vetovetoveto

Eilen päästiin vihdoin koeajamaan uudet valjaat. Asuintoveri mukaan palkkamieheksi ja eikun läheiselle kentälle treenaamaan. Ideana ottaa ihan vaan muutama lyhyt suora näkyvällä palkalla. Ekalla kerralla apukäsi hetsasi koiraa ja lelua jopa heitettiin hieman karkuun. Riiseni tajus heti jutun jujun, vähän jouduin ekoilla toistoilla luomaan lisävastusta himmailemalla, mutta vikat toistot meni jo ihan superisti. Lähtöjä joutuu toki treenaamaan, mutta on tällä saakeli nyt jo paremmat lähdöt kun Bettyllä jonka kanssa on kuitenkin juostu jo vuoden verran.

Näissä alkeistreeneissä meillä ei oo alla mitään menopeliä vaan mä juoksen vetovyön kanssa perässä. Mä oon nimittäin kokenut canicrossin parhaaksi aloitukseksi, sillä se on koiralle kevyempää kuin monet muut vetolajit ja itsellä on jalat maassa, niin vähän parempi hallinta kokemattomaan veturiin.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita löytyi, tosin vaarallisuus johtui ihan omasta typeryydestä. Apukädelle vähän epäselvät ohjeet ja meni sitten potkaisemaan palkka palloa, koira tekee nopean käännöksen oikealle ja meikäläinen lentää kaaressa maahan.. Nyt on sit oikee jalka vähän kipeenä, mutta näillä mennään. Kyllä se juoksemista kesti tapaturman jälkeenkin, että ei tässä muuta kun pari päivää lepoa ja lisää treeniä.

Pikkuhijaa sit otetaan mukaan suuntia, jotka alkaa kyllä vetojuttujen ulkopuolella olla ihan hyvin hallinnassa. Piilotetaan palkka ja treenataan eri ympäristöissä. Matkaa me ei pidennetä vielä hetkeen. Saa pentu rauhassa kasvaa. Nyt vaan haetaan sitä intoa tähän touhuun niin voidaan ens vuonna sit ruveta ihan tosissaan harrastamaan.

Noissa pienissä on vaan sitä jotain

Kääpiöpinsereissä siis. Mersu lähti viime sunnuntain uimalakeissin jälkeen Lillille hoitoon. Lähinnä nyt opettelemaan että hei hoidossakin voi olla ja lisäks oli ideana että jos se nyt vaikka hyvällä tuurilla lihois kilon ennen Lahden näytelmiä kun olis vähän vähemmällä liikunnalla. Ei se laiha ole, mutta kilo tai kaks ei kyllä olis pahitteeksi.

Joka tapauksessa me ollaan nyt tää viikko saatu viettää ihan vaan pinseriporukalla. Ja kun on hyvät kelit niin mikäs siinä. Koulutettu toimiva koira jonka voi napata minne vaan mukaan ja yks rääpäle jonka voi aina sysätä Aleksille että hoida sää.

Ollaan tässä kerettykin tehdä vähän sitä sun tätä pikku tirriäis(t)en kanssa. Käytiin tutustumassa uusiin lenkkimaastoihin ja Bettyn kanssa juostiin ensimmäinen kunnon canicrosslenkki tänä keväänä. Käytiin siskon luona tallikoirailemassa ja moikkaamassa Maddea. Täytyy muuten sanoa että matukasta on kasvanut aika kivan näköinen koira. Täytyy laittaa tännekin karvaturrista kuvia kun saan niitä itselleni. 

Keskiviikkona käytiin Lillin luona kurkkimassa mitä Mersulle kuuluu ja kävästiin tasapainotunnilla. Mersu takas Lillille ja ruokailujen ja raakaruokavaraston täydennyksen jälkeen sitten taas kotiin kääpiöiden kanssa. Torstaina Hyvinkäälle ja Riksuun mätsäreihin. Taino kääpiöt jäi Hyvinkäälle ja mä lähin vaan Netan seuraks. Illalla sit vielä hallille treenailemaan pitkästä aikaa. Vähän aksaa Been kanssa ja Roi pääs ihan vaan leikkimään ja ihmettelemään maailman menoa.

Perjantai ja Lauantai otettiinkin sit ihan rauhassa kotona. Taino kävihän pieni punainen kuvattavana Hyvinkään Mustissa ja Mirrissä ja Bettyn kanssa tehtiin pikkasen tokoa, mutta muuten vaan makoiltiin kotona tekemättä yhtikäs mitään fiksua.

Huomenna sitten takas Hyvinkäälle kun meikäläinen pääsee ensimmäistä kertaa leikkimään mätsärituomaria. Luvassa on nimittäin NoDon mätsärit ja mä oon lupautunut x-rodulle tuomariks. Myös Lilli lupautu tuleen paikalle Bean ja Mersun kanssa. Pilkullinen pääsee siis toivonmukaan kehään ja varmaan jotain koirien juoksutusta luvassa mätsäröinnin jälkeen. Saa liittyä seuraan tai tulla nykimään hihasta jos meikäläisen tunnistaa!

Juoksee juoksee, pinkoo pinkoo

Mersu nimittäin! Alotin tänään meidän molempien kunnon kohotuksen. Tavotteena tosiaan nyt tarjota pilkulliselle mahdollisimman monipuolista liikuntaa, paljon ruokaa ja sopivasti lepopäiviä. Josko saatais tohon etuosaan vähän lisää lihasta. Eikä yleinen massan kasvukaan pahitteeksi olisi.

Aamulla pieni lämmittelylenkki hihnassa ja pyörä alle. Oli pilkullisen ihan eka pyörälenkki ikinä, joten otettiin ihan rauhassa. Vauhtia vaan sen verran että koira pysyy rennolla ravilla vieressä. Matkaa tuli mittariin 6 km, mikä oli mun mielestä oikein sopiva matka näin alkuun. Vielä olis Mersulla intoa riittänyt, mutta ei sovi ahnehtia. Tosi nätisti kulki koko matkat vierellä, ei edes yrittänyt pysähdellä ja suunnatkin toimi ihan täydellisesti. (Instagramista voi käydä vilkasemassa pientä videopätkää)

Päivällä käytiin vaan pihalla pissatuksilla ja muuten nukkuikin BOTti päällä tyytyväisenä sohvalla. Illalla sitten vielä rauhallinen 4,6 km metsälenkki. Tän viikon kun oon Tampereella niin lenkit tapahtuu pääasiassa metsässä koirat vapaana, kun pitää Luna ja Sandrakin lenkittää. Noista ei kuitenkaan juuri ole Mersulle leikkiseuraa, joten yksinhän toi pilkkueiläin siellä maastossa viipotti menemään. Ja yllättävän paljon näytti liikkuvankin. Samalla kun itse kävelin tuon reilu neljä ja puoli kilsaa niin Mersu kirmaili 7,3km eli noin puolitoista kertaa sen mitä minä.

Huomenna olis tarkotus tehdä vähän jälkitreeniä ja tokoilla, sekä käydä canicrossaamassa. Keskiviikkona sitten lepäillään urheilun osalta, mutta aktivoidaan koiraa kuitenkin kaupunkireissulla. Torstaina sitten vähintään 10km metsälenkille ja toivon mukaan koirakavereiden treffailua. Perjantaina taas pyörälenkki/canicrosslenkki aamusta ja illasta metässä juoksentelua. Lauantaina mätsäreihin ja koirakavereitten treffailua. Sunnuntaina sitten lepopäivä ja palautuminen takas uudenmaan alueelle.

Huippuhurtat

Lähestulkoon joka ikinen kerta kun nään Nettaa ja Riesaa, me jaksetaan yhdessä ihastella miten hienot koirat meillä onkaan. Mä en oikeastaan itsekään edes tajua miten on mahdollista, että mun koira on sekä kaunis, hyvä luontoinen ja erittäin pätevä ja monipuolinen harrastuskoira. Nyt puhe on siis tuosta pilkkueläimestä, mutta ei suinkaan unohdeta Bettyä. Kääkkäeläin on jo vienyt mun sydämeni täysin ja onkin saanut mun elämässä tittelin maailman paras koira.

Pilkullinen kuitenkin vakuutti mut tänään taas uudemman kerran ja osoitti jälleen valtavasti monipuolisuutta ja potentiaalia itsessään. Oltiin nimittäin Hyvinkäällä treenaamassa ensimmäistä kertaa ikinä vetoa ja jumankauta toihan veti! Messarista mukaan tarttunut vetovyö ja -liina pääsivät siis kokeiluun kun alotettiin lapsosten kanssa canicrossin alkeita. Ihan lyhyttä pätkää ja lopussa kunnon palkka. lähteminen on vielä vähän hankalaa, mutta kun vedon saa päälle niin kyllä muuten vetää ja hienosti!

Ja kuten videolta näkee me treenattiin tänään myöskin hieman viestiä. Netta on lupautunut mun vakkari kakkosohjaajaksi ja tänään päästiin ekaa kertaa kokeilemaan miten pilkullinen irtoaa Netan luokse ja tottakai myös se että miten sieltä tullaan takaisin. Jostain kumman syystä Netan luota mun luokse onkin pilkulliselle hankalampi ja saattaa esimerkiksi juosta matkan hieman rauhallisemmin tai vilkuilla sivuille. Joka kerta kuitenkin juoksi perille asti oli suunta mikä tahansa, joten mitään hätää meillä ei ole. Nyt vielä kun saadaan vaan siirrettyä itsemme metsään ja muualle hankalakulkuisempaan ja huonommalla näkyvyydellä varustettuun paikkaan niin kohtahan me ollaan jo viestin jäljestysosuutta vaille kisavalmiita. Vapiskaa muut kisaajat, ensi kesästä eteenpäin nämä kaksi koiraa kahmivat mitalit teidän nenien edestä!