Hehe onpa hauskaa..

Petsiessä on nyt ihan lähiaikoina käyty kiivaasti taistelua siitä tarvitseeko koiranomistaja huumorintajua. Esimerkiksi juuri dalmatiankoiria mainostetaan hyvinkin usein huumorintajuisten ihmisten koirina. Mitä se huumorintaju sitten oikein tarkoittaa ja tarvitaanko sitä oikeasti?

Minä itse henkilökohtaisesti miellän dallut erittäin huumorimielisiksi eläimiksi ja voin todellakin myydä dallua ihmisille koirana joka vaatii omistajaltaan rutkasti huumorintajua. Sanotaan että koira ei omaa huumorintajua, mutta en mä tiedä miksi sitä sitten pitäisi kutsua. Kyllä mä itse ainakin miellän Mersun aamuiset pusuhepuliherätykset ja sen kun se raahaa mun kengän mulle että lähdetään lenkille niin jonkin asteiseksi huumorintajuksi. Nokkeluus voisi olla parempi termi mutta sellaista huumorimielellä tekemistä se kuitenkin on. Ja jos mä en omistajana omistais yhtään huumorintajua niin tulisin varmaan hulluksi tuon eläimen kanssa kun mun olkkarin matolta löytyy kenkiä ja aamuisin saan vuorautua peiton alle mikäli haluan välttyä kuolaisilta aamupusuilta.

Toinen asia missä huumorintajua mun mielestä tarvitaan ihan arjen ulkopuolellakin on harrastukset. Mun mielestä rodut voi ihan puhtaasti jakaa tosikkoihin ja 'tehdäänjotainsinnepäin' koiriin. Esimerkiksi suuriosa paimenista tekee kaikkensa miellyttääkseen omistajaansa ja tekeminen on usein jonkin asteista pilkun viilausta niin koiran kuin ohjaajankin toimesta. Kun sitten taas vertaa näihin multakin löytyviin idioottikoiriin, joiden kanssa se harrastaminen pitää todellakin tehdä suuren ilon ja jotainsinnepäin -asenteen kautta.  Tottakai osaava ohjaaja voi saada dallustakin TOKO-koiran erikoisvoittajaluokkaan asti ja huono ohjaaja ei pääse bordercollien kanssa rally-tokon alokasluokkaa pidemmälle, mutta jos lähdetään yleistämään niin dallun kanssa ei välttämättä edes kannata lähteä hakemaan niitä kultamitalleja, vaan harrastaminen on järkevämpää pitää sellaisena yhteisenä hauskanpitona. Tottakai tavotteita saa ja pitää olla, mutta mikäli oikeasti haluaa sinne TOKOn erikoisvoittajaluokkaan tai voittaa agilityssä mm-kultaa niin silloin kannattaa ehkä miettiä rotuvalintaa siltäkin kantilta.

Kolmas asia mikä liittyy niin normaalin arkeen kuin harrastuksiinkin on palkkaus. Mikäli puhutaan koirasta joka ei omaa miellyttämisenhalua omistaja saa todellakin käyttää mielikuvitusta ja heittäytyä naurunalaiseksi saadakseen koiran tekemään halutut asiat. Se motivaatio siihen tekemiseen kun ei kaikilla koirilla synny ihan itsekseen tai pelkän lelun/namin voimalla. Jos tälläisen ei miellyttämishaluisen koiran omistajalle ei ole yhtään huumorintajua niin luuleeko joku oikeasti että hän syyttä surutta rupeaa kierimään koiran kanssa hallin lattialla tai heiluu ja ääntelee typerästi ties missä tilanteessa. Mä sanoisin että ei. Kyllä se on se tietty huumorintaju ja huumori pelkälteenkin mikä auttaa hyvin paljonkin erilaisten koirien kanssa elämistä. Tiettyjen rotujen kanssa sitä huumoria tarvitaan enemmän toisten vähemmän. Enkä nyt sano etteikö paimenten kanssa huumorintajua tarvittaisiin, se nyt vaan on ehkä hieman erilaista huumorintajua kuin mitä näiden "idioottikoirien" kanssa.

Ja ihan vaan koska joku tulee kohta kumoamaan mun kaikki väitteet ja sanoo ettei mitään huumorintajua ole olemassakaan niin kumoan väitteeni ensin itse. 

A) Kyllä koiran "hauskat" tavat ja temput eivät välttämättä ole huumoria vaikka itse ne siksi miellänkin. Tästä ei ole todistusaineistoa, enkä täten voi millään tavalla teoreettisesti todistaa koirieni ymmärtävän huumoria.

B) Koiran kanssa ei välttämättä tarvitse harrastaa yhtään mitään, jolloin voit suoraan skipata väitteeni kaksi.

C) Kyllä koiran voi periaatteessa kouluttaa pelkällä vahvalla auktoriteetilla ja tiukalla kurilla, jolloin omistajan ei tarvitse heittäytyä pelleksi saadakseen koiran tottelemaan. Eriasia on kuitenkin se että kuinka monelta ihmiseltä oikeasti löytyy tarpeeksi suuri auktoriteetti saadakseen koiran toimimaan kun ajatus.

Joka tapauksessa tahdon nyt toivottaa kaikille lukijoille oikein huumoririkasta viikonloppua (ja eilistä itsenäisyyspäivää)! Pitäkäähän hauskaa, niin me ainakin ajateltiin tehdä.

Unelmakoiria vai kulmakunnan kauhuja

Nyt kun Mersu alkaa taas pikkuhiljaa löytää tuon ylitsepursuavan elämänilonsa ja jatkuvan hypetyksen ihan jokaisesta ulkona aistittavasta asiasta olemme palanneet hihnakäytöksessa tilanteeseen: me ei osata mitään. Ja koska mä oon luonteeltani todellinen hihnakäytösnatsi, voitte vaan kuvitella kuinka kireellä mun pinna on ollut lähi päivinä. Luojan kiitos osaan sentään suunnata turhautumiseni muihin asioihin kuin koiriin.

Tää Mersun totaalinen taantuminen pikkupennun tasolle sairasloman jälkeen sai mut kuitenkin tosissani miettimään koirien asemaa yhteisön näkökulmasta taas ihan uudella tavalla. Kuunnellessani naapurin mummon valituksia siitä kuinka nykynuoriso ei osaa edes koiria kouluttaa mä todellakin herään siihen todellisuuteen että mulla on vielä paljon opittavaa. Vaikken ihan täysin otakaan kuuleviin korviini sitä kuinka tämän kyseisen mummon kaikki koirat ovat olleen aina erittäin hyvä tapaisia, kuinka ne eivät ikinä haukahtaneet ja hihna pysyi aina täydellisesti löysällä koiran sipsuttaessa takavasemmalla, mun on pakko myöntää että rouvan puheissa voi olla jotain perää. En sano etteikö (nuoret) koiranomistajat osaisi kukaan kouluttaa koiriaan, mutta nykyään tuntuu olevan jonkin näköinen muoti ilmiö ottaa itselleen liian haastava koira. Halutaan huippukisatykki, jonka kanssa kahmitaan pokaaleita milloin mistäkin lajista. Mutta unohdetaan kokonaan se kuinka kamalaa arki tälläisen koiran kanssa voi pahimmillaan olla. Aletaan vältellä hihnalenkkejä, kun ei kestetä hihnassa veturin lailla eteenpäin kiskovaa koiraa, koira täytyy häkittää työpäivän ajaksi ettei se pistäisi koko kämppää palasiksi omistajan poissa ollessa jne..

Ja mikä on yleisin asia mitä koiranomistaja tekee kun arki ei sujukaan toivotulla tavalla? Hän joko kärsii sen tai hankkiutuu jollekin kurssille -> aktivoi koiraa lisää. Suurin ongelma onkin se että joka tuutista koiranomistajia käsketään aktivoimaan koiria enemmän. Enää ei millekään koiralle englanninbulldogia lukuunottamatta riitä normi lenkit, vaan koiran kanssa pitää tehdä ja touhuta vähintään 5 tuntia päivässä, harrastaa 10 eri koiraurheilulajia ja haastaa koiraa älyllisesti jos jonkin moisilla tavoilla joka ikinen päivä.

Missä välissä listalta jäi pois lepo ja rauhoittuminen? Vaikka itse koenkin olevani koirapiireissä vasta ihan uusi naama, aloittelija joka vasta opettelee asioita, olen sentään oppinut kuinka tärkeä osa koiran elämää on lepo ja rauhoittuminen. Tervepäisen koiran pitäisi pystyä rauhoittumaan muutamaksi päiväksi ilman sen kummempia aktiviteetteja. Peruskoiralle pitäisi riittää normaalit lenkitykset ja jo koiran oppimisen kannalta on äärimmäisen tärkeää että koira osaa olla rento ja rauhallinen. Ylikierroksilla käyvä koira ei opi mitään, eikä jatkuva stressissä eläminen ole hyvästä yhdellekään koiralle. 

En väitä että olisin itse ollut yhtään fiksumpi. Hankkiessani ensimmäisen koirani tein sen kanssa kaikki mahdolliset virheet. Koirasta kasvoi hihnassa kiskova remmirähjä, joka kärsii "eroahdistuksesta" ja nirsoilee ruuan suhteen. Vielä surkeamman koiran omistajan minusta kuitenkin tekee se etten myöntänyt asiaa ajoissa, jonka vuoksi tämä kyseinen partanaama asuu tällä hetkellä äitini luona ja sen kanssa tehdään vieläkin valtavasti töitä mutkattoman arjen eteen. Ehkä vielä jonakin päivän tuostakin koirasta tulee unelmakoira, mutta tällä hetkellä kuulutaan vielä kulmakunnan kauhuihin.

Virheistä kuitenkin oppii. Nykyiset kaksi koiraani ovat tarkkaan harkittuja ja omaan käteeni sopivia koiria niin aktiivisuustasoltaan kuin luonteidensakin puolesta. Paljon töitä on tehty ja tehdään edelleen, mutta toivon mukaan saan näistä kahdesta koulutettua niitä unelmakoiria joista jokainen pikkulapsi unelmoi katsoessaan Disneyn 101 dalmatialaista. Betty alkaa jo täyttää omat kriteerini kunnon koirakansalaisesta, mutta Mersun kanssa on vielä paljon töitä edessä varsinkin nyt kun lapsosella on päällä joku kunnon rellestyskausi. Tähän ongelmaan on kuitenkin olemassa vaan yksi ratkaisu. Me lähdetään yhdessä pilkullisen kanssa nyt muistelemaan mitä se rauhoittuminen tarkoittikaan!

Mites on, osataanko teillä rauhoittua?

kotona, kaupungilla, treeneissä, tapahtumissa, lenkillä...