Mä huomaan että musta on tullut koiraharrastuksissa aika materialisti. Omissa menoissa säästetään minkä pystyy, mutta koirat saa taatusti vaan parasta. Ja hienointa. Ja kalleinta... Ja ne omat vähät hankinnat liittyy nekin usein edes pienesti koiriin.
Oon viimeisen kuukauden aikana tilannut itselleni Helsitarelta treenitakin, ostanut Biitille kaksi takkia, tilannut molemmille tytöille juolulahjapannat, ostanut uusia leluja ja herkkuja. Koiranruokaa on kotiin raahattu semmosilla summilla millä mä elättäisin itteni varmaan vuoden. Löytyy nutrolinöljyä ja fitdogin energiajuomajauhetta. Treenilelutkin on uusinta uutta ja mielessä pyöriin vaan että mitähän kivaa sitä seuraavaks keksis.
Itselle pitäisi ostaaa uudet lenkkikengät ja Bettylle kaavaillaan uutta takkia, ei möhömaha mahdu kohta vaatteisiinsa kun maha tuosta kasvaa. Piponkin se tarvis, ehkä toiset tossut. Uusiin pantoihin tarvitaan omat hihnat ja hakurulliakin pitäis käydä ostamassa....
Tähän aikaan vuodesta tää materiaalikaaos vaan kasvaa. Joulu on varmaan kaikista juhlista materiaalisin. Siitä on tehty materiaalijuhla. Enää ei merkitse se mitä tehdään tai kenen kanssa, vaan se että millä välineillä ja missä. Koiraharrastuksissa se koira, se perheenjäsen, nyt ei sieltä taustalla kovin helposti unohdu, mutta kyllähän niitäkin näkee, missä se koira on oikeasti vaan pelkkä harrastusväline.
Nyt joulun alla toivonkin teidän ja myös minun itseni muistamaan että tässä harrastuksessa kyse ei ole materiasta. Kyse on sinun ja sinun koirasi suhteesta. Luottamuksesta ja molemminpuolisesta kunnioituksesta. Rakkaudesta.
Meidän porukka toivoo kaikille rakkauden täyteistä joulun odotusta. Muistetaan iloita siitä mitä meillä on, ei ajatella kokoajan että mitä uutta elämäämme tarvitsemme. Ottakaa se jaloissa pyörivä karvaturri välillä kainaloon. Halatkaa, paijatkaa, lenkittäkää, touhutkaa sen kanssa jotain mistä te molemmat nautitte. Nauttikaa siitä ajasta mikä teille on annettu. Eläkää! ♥
Tähän aikaan vuodesta tää materiaalikaaos vaan kasvaa. Joulu on varmaan kaikista juhlista materiaalisin. Siitä on tehty materiaalijuhla. Enää ei merkitse se mitä tehdään tai kenen kanssa, vaan se että millä välineillä ja missä. Koiraharrastuksissa se koira, se perheenjäsen, nyt ei sieltä taustalla kovin helposti unohdu, mutta kyllähän niitäkin näkee, missä se koira on oikeasti vaan pelkkä harrastusväline.
Nyt joulun alla toivonkin teidän ja myös minun itseni muistamaan että tässä harrastuksessa kyse ei ole materiasta. Kyse on sinun ja sinun koirasi suhteesta. Luottamuksesta ja molemminpuolisesta kunnioituksesta. Rakkaudesta.
