkiä) b) se menee käskystä veteen. c) se hakee veteen jääneitä leluja ja d) se ui ilman liivejä. Ja jotta ei unohdeta tätä meidän pientä tummaa pikakiituria niin sekin tosiaan pääsi tällä kertaa uimaan ilman liivejä ja mikä parasta jos jätän sen rampille ja annan käskyn niin pienen empimisen jälkeen se menee veteen, ei kipitä pois rampilta! siis meidän pikku rotta joka vuosi sitten vihasi vettä yli kaiken! 

Jos jollekin jäi epäselväksi niin loppuun täytyy vielä ihkuttaa, mulla on maailman parhaat koirat ja mä oon niistä NÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄIN ylpeä!♥

Jotain uutta

Kuten varmaan huomaatte blogin ulkoasu on kokenut täydellisen muutoksen. Koirien ja omaa esittelysivua olisi tarkoitus vielä vähän fiksailla jossain välissä mutta muuten on aika lailla jo valmista. Kommenttia saa heittää ja parannusehdotuksia toki myös jos tulee mieleen! Muista uudistuksista sen verran että blogilta löytyy nyt myös facebook-sivut ja sivupalkista linkit myös instagramiin ja petsieen. Käykää siis rohkeasti tykkäämässä niin pysytte paremmin kartalla meidän menoista.

Aemmin mainitsin että me panostetaan tokoon ja niin me ollaan myös tehty! Tiistain ohjatuista kasasin teille pientä videota. Mitkään onnistuneimmat treenit noi ei tosiaan ollut. Koira oli vähän heikossa vireessä, mutta näkee nyt edes vähän missä me mennään. Alotettiin myöskin mun kauheesti välttelemän noudon opettamista, mutta hyvinhän se lähti käyntiin. Seuraavaksi pitäisi vaan saada tuo tuomaan tunnari mulle käteen asti niinkuin se tuo lelutkin. Onneks meillä ei kuitenkaan oo mikään kiire!

Missä on meidän onni?

Mun oli alunperin tarkoitus koota sunnuntaina koko viikosta yksi postaus, mutta koska asiat harvemmin menee suunnitellusti kirjoittelen jo nyt. Joka tapauksessa viime lauantaina tuli pilkullisella 9 kk täyteen ja kuten sivusta löytyvästä kalenterista voitte päätellä junnuluokka oli tarkoitus korkata jo heti tulevana viikonloppuna. Mutkia tuli kuitenkin matkaan jälleen kerran, joten taitaa junnuluokan korkkaus siirtyä. Aloitetaan kuitenkin alkuviikon tapahtumista ja keskitytään huonoihin uutisiin vähän alempana.

Maanantaina käytiin Leppävaarassa moikkaamassa ensimmäistä Mersu projektiin avuksi tarjoutunutta henkilöä, Lauraa ja tämän Vilma labbista. Käytiin puistossa ja Mersu joutui kopeloitavaksi. Tosi nätisti pilkullinen kyllä antoi kopeloida kun oli saanut ensin jonkin aikaa seurailla Lauraa etäämmältä. Täytyy siis tulevaisuuden näyttelyihin suunnata aina hyvissä ajoin ja antaa Mersun tarkkaila tuomaria ennen kopeloitavaksi joutumista, sillä siitä selkeästi oli apua ainakin tällä kertaa.

Reilu tunnin puistoilun jälkeen alkoi omat jalat ja Mersun tassutkin palella niin lähdettiin pilkullisen kanssa kävelemään kohti kiloa. Mä pääsin auttelemaan siskoa tallitöissä ja Mersu sai pitkästä aikaa hengailla tallilla ja painia Madden kanssa. Pilkullinen käyttäytyi talleilla tosi nätisti niinkuin ennenkin. Hevoset sai olla rauhassa eikä niitä pelättykään enää yhtään. Muutamalle ihmiselle pöhistiin, kun tulivat yllättäen karsinasta tai nurkan takaa, mutta muuten otti ihmisetkin vastaan ihan nätisti. Ihan kelpo tallikoira tuo siis on.

Tiistaina vuorossa olikin sitten kaupunkireissu. Pilkullinen pääsi taas hihnanpäähän kun suunnattiin Helsingin keskustaan seurana tälläkertaa Miranda ja Eka sekä tottakai Netta ja Riesa. Tavattiin rautatieasemalla ja suunnattiin siitä sitten Kamppiin. Tarkoituksena lähinnä nyt vaan pyöriä koirien kanssa hälyssä ja treenata jotain pientä. Ja koska Netalla oli kamera mukana pitihän sitä todistusaineistoakin ottaa. Miranda pääsi myös kopeloimaan Mersua, mikä sujui yhtä kivasti kuin maanantainakin. Hyvillä mielin ja ennenkaikkea toiveikkaana odotan siis projektin jatkoa ja tuloksia.

Koska pennut otti kampissa olevan hälyn vastaan oikein kivasti, eikä kukaan stressaillut yhtään saatiin treenattua jopa vähän odotettua enemmän. Tehtiin muunmuassa Riesan ja Mersun kanssa 2 minuutin paikkamakuu. Molemmat pysy ihan superkivasti paikallaan vaikka meidän ja koirien välistä meni muutamat lastenrattaat ja erilaisia ihmisiä. Ihastelijoitakin saatiin kun pennut niiiiin nätisti pysyivät paikallaan. Ja jotta varmasti kukaan ei voisi sanoa että me ei treenata niin viideksi suunnattiin siitä sitten Hyvinkäälle tokotreeneihin, jossa molemmat teinit oli ihan ylipätevinä! Tehtiin seuruuta 90 asteen käännöksillä ja suoraan, ruutua, luoksetuloa ja jäävistä maahan ja seiso. Käskyjen nopeutta pitää meidän ainakin treenata, mutta muuten meni enemmän kuin hyvin. Miten toi pilkullinen onkin aina niin pätevänä tuolla ohjatuissa. Vaihtaako joku mun koiran välissä tai jotain?

Mahanhan ei tässä liikkeessä ole tarkoitus osua maahan, eihän?

Keskiviikkona oli tarkoitus myöskin suunnata kamppiin  häiriötreenailemaan ja kopeloitavaksi, mutta jäikin se reissu välistä. Nimittäin sekä seuralainen että minä ja Mersu oltiin kipeitä. Ite heräsin neljältä aamulta oksentaan ja aamulenkillä teki mieli itkeä kun huomasin että pilkullinen kulkee todella huonosti konkaten kolmella jalalla. Mitään hajua ei oo mistä tommonen yön aikana ilmestyny jalkavamma olis voinut tulla kun tiistai iltana oli kuitenkin ihan normaali. Keskiviikko maattiin siis pilkullisen kanssa molemmat koko päivä. Toivoen kokoajan että kyseessä olisi vaan joku pieni venähdys. Vielä illalla nukkumaan mennessä olo oli toiveikas sillä jo päivän sisällä tapahtunut parannus oli valtava vaikka kyllä koira vielä epäpuhtaasti liikkuikin.
Tänään aamulla kuitenkin totuus iski silmille. Jotain on vialla. Liike oli ehkä inan parempi kuin eilen, mutta varsinkin hitaassa ravissa ontuminen on todella selkeää. Soitin eläinlääkärille ja kyselin vähän mielipidettä että mitä kannattaisi tehdä. Saatiin ohjeeksi pitää totaalilevossa ja tarkkailla. Jos ei viikonloppuun mennessä oo liike puhdas niin maanantaina lääkäriin. Jos tulee yhtään takapakkia niin sitten pitää mennä lääkäriin jo aiemmin. Nyt siis ei auta muutakun pitää peukut pystyssä ja toivoa että mistään vakavammasta ei ole kyse.

Tilannetta hankaloittaa entisestään meidän Jyväskylän reissu. Meillä kun olis huomenna lähtö Jyväskylään ja lauantaina pitäis olla jo kehässä. Noh kuten varmaan arvaatte me ei kyllä kehässä lauantaina olla ellei jotain ihmeparantumista tapahdu. Jyväskylään kuitenkin lähdetään kun on matkat ja majotukset hoidettu ja sunnuntaina pitää Bettyn kanssa olla kehässä. Täytyy vaan selvittää Jyväskylän eläinlääkärit ja vaikka kannella tota pilkullista tarvittaessa ettei nyt joutuis yhtään ylimäärästä liikkumaan. Lauantaita täytyy vähän miettiä että miten toteutetaan. Tuleeko Mersu näyttelypaikalle häkkiin nukkumaan, vai jääkö majoituspaikkaan.

Nyt ei siis auta muu kuin toivoa parasta ja kirota tätä meidän ainaista huonoa tuuria tän eläimen kanssa. No josko tää täydellisen huonotuurinen ensimmäinen elinvuosi pilkullisen kanssa sitten takais onnellisen pitkän loppu elämän?