Todistusta Bettyn idiotismista käytiin hakemassa eilen Tuusulassa Valkoinenpaimenkoira ry:n luonnetestissä. Tuomareina toimivat kääpiöpinseriyhdistyksen luonnetestistä tuttu Jorma Lankinen ja mulle täysin tuntematon Maarit Salla.
Leikki Testi alkoi mukavasti. Kääpiö leikki Maaritin kanssa jahtausleikkiä kepillä oikein innoissaan. Ei kuitenkaan purrut kiinni. Leikin itse koiran kanssa hetken kepillä jonka jälkeen leikki tuomarinkin kanssa kunnolla. Puri hyvin kiinni ja jatkoi leikkiä itsekseen iloisena tuomarin irroitettua otteen. Ei kuitenkaan enää syttynyt kun tuomari vaihtoi naruleluun. Oon kuitenkin todella iloinen että pinseri leikki, olin meinaan aika varma että se vaan heiluttelee keskisormea että leiki keskenäs. Mun kanssa se nyt leikkii aina mutta harvemmin vieraiden kanssa. Sitä ei vaan kiinnosta.
Kelkka meni rehellisesti sanottuna ihan penkin alle. Reagoi kelkkaan voimakkaalla vahtihaukulla mutta pysytteli mun takana ja otti musta vähän tukea. Tätä jatkui niin kauan että kelkka pysähtyi mun viereen. Käännyin tuomarin käskystä kelkkaa päin, mutta koira pysyi noin metrin mun takana ja haukkui satunnaisesti. Kierrettiin kelkka, kyykistyin sen viereen, juttelin kelkalle, laitettiin kelkka maantasoon ja irroitettiin siltä pipo, mutta Betty ei suostunut edes haistamaan kelkkaa. Kyllä siitä huomasi että pieni kiinnostus kelkkaan oli, mutta luottamus oli menetetty. "Mähän en tuu lähellekään tota paskiaista."
Kun lähdimme kävelemään kelkalta pois sen tulosuuntaan ja takaisin tirriäisen häntä nousi salamana ylös ja alkoi heilua. "Jes mä voitin sen." Ei enää palattu kelkan luo, ei se olisi siihen ottanut kontaktia kuitenkaan. Kelkka oli fine kun sen annettiin olla. Ei se jäänyt koiralle päälle mitenkään, mutta siihen ei vaan yksinkertaisesti haluttu koskea.
Uhka meni odotetusti. Seisoi alussa muutaman sekunnin mun edessä pörheänä, mutta kun uhka läheni siirtyi mun taakse jossa haukahti kerran. Lähinnä se tuijotti mua ja oli sillee "Hei mamma hoida sää tää jooko?" Meni kuitenkin ihan reippaana tuomarin matkaan ja tuli kutsuttaessa luokse nätisti häntä heiluen.
Haamuun reagoi säikähtämällä tottakai. Käännettiin haamulle selkä niin kaikki oli taas hyvin ja häntä heilui. Haamun ohi kulkiessa kuitenkin muisti sen vahvasti ja löi stopin päälle. Tuli kuitenkin ohjaajan pyynnöstä ohi, joskin tottakai mahdollisimman kaukaa. Kun haamu jäi taakse oli se taas unohdettu täysin.
Tynnyrillä sama reaktio kun haamulla. Mutta tynnyrin luo palattiin ihan mielellään häntä heiluen mun perässä. Sitä haistettiin ja oltiin ihan kun mitään ei olisi ikinä tapahtunut.
Pimeässä huoneessa käyttäytyi odotetusti. Tuli häntä hieman alhaalla huoneeseen, jossa eteni rauhallisesti mutta varmasti eteenpäin. Ei kuitenkaan tajunnut käyttää nenäänsä vaan pyöri jonkin aikaa mun edessä ennen kuin äkkäsi että helkkari toi emäntähän istuu tossa portailla ja vitsit oli iloinen pinseri. "Mä löysin sen!"
Seinällä olisin toivonut että Jorma olisi tehnyt uhan, sillä Betty ei oikein ottanut naistuomaria tosissaan. Katseli sitä häntä heiluen pitkään. Vasta kun tuomari oli melkein iholla haukahti kaksi kertaa ja väisti sivulle. Tuomari heitti raipan pois niin Betty otti tuomarin vastaan oikein iloisesti.
Laukaukset meni just niinkuin odotin. Korvat ja häntä nous pystyyn ekan laukauksen kohdalla. Toinen oli vaan semmonen aha se tuli uudestaan. Betty todellakin on laukausvarma koira.
Pisteitä tuli seuraavanlaisesti:
Toimintakyky -1 Pieni
Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 Pieni
Taitelutahto -1 Pieni
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +3 Vilkas
Kovuus -2 Pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma
Loppupisteet +86
Pisteet oli päivän käytöksen mukaiset. Kyllä tuolta mun mielestä löytyy enemmänkin taistelutahtoa, puolustushalua ja toimintakykyä vaikkei niitä testissä näyttänytkään. Tyytyväinen olen joka tapauksessa. Ainoa mikä vähän harmittaa on ettei Hermorakenteesta tullut +2 Tasapainoista, vaikka tuomari vielä erikseen kehui että hyvät hermot ovat tämän koiran vahvuus.
Olisin myös ehkä olettanut että olisi kovuudesta saanut hieman pehmeä +1, mutta toisaalta ymmärrän että sai tuon -2, kun kelkkaa ei saatu loppuun ollenkaan. Ja toisaalta tuomarikin sanoi että arjessa pehmeys ei ehkä näy niin selkeästi, sillä koiran hyvä hermorakenne peittää tuota pehmeyttä paljon.
Ja onhan noi kääpiöpinseri nartulle oikeasti hyvät pisteet. Ja kun katsoo Ranen luonnetta niin ai vitsit että odotan tulevaa pentuetta paljon. Tää pari täydentää toisiaan luonteen puolesta ihan täydellisesti. Melkein tekis mieli jättää yks pentu kotiin kasvamaan...
