Murtoja murron perään..

Nimittäin läpimurtoja! Facebookkia ja instagramia seuraavat onkin jo saanut hieman vihjeitä siitä että meillä edistytään asioissa ja lujaa! Tokossa edistytään, viestissä edistytään, esine-etsinnässä Mersu näyttää olevan joku luonnonlahjakkuus ja selkeästi mun haaveet vepe-kokeestakaan ei oo ihan mahdottomia!

Tiistaina tokotreeneissä tehtiin jääviä seiso, maahan ja istu zetan avulla (evl:n liike). Näissä on meillä vielä toooosi paljon treenattavaa, mutta se mitä mä pääsen hehkuttamaan on ton koiran pysyvyys. Kun se saa käskyn se kyllä pysyy siinä tasan niin kauan että saa vapautuksen. Ihan sama vaikka mä hyppisin pallon kanssa sen edessä tanssien macarenaa, pilkullinen ei petä! Seuruu edistyy myöskin ja siitä löytyy myös videomateriaalia facebookin puolelta joten halukkaat käy sieltä kurkkaamassa. Linkki tosiaan löytyy tuolta oikeasta sivupalkista alimmaisena.

Viesti on meillä ollut nyt tauolla tän säälittävän "talven" ajan. Ei nimittäin viitsi viedä tota lyhyttukkaista palelemaan tonne ulos, vaan pidetään se homma ennemminkin semmosena jeejeesuperkivaa -juttuna. Keskiviikkona kuitenkin käytiin aamupäivästä Netan kanssa metsässä. Pilkullinen pääsi siis juoksemaan ensimmäistä kertaa vähän vaikeampikulkuisessa maastossa ja niin ettei sillä ollut suoraa näköetäisyyttä mun ja Netan välillä. Ja pilkullinenhan juoksi! Kerran kun tein semmosen hämyreitin että kuljettiin koiran kanssa metsään ihan kunnon kiertoreittiä, niin meinasi aluksi mennä mun jälkiä takas, mutta pienen pohdinnan jälkeen valitsi sitten lyhyimmän reitin ja kirmaili netan luokse. Takaisin tuli joka kerta tosi kivasti vaikka meikäläinen alkoi pikkuhiljaa jopa mennä vähän piiloon etten ollutkaan enää ihan tismalleen samassa kohtaa kuin mistä koiran lähetin.

Samaisella metsäreissulla alotettiin myös ensimmäistä kertaa esine-etsintää. Se kun on yhtenä osana viestikoetta, niin pakkohan sekin on opetella. Esineinä oli kaksi koirien omaa lelua näin alkuun. Netta meni ensin Riesan kanssa jolle homma on edes jollain tasolla tuttua aiemmin ja sitten tuli meidän vuoro. Ilmeisesti pilkullinen oli riesaa katsomalla oppinut jotain sillä heti kun käsky kävi niin nenä meni maahan ja lelu haettiin tuossa tuokiossa! Ihan se ei mulle asti sitä palauta vaan tuo tohon metrin parin päähän, mutta eiköhän se siitä kun saadaan toi nouto muutenkin opetettua. Tehtiin muutamat toistot ja vikoilla kerroilla haki oikein kivasti molemmat lelut jo hieman pidemmältäkin, nenän käyttö on siis hallussa!

Metsäreissun jälkeen parin tunnin unet ja kohti Hyvinkään koirakylpylää! Varattiin nimittäin pitkästä aikaa taas allas käyttöön ja vietiin nelikko uimaan. Mukana oli siis Netalta Riesa ja Rio, sekä tottakai molemmat meikäläisen piskimykset. 

Videolta näettekin mikä läpimurto tällä uintireissulla tapahtui mutta jos olet uusi lukija tai et muuten vaan tajua niin a) Mersu noutaa veteen heitetyn lelun. (tähän kohtaan satatuhatta huutomerkkiä) b) se menee käskystä veteen. c) se hakee veteen jääneitä leluja ja d) se ui ilman liivejä. Ja jotta ei unohdeta tätä meidän pientä tummaa pikakiituria niin sekin tosiaan pääsi tällä kertaa uimaan ilman liivejä ja mikä parasta jos jätän sen rampille ja annan käskyn niin pienen empimisen jälkeen se menee veteen, ei kipitä pois rampilta! siis meidän pikku rotta joka vuosi sitten vihasi vettä yli kaiken! 

Jos jollekin jäi epäselväksi niin loppuun täytyy vielä ihkuttaa, mulla on maailman parhaat koirat ja mä oon niistä NÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄIN ylpeä!♥

Mitä tapahtui joululomalla

Meikäläisen joululoma on nyt puolessa välissä, niin ajattelin hieman päivitellä tapahtuneita. Loma alkoi siis viime perjantaina ja suunnattiin Mersun kanssa Ohkolaan moikkaamaan velipoikaa, Masia. Käytiin ensin Metsässä lenkillä ja sen jälkeen lapsoset leikkivät vielä hieman pihalla.

Kovasti oli velipoika kasvanut. Sisaruksilla on nyt kokoeroa melkolailla tasan kymmenen kiloa ja sen kyllä huomaa. Mersu on tuommoinen siro pikku tytteli ja Masi jo oikein komea nuori mies.

Illasta suunnattiin sitten Hyvinkäälle Netan luo, missä Betty meitä jo odottikin oikein innokkaana. Melko hektistä oli meno perjantai iltana kun menossa mukana oli myös kaksi hoitokoiraa Belgianpaimenkoirat Frigi ja Artzi. Alkuillasta vaan hengailtiin ja kymmeneksi sitten hallille treenaamaan. Lähinnä agia, mutta myös hieman tottista ja loppu treeneistä saatiin myös yksi onnistunut 2 minuutin paikkamakuu pilkullisen kanssa.

Loppu viikonloppuna tehtiinkin sitten vähän kaikenlaista. Käytiin vedättämässä koiria, otettiin muutama viestipätkä, käytiin juoksuttamassa koiria pellolla ja ihan vaan hengailtiin Netan luona. 

Sunnuntaina poikettiin myös Hyvinkään Mustin ja Mirrin joulupäivillä. Pikku pinseri pääsi hierojan lihashuoltotarkastukseen. Mikä muuten tuli todellakin hyvään saumaan, nimittäin selästähän siltä sitten jumi löytyi. Nyt on parin viikon treenitauko ja sen jälkeen suuntaammekin koirafyssarille 

(hyviä fyssareita saa ehdottaa!)

Maanantai iltana sitten siskon kyydillä Tampereelle viettämään joulua. Jouluaatto vietettiin isän luona Nokialla mutta muuten tämä viikko eletään partanaamojen kanssa äidillä. Loppuviikkona tarkoitus vaan ottaa rennosti ja käydä paljon pitkillä metsälenkeillä. Meitä ei sadekelit lannista!

Huippuhurtat

Lähestulkoon joka ikinen kerta kun nään Nettaa ja Riesaa, me jaksetaan yhdessä ihastella miten hienot koirat meillä onkaan. Mä en oikeastaan itsekään edes tajua miten on mahdollista, että mun koira on sekä kaunis, hyvä luontoinen ja erittäin pätevä ja monipuolinen harrastuskoira. Nyt puhe on siis tuosta pilkkueläimestä, mutta ei suinkaan unohdeta Bettyä. Kääkkäeläin on jo vienyt mun sydämeni täysin ja onkin saanut mun elämässä tittelin maailman paras koira.

Pilkullinen kuitenkin vakuutti mut tänään taas uudemman kerran ja osoitti jälleen valtavasti monipuolisuutta ja potentiaalia itsessään. Oltiin nimittäin Hyvinkäällä treenaamassa ensimmäistä kertaa ikinä vetoa ja jumankauta toihan veti! Messarista mukaan tarttunut vetovyö ja -liina pääsivät siis kokeiluun kun alotettiin lapsosten kanssa canicrossin alkeita. Ihan lyhyttä pätkää ja lopussa kunnon palkka. lähteminen on vielä vähän hankalaa, mutta kun vedon saa päälle niin kyllä muuten vetää ja hienosti!

Ja kuten videolta näkee me treenattiin tänään myöskin hieman viestiä. Netta on lupautunut mun vakkari kakkosohjaajaksi ja tänään päästiin ekaa kertaa kokeilemaan miten pilkullinen irtoaa Netan luokse ja tottakai myös se että miten sieltä tullaan takaisin. Jostain kumman syystä Netan luota mun luokse onkin pilkulliselle hankalampi ja saattaa esimerkiksi juosta matkan hieman rauhallisemmin tai vilkuilla sivuille. Joka kerta kuitenkin juoksi perille asti oli suunta mikä tahansa, joten mitään hätää meillä ei ole. Nyt vielä kun saadaan vaan siirrettyä itsemme metsään ja muualle hankalakulkuisempaan ja huonommalla näkyvyydellä varustettuun paikkaan niin kohtahan me ollaan jo viestin jäljestysosuutta vaille kisavalmiita. Vapiskaa muut kisaajat, ensi kesästä eteenpäin nämä kaksi koiraa kahmivat mitalit teidän nenien edestä!