Koska kipeys, väsymys ja kuolema

Kirjuri on kipeenä, koirat makaa kerällä kainalossa ja koko paikka on täynnä punaisia veritahroja.. ah nartut. Mersu alotti toiset juoksunsa ja tietenkään sen vanhat pöksyt ei enää mahdu sille.. Ei kai se auta muuta kun ottaa pää kainaloon ja raahautua mustiin ja mirriin ostamaan uudet. 

Koska mä en omin avuin pääse lähikiskaa pidemmälle, mulla onneks on ystäviä jotka on pitänyt huolen siitä että koirat on saanut jotain tekemistä. Ikävä kyllä Mersun raviliikunta on jäänyt vähän vähemmälle, mutta minkäs teet.. Nyt saa kelvata koirakavereiden kanssa painimiset ja uiminen, siitä ei sentään oo vielä seurannut mitään ongelmia.

Nyt tää ja huominen saadaan ollakin tyttöjen kanssa ihan kahestaan. Huomenna tulee pikkumies takas jalkoihin pyörimään. Toivottavasti oon ite siihen mennessä vähän paremmassa kunnossa. Pitäis siitäkin ottaa uutta rakennekuvaa ja treenailla kehäkäyttäytymistä. Ärrälle tuli nimittäin viime viikolla 5kk mittariin ja viikonloppuna mennään leikkimään truu näyttelypuudelia kääpiöpinsereiden open showhun.

Nyt kuitenkin buranaa naamariin, vaatetta päälle ja ulos. Ei valittaminen kuitenkaan auta yhtään mitään. Niin ja kommenttia saa heittää kuvista että oliko ne nyt ihan täyttä kuraa. Varmaan ensimmäistä kertaa oli nimittäin mun ottamia kuvia kaikki tässä julkaisussa.

Huh hellettä!

Vaikka mun koirista, tai no lähinnä niiden turkista, vois päätellä että mä oon kesäihmisiä niin väärässä olette. Nää helteet ei vaan oo mua varten. Ohjaaja on väsynyt, koirat on väsyneitä... Ei ollenkaan mun juttu. Mutta koska kaikessa on aina jotain hyvää niin vesipelastuskausi on täällä!

Oon oikeastaan hylännyt Mersun kanssa vepehaaveet, kun ei tuo tykkää siitä hommasta muuta kuin tuttujen ihmisten kanssa. Omaks iloks on kuitenkin ihan älyttömän hauskaa opettaa tuolle erilaisten esineiden ja asioiden vedestä noutoa. Ja pikkuhiljaa opetellaan myös veteen hyppäämistä eripaikoista (laituri, vene..). Ja jos ohjaaja saa itseään niskasta kiinni niin aletaan ensin kuivalla maalla treenaamaan myös esineiden vientiä pikkuhiljaa. Sais sitten sitäkin otettua vedessä joskus.

Eli se mitä me sitten ollaan tehty niin uitu, uitu ja uitu vielä paljon lisää! Pilkkueläin tykkää, varsinkin vedestä noutaminen on ihan pop! Välillä kiusataan rannalla roikkuvia kavereita ja eikun takaisin veteen. Edelleen käydään uimalassakin, kun ei nää kääpiöt luonnonvesiin oikein tahdo mennä. Että sais niitäkin välillä uitettua, jos ei muuta niin urheilun kannalta. 

Tosin voi olla että Rojeliosta kuoriutuu vielä kunnon vesipeto. Pentu on päässyt jo pari kertaa uimaan uimalassa ja rantareissulla se kyllä kahlailee ja kitisee syvemmälle veteen menevien ihmisten ja koirien perään. Valvotusti pientä pätkää on saanut nyt uida luonnonvesissäkin, mutta tarvitsee vielä vähän apuja uimaan lähtemisessä. Uimaan päästyään ui kuitenkin oikein hyvällä tekniikalla ja iloisesti häntä heiluen.

Harmittaa älyttömästi sitten kun pitää lähteä Tampereen suunnalle kun ei siellä oo samanlaisia uittopaikkoja kuin täällä etelämmässä. Vai onko?