Mitä siellä sanottiin ja miten te nyt jatkatte?

Luustokuvissa siis. Sain eilen yli kymmeneltä tutulta ja vähän tuntemattomiltakin kyselyä miten Mersulla meni eilisissä luustokuvissa. Ihmisiä siis oikeasti kiinnostaa, hienoa! Mutta te joita ei kiinnosta niin pahoittelut kirjoitan siitä tänne silti. Sillä mun mielestä kaikki koirien terveyteen liittyvät asiat pitäisi olla julkisia ja niin tulee olemaankin, ainakin mun koirien kohdalla.

Meillä oli aika varattuna 9.45. Saavuttiin paikalle vähän puolen jälkeen ja annettiin koiran ja omistajan tiedot tiskille ja koira vaa'alle. Siinä 22,2kg tuon paino on ja pysyy. Ei oo meinaan pitkään aikaan liikkunut siitä oikein mihinkään suuntaan. 

Hetkeksi ehdittiin istahtaa odotustilaan odottelemaan kun Juha Kallio jo kävi huikkaamassa meidän vuoron. Eikun koira pöydälle ja Juhalle kilometristoorit koiran historiasta ja oireiluista. Eläinlääkäri taivutteli koiran, jossa ilmeni aristusta olkanivelen koukistuksessa ja ojennuksessa. Lihaksisto oli myös melko jumissa mikä oli todella yllättävää sillä viimeiseen 4 viikkoon koira ei ollut suurinpiirtein edes nähnyt treenikenttää tai hallia vaan liikutus oli tapahtunut hyvin suurelta osin vapaana metsässä, mutta myös ihan perus hihnalenkein. Noottia tuli myös koiran heikosta rakenteesta. Yksinkertaisesti tuon etukulmat ovat niin surkeat että se jo yksinään on melkoisen isokin ongelma.

Eikun koira röntgeniin. Eläinlääkäri ei nähnyt syytä kuvata selkää, joten kuvattiin vaan kyynärät, olat ja lonkat. Lonkatkin olisi periaatteessa voinut jättää kuvaamatta, olivat kuulemma jo tunnustellessa ihan selkeästi hyvät, mutta kun koira kerran nukutettiin niin samallapa nuo nappas niin saa sitten lähetettyä kennelliitolle virallistettavaksi. 

Sydän meinas hypätä kurkkuun kun Juha tuli näyttämään röntgenkuvia naama vakavana, mutta mitä vielä. Ensin näytölle ilmestyi lonkkakuvat johon Juha totesi että jos nää ei oo A/A niin ei sitten mikään! Katsottiin kyynärkuvat, jotka myöskin puhtaat eli selkeät nollat. Sitten niihin olkakuviin. Hyvältä näytti sielläkin. Itse nivel oli molemmissa kaunis ja puhdas, mutta vasemmassa olkanivelessä erottui pieni, todennäköisesti parantuneeseen osteokondroosiin viittaava, pieni tasoittuma olkaluun painoa kantavan nivelruston pinnalla. 

Nuo itsestään parantuvat osteokondroosit eli luun- ja rustonkehityshäiriöt ovat kuulemma yleisiä ja myöskin paranevat suhteellisen usein itsestään. Mersun tapauksessa epäilynä oli että rustossa on ollut pieni irtopala ontuman aikaan joka nyt on sitten sen jälkeen parantunut ihan nätisti itsekseen. 

Ohjeeksi saatiin nyt viedä koira hierottavaksi ja pyytää eläinfyssarilta jumppaohjeita. Lisäksi liikuntaan ja harrasteluun tulee nyt iso muutos hyvistä tuloksista huolimatta. Sen verran noottia tuli noista heikoista etukulmauksista, että eläinlääkäri suositteli miettimään onko tämän rakenteisella koiralla edes järkevää harrastaa niin aktiivisesti. Saatiin lupa jatkaa harrastamista, mutta koska fakta on se ettei näin "iso" koira tule noin heikolla etuosalla välttämättä kestämään sellaista harrastamista mihin omistajalla on intoa jatketaan tämän koiran kanssa nyt pääasiassa tokon ja rally-tokon parissa. Muita lajeja tehdään joskus ja sunnuntaina vaihtelun vuoksi mutta rankempi harrastelu jääkööt nyt tämän koiran osalta.

Perusliikuntaan sellainen iso muutos että koira pitäisi nyt saada ravaamaan ja paljon. Eli hihnalenkit hoidetaan lekurin ohjeiden mukaan pääosin pyörällä jolloin koira saa kulkea rentoa pitkää ravia, eikä sen tarvitse sipsuttaa omistajan vauhdilla tai pahimmassa tapauksessa peitsata. Muuten sitten tottakai entiseen tapaan monipuolista liikuntaa. Vetoakin silloin tällöin. 

Ihan tyytyväinen olen tuloksiin, vaikken nyt suinpäin lähtis hehkuttamaan kuinka mulla on terve koira. Onhan se papereilla sitä joo, mutta kun asiat ei aina ole niin mustavalkoisia. Olen nyt pidemmän aikaa pyörinyt facebookin australiankarjakoira ryhmässä jossa on hiljattain käyty keskustelua siitä kestäisivätkö nyky karjikset enää alkuperäisessä käytössä. En tiedä, mutta jotenkin mulla on sellainen tunne että suuri osa nykydalluista ei kestäisi alkuperäissä käytössä. Sillä vaikka ongelma on tiedostettu ja suoraa etuosaa yritetään jalostaa pois, edelleen näitä mersun kaltaisia edestä todella suoria koiria löytyy aivan liikaa.

Ei oo meidän elämää helpoks tehty

Fyssarikäynniltä ei kuvia muistettu ottaa, joten kuvituskuvat hausjärveltä saa kelvata.

Pari viikkoa takaperin pistin viestiä meidän vakkari fyssarille. Mersu oli alkanut vältellä maahanmenoja ja pari kertaa kieltäytyi peruuttamastakin, vaikka normaalisti se on tolle koiralle semmonen jeewausuperkivaa-juttu. Hälytyskellot alkoi soida päässä ja palasi toi Jyväskylä KV:ta edeltänyt ontumakin mieleen. Saatiin onneksi nopeasti aika ja pääs pilkullinen tutkittavaksi.

Niimpä Maria kurvaili pihaan viime perjantaina siinä yhdentoista kieppeillä. Katsottiin liikkeet ensin läpi ulkona ja siirryttiin sitten sisälle tutkimaan koiraa tarkemmin. Aloitettiin etuosasta. Jännittyi lievästi molempien etujalkojen kyynärnivelen koukistuksiin ja pientä lihaskireyttä löytyi molempien etujalkojen olkaniveltä tukevien lavan alueen lihaksista. Rintarangan alkuosassa pientä nikamajoustojen jähmeyttä. Ei kuitenkaan mitään mikä selittäisi ontuman tai muutokset käytöksessä.

Katsottiin loppu koira läpi. Lannerangassa lievää lihasperäistä aristusta rangan vasemmalla puolella. Takaosa erittäin hyvässä kunnossa. Mitään moitittavaa ei siis löytynyt. Tavallisia pieniä kireyksiä vaan. Pitäis vissiin olla iloinen, vaan kas kummaa enpäs olekaan.

Syytä käytöksessä tapahtuneisiin muutoksiin tai ontumaan ei siis löytynyt lihaksista tai pehmytkudoksista. Jumit ja jäykkyydet oli niin pieniä, että niistä on turha huolestua yhtään, eikä ne myöskään selitä yhtään mitään. Saatiinkin tästä syystä totaali hyppykielto luustokuviin asti ja suositus kuvata koko koira kirsusta hännänpäähän vuoden iässä. Nyt kun on vakavasti syytä epäillä että syy ontumiseen ja käytösmuutoksiin löytyy luustosta. Ja se että koira luuston takia ontuu tarkoittaa jo hieman isompaa ongelmaa.

Etukäteen stressailu ei auta yhtään, mutta mikäli nyt niin käy että luustokuvista jotain huolestuttavaa löytyy niin täytyy noita harrastusjuttuja sitten katsella uudelleen. Nyt tärkeintä on vaan pitää koira erinomaisessa lihaskunnossa. Eli uimassa käydään niin usein kun pystytään, vapaana juoksutusta vähintään kolme kertaa viikossa ja vetojuttuja alotellaan canicrossaamalla pikkuhiljaa nyt kun pilkullisella on ammattilaisen kanssa sovitetut valjaat. Mahdollisimman monipuolista liikuntaa siis, vältellen kuitenkin turhaa hyppimistä ja toispuoleisia juttuja. Vapaana saa rellestää ja hyppiä, minkä tahtoo mutta provosoitu hyppyyttäminen ehdottomasti kielletty. 

Kehonhallintaahan me treenaillaan jo ihan kurssillakin joka toinen viikko, mutta miellään jos sulla on heittää jotain vinkkejä miten monipuolistaa koiran saamaa liikuntaa tai erilaisia lihastreeni, venyttely yms neuvoja niin mielellään otamme vastaan!

Tasapaino

Pysähdytäänpä hetkeksi ja luodaan mielessämme kuva täydellisen tasapainoisesta koirasta. Millainen on sinun mielestäsi täydellisen tasapainoinen koira?

Luultavasti ainakin suurinosa liitti tuon tässä esillä olevan tasapainosanan automaattisesti koiran mieleen. Aloit ajatella mieleltään tasapainoista yksilöä. Joka on ongelmaton arjessa, muiden koirien keskellä ja uusissa tilanteissa. Mielikuvissasi näit siis koiran varustettuna oikein hyvällä hermorakenteella. Haluan kuitenkin että mietit mitä muuta tasapaino voisi koiran elämässä tarkoittaa. Millä muilla tavoilla kuvittelemasi koira voisi olla tasapainoinen.

Noh, annetaas kun avaan ajatuksiani hieman. Keskitytään koiraan fyysisenä eläimenä. Se koostuu erilaisista rakennuspalikoista. Luista, lihaksista, jänteistä, elimistä... Jos koira menettää yhden jalan, sen tasapaino särkyy radikaalisti. Fiksuna eläimenä se oppii kyllä elämään kolmellakin jalalla, mutta tasapaino sen on löydettävä uudelleen. Otin tarkoituksella esimerkiksi erittäin radikaalin tapauksen, jotta varmasti kaikki ovat nyt kartalla mitä on fyysinen epätasapaino. Ikävä kyllä tämä asia koskettaa myös ulkoisesti hyvin terveitä ja mieleltään tasapainoisia yksilöitä. Ei ole olemassa täydellisesti rakentunutta koiraa. Kuten ihmisilläkin jokaisella koirallakin on oma fyysinen heikkoutensa. Selkeitä fyysisiä heikkouksia ovat esimerkiksi koirajalostuksen aikaansaamat ongelmat eli liioitellut piirteet: niukat tai liian voimakkaat kulmaukset, lyhyt tai pitkä runko yms.. En kuitenkaan halua puuttua koirajalostukseen sen enempää tälläkertaa vaan mietin niitä seikkoja joilla jokainen meistä voi tai haluamattaankin aiheuttaa koirassaan tasapainoa tai epätasapainoa.

Fyysisesti tasapainoisella koiralla on yhtä vahva symmetrinen lihaksisto kummallakin puolella kehoa. Tämä edellyttää siis yhtäpaljon treeniä kummallekin koiranpuoliskolle, mikä ikävä kyllä harvoin toteutuu. Mietitään esimerkiksi tokokoiria. Kaikki tokoliikkeet koira suorittaa ohjaajan vasemmalla puolella, eli liikkeet ovat erittäin toispuoleisia. Mikäli haluaisimme täydellisen tasapainoisen lihaksiston, meidän tulisi periaatteessa opettaa kaikki toispuoleiset liikkeet yhtä hyviksi myös päinvastaisina. Näin suurta vaivaa harva tokoharrastaja kuitenkaan on valmis näkemään, joten kysymys kuuluukin miten muuten voimme ennalta ehkäistä toispuoleisuutta?

• Lajikohtaisella lämmittelyllä ja jäähdyttelyllä.
• Vapaana liikkumisella kaikissa askellajeissa, jolloin koira saa vapaasti käyttää koko kroppaansa
• Säännöllisellä kehonhuololla. (hieronnat, fysioterapeutti käynnit yms)
• Tekemällä arjessa toispuoleisia juttuja päinvastaisena. (jos koira esim liikkuu hihnassa aina vasemmalla puolellasi, ota sitä välillä tarkoituksellisesti oikealle puolellesi)
• Erilaisilla jumppa- ja venyttelyharjoituksilla.

Luultavasti tämä harrastusten ja ihan normiarjenkin toisipuolisuus ei tullut kenellekään täydellisenä yllätyksenä, mutta täytyy sanoa että itse ainakin heräsin asiaan paljon vakavammalla asenteella kun perjantaina Betty kävi fysioterapeutti Maria Sukasen hoidettavana. Sillä vaikka Bettyn kanssa on rally-tokoiltu vasta vuoden verran todella epäsäännöllisesti, jo nyt koirasta huomasi selkeää epäsymmetriaa. Sen liikkeet eivät olleet täysin tasapainossa ja se käytti kropan vasempaa puolta hieman tönkösti. Sukasen mukaan olemme kuitenkin selvinneet yllättävän vähällä luultavasti siksi että koira saa liikkua niin paljon vapaana. Jos koira liikkuisi pääsääntöisesti hihnassa olisi toispuoleisuus luultavasti paljon pahempaa.

Suosittelenkin lämpimästi kaikkia lukijoitani perehtymään tähän kehon tasapainoisuuteeseen enemmän ja miettimään sitä oman koiran kannalta. Itse tulen varmasti käyttämään Bettyä nyt jatkossa ihan kuukausittain fyssarilla/hierojalla Marian ohjeiden mukaan ja Mersukin olisi tarkoitus juoksujen jälkeen fyssarilla käyttää ihan vaan kartoittamassa ne koiran omat heikkoudet. Nythän meillä on treeneistä kokonaan taukoa, mutta kun treenien pariin palataan niin ehdottomasti lähtee molemmat koirat treenaamaan perusasentoa oikealle puolelle ja siitä sitten edetään pikkuhiljaa oikean puolen seuruuseen.

Tasapaino aiheesta poiketen blogissa meni hiljattain rikki 50 lukijan rajapyykki joten haluan erittäin lämpimästi kiittää teitä kaikkia jotka jaksatte meidän toilailuja seurailla! Pientä arvontaa oon alkanut kaavailla, mutta siitä enemmän seuraavassa postauksessa. Nyt mä meen pilkkueläimen viereen löhöilemään sohvalle, pitäkäähän hauskaa ja muistakaa treenata koiraa tasaisesti molemmilta puolilta!