"Mä kuulin et se luopu siitä, koska siitä ei tullu kisatykkiä"

Päätin jo etten puutu ihmisten juoruihin tai puheisiin, mutta koska ajattelin pikkuhiljaa palauttaa blogia maan pinnalle selitetään nyt edes jotain täälläkin kun meidän tapausta ruoditaan jo niin lemmikkipalstoilla kuin facebookissakin.. Tehdään kuitenkin selväksi, että mun puolesta puhukoot ken tykkää, ne ketä oikeasti kiinnostaa tulkoot kysymään miten asian todellinen laita on. Kommentointi on tällä hetkellä sallittu ainoastaan blogin lukijoille, mutta jos on asiaa niin sähköpostia voi laitella osoitteeseen: salonentiia(at)hotmail.com

Suurin osa onkin varmaan huomannut tän meidän uusimman kohun aiheen eli lauman lisäyksen nimeltä Biitti. Virallisemmin hän on Gigabit Power Piece ja rodultaan suursnautseri. Ensinnäkin uusi pentu ei tullut millään tavalla korvaamaan Mersua. Dallu lähti koska sen käytös oli arvaamatonta, arki oli periaatteessa oikein toimivaa. Koira totteli ja oli lähes huomaamaton normaalissa arjessa. Yhtäkkiä se saattoi kuitenkin romahtaa täysin esimerkiksi kun vastaan tuli lenkillä toinen koira, lenkin muut kymmenen ohitettavaa koirakkoa eivät aiheuttaneet koirassa mitään reaktiota. Se saattoi myös yhtäkkiä käyttäytyä aggressiivisesti mikä sitten lopulta olikin viimeinen tikki siihen että koira lähti. Nyt myöhemmin ongelmakoirakouluttajalla on selvinnyt että koiran epävarma luonne yhdistettynä sen dominanssiin aikaan saa sen ettei tuota koiraa yksinkertaisesti ole mitään järkeä pitää yhdessä pienempien koirien tai lasten kanssa. Sillä se ikävä kyllä saattaa käyttäytyä arvaamattomasti ja käydä pienemmän päälle. Lisäksi koiran on parempi maalla, missä se saa elää stressittömämpää elämää. Sopii koiran luonteelle paremmin.

Siihen miksi uusi koira tuli näin nopeasti on suurin syy yksinkertaisesti se että sopiva yksilö sattui kohdalle, mutta asiaan vaikuttaa niin moni muukin seikka että ei siitä sen enempää. Ne kysyy ketä oikeasti kiinnostaa.

Blogi tosiaan koittaa tästä nyt pikkuhiljaa partanaaman myötä heräillä henkiin. Hetki menee että saan ulkoasun muokattua ja sopivan bloggausrytmin taas päälle, mutta täällä mä taas oon. Halusitte tai ette! ;)

Ja niin siitä pienestä pallosta kasvoi oikea koira

Nyt kun Bettyä voi jo pikku hiljaa alkaa pitään jo ihan aikuisena koirana, onhan tuo nyt jo 2kk vaille kaksi vuotias. Ajattelin koota teille pientä kasvutarinaa. Yläpuolella fyysinen kasvu 5 viikkoisesta pallerosta tähän päivään. Bettyä hankkiessani en ymmärtänyt koirien rakenteesta hölkäsen pöläystä. Kasvattaja sanoi että se on lupaava, mutten ymmärtänyt vielä silloin millä mittapuulla. näkeehän nuo suurimmat virheet jo tuosta 5 viikkois kuvastakin. Eli mitään näyttelyvoittajaa tuskin kasvattajakaan havitteli tästä pennusta. Tämä pentu oli lupaava ihan toisella tapaa.

Betty oli nimittäin ensimmäinen sen romanialaistuonti isän pentue ja toi mukanaan suomeen ihan uutta verta. Tästä syystä odotukset tämän pienen narttupennun suhteen olivat kovat. Siitä haaveiltiin suvun jatkajaa. Yhdistelmä antoi toivoa myös hyvää luonnetta ja terveyttä, joten sormet syyhyten lähdetiin kasvattajan kanssa seuraamaan pienen pennun kasvua. 

Ensimmäisinä kuukausina kun Betty asui luonani se oli mitä helpoin koira. Todellinen jääräpää, mutta se oppi asiat nopeasti ja tykkäsi tehdä asioita kanssani. Se oli minulla vapaana aina puolen vuoden ikään asti melkein kaikki lenkit. Tuli luokse ensimmäisestä käskystä ja toimi muutenkin kuin unelma. Ongelmat alkoivatkin sitten sen maagisen puolen vuoden iän jälkeen, kun pikkupennusta tuli teini.

Kuin sormia napsauttamalla se unohti kaiken oppimansa. Ei tullut enää käskystä luokse, veti hihnassa, alkoi äristä vastaantulijoille ja mikä ärsyttävintä se protestoi useimmiten kusemalla. Joskus noin kahdeksan kuukauden iässä se kusi sänkyyni lähes päivittäin. Alkoi sanaton valtataistelu. Välillä musta tuntui että en pärjännyt tolle pienelle koiralle ollenkaan. Että mä olen ihan älyttömän huono koiran omistaja kun häviän tuollaiselle pari kiloiselle rääpäleelle. Jostain sitä uskoa ja tahtoa sitten kuitenkin kaivettiin. Mä halusin voittaa tän sodan.

Lisäsin liikuntamäärää todella reilusti. Lenkkeilimme vähintään 10km joka ikinen päivä. Vaihdellen niin kävellen kuin juostenkin, hihnassa tai vapaana. Aloin vaatia koiralta enemmän. En sallinut enää yhtään hihnassa vetämistä. Välillä saatoimme seistä vesisateessa puolisenkin tuntia kun koira kiskoi kotiinpäin minkä kerkesi. Mutta minä en luovuttanut. Liikkeelle lähdettiin vasta kun koira luovutti, tuli viereeni rauhallisesti ja katsoi silmiin. Ruoan sai vasta kun istui ja odotti lupaa. Yksinolot joutui olemaan keittiössä ja sisällä leikkiminen kiellettiin kokonaan. Opeteltiin asioista luopumista ja rauhoittumista.

Pikkuhiljaa koira alkoi taas toimia. Aikaa ja paljon treeniähän toi vaati ja vasta puolitoista vuotiaana toi oli mulla hallussa niin hyvin kuin halusin. Se ei enää yrittänyt uhmata asemaani ja uskoi ensimmäisellä käskyllä. Bettyn kanssa ongelmana on kuitenkin se että se vaatii jatkuvaa käskyjen ylläpitoa ja kun sille ykköspalkka on vapaana juokseminen täytyy tuota harrastaa säännöllisesti. Muuten on turha huudella tota luokse, ei se tule kun se on "palkan" saanut. Nyt kun Mersu on mukana kuvioissa niin oon taas lipsunut ton pienemmän kanssa asioista ihan hirveästi. Hyväksyn luoksetulot toisella tai kolmannella käskyllä, en puutu hihnassa vetämiseen tarpeeksi ja joskus saatan antaa ruokakiponkin ilman odottamista. 

Tätä tekstiä kirjoittaessani päätinkin että nyt alkaa taas Bettyn kanssa natsikuri. Mä tiedän että toi on hieno ja toimiva koira tilanteessa kuin tilanteessa, mutta koska se on pieni ja voi tarvittaessa vaikka napata syliin sitä tulee lepsuiltua ihan huolella. Vaihteluksi Mersu-projektille etsinkin nyt pieniä ja isoja kavereita Bettylle. Vaikka me käydäänkin säännöllisesti agility treeneissä ja omatoimisesti harrastetaan Rally-tokoa ja vetojuttuja niin mä kaipaan lisää yksilöllistä aikaa tän pikku eläimen kanssa. Betty on mahtava olento ja se todellakin ansaitsee enemmän kuin mitä se nyt saa.

Harrastaminenhan me alotettiin pikku tirriäisen kanssa silloin pahimpaan teiniperseily aikaan. Mistä oli varmasti myös ihan hurjasti apua. Yhdessä tekeminen paransi mun ja koiran välistä suhdetta ja meillä oli oikeasti kivaakin, vaikka arki osaskin olla yhtä hel**ttiä välillä. Harrastuksissa kasvu ja edistys tapahtui oikeastaan samaa tahtia kuin arkikin alkoi parantua. Agilityharrastelua on takana nyt vuosi ja 2kk. Keppejä vaille ollaan kisavalmiita. Tokoa ajattelin aloitella ihan tosissaan tuon kanssa ja rally-tokosta pitää jossain vaiheessa kyllä hakea vähintään se RTK1. Ja saakeli kyllä me sinne BH-kokeeseen mennään tonkin kanssa. Mä lupaan!

Tällä hetkellä mulla on käsissä siis oikein kivaksi kasvanut ja kehittynyt pieni pinserityttö. Luonteen puutteesta ei voi valittaa ja sitä mun kaipaamaa sähkäkkyyttä löytyy. Vaikka Betty olikin ihan kamala teini se on silti mun mielestä erittäin hieno koira. Mä tykkään sen luonteesta kaikessa kusipäisyydessään ihan älyttömästi. Se on terve ja vaikka sillä on ulkonäöllisesti isojakin virheitä se on kuitenkin rotuisekseen tunnistettavissa ja omaan silmään kaunis. Yksi ja ainoa oikea Betty <3

Vuosi 2013

Tammikuu

Tammikuu oli rally-tokoilun ja Bettyn näyttelyuran suunnittelun aikaa. Betty siis täytti tammikuun lopulla 9kk ja saavutti täten näyttelyissä junioriluokkaan vaadittavan iän. Näyttelykalenteri alkoi siis pikkuhiljaa täyttyä. Loppuu kuusta aloitimme myös säännöllisen agilityn treenaamisen Niina-Liina Linnan opeissa Espoossa. Rally-toko treeneissä kävimme kerran viikkoon heti vuoden vaihteesta lähtien.

Helmikuu

Helmikuussa mun oli pakko muuttaa pois vuokra-asunnosta huonon rahatilanteen vuoksi ja Betty joutui väliaikaisesti muuttamaan siskon luokse Espooseen, kun minä muutin koulun asuntolaan. Paljon tuli kuitenkin siskon luona pyörittyä että sain koiran itse hoidettua ja treeneissä käytyä normaalisti. Helmikuun ajan meillä siis jatkuivat yhä rallytreenit ja agilitytreenit. Myös muutamissa mätsäreissä käytiin ihan hyvällä menestyksellä. Pikku rotta sijoittui esimerkiksi Hervannan match showssa BIS4:ksi.

Maaliskuu

Rally-tokokurssi loppui ja lajiin tuli totaalinen tauko. Agilityssä alkoi näkyä jo pientä edistystä, mutta arkielämä koiran kanssa oli melko hiljaista johtuen siitä etten asunut koiran kanssa samassa taloudessa. 

Huhtikuu

Huhtikuussa nähtiin paljon kavereita ja Bettyn ei enää tarvinnut elää ainoan koiran roolissa, kun siskolle kotiutui schapendoes pentu Madde. Ja samantien kun pentu oli tullut taloon aloitti Betty ensimmäiset juoksunsa. Agilityssä aloitettiin pussin ja renkaan opettelu ja aloin myös rally-tokoilla koiran kanssa taas vähän itsekseni. 

Toukokuu

Vihdoin päästiin aloittamaan se näyttelyissä käynti. Junnuluokan starttasimme Tampere KV:ssa tuloksella EH. Siitä sitten seuraavaksi 18. päivä Jämsään missä pikku likka yllätti ollen ERI JUK1 PN1 SA VSP SERT!

Toukokuussa käytiin myös mätsäreissä ihan hyvällä menestyksellä ja treenattiin agia jonkin verran myös itsekseen omalla ajalla. Nähtiin kavereita ja kiusattiin Maddea. Välillä vierailtiin myös tampereella kiusaamassa partanaamoja. Myös vuoden ikä tuli täyteen kuun lopulla ja pikku tirriäinen sai vähän extra hemmottelua.

Kesäkuu

Kesäkuun alussa meille oli heti varattuna aika luustokuviin ja hyvältähän tuon pikkueläimen luusto näytti. Lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja selkä terve. 

Hyvien tulosten saattelemana uskallettiin lähteä vihdoin treenaamaan agilityssä myös kontaktiesteitä ja keppejä. Myös vetohommia alettiin miettiä että saataisiin koiran hieman heikkoon etuosaan vähän lihasta. Niinun treenit meillä loppu kokonaan joten agilitytreenailu oli paljon vähäisempää ja omatoimista. Yksissä näyttelyissä käytiin EH hakemassa myös.

Heinäkuu

Kuun alussa käytiin Laukaan ryhmänäyttelyssä hakemassa EH ja sain vihdoin tilaamani taakanvetovaljaat. Vetoharrastus lähti siis käyntiin oikein mallikkaasti taakanvedolla. Tarkoitus oli kesällä aloittaa myös canicrossia kunnolla, mutta se osoittautuikin luultua hankalammaksi joten jätettiin asia hautumaan.

Heinäkuun 26. päivänä taloon muutti myös meikäläisen toinen koiraeläin, Mersu. Pilkullinen valloitti heti kaikkien sydämet ja alku lähti käyntiin oikein mallikkaasti.

Elokuu

Elokuussa muutettiin sitten koirien ja Aleksin kanssa Järvenpäähän. Molemmat pääsi ensimmäistä kertaa totuttelemaan kerrostaloelämään, mutta ongelmia ei ollut kummankaan kanssa. Bettyn kanssa käytiin myös Nokian ryhmänäytelyssä ja kokeilemassa ratajuoksua tampereen vinttikoiraradalla. Mersun kanssa elokuu meni pitkälti luodessa hyvää suhdetta ja totutellessa vähän kaikkeen mahdolliseen. Alotettiin myös kolmikuisen pilkkueläimen kanssa pk-tottis keravan koiraharrastajien riveissä 21.8.

Syyskuu

Syyskuun alussa sain sitten treenipaikan Min Pin Teamin agilitykouluksista ja päästiin Bettyn kanssa taas jatkamaan treenailuja pienen tauon jälkeen. Pikku hiljaa alettiin pyöriä koirien kanssa enemmän ja vähemmän kesällä tutuksi tulleeseen Netan ja Riesan luona Hyvinkäällä. Mersusta ja Riesasta tuli mitä parhaita kavereita ja mä sain itelleni hyvän kaverin ja treeniseuraa. En valita!

Treenailtiin paljon ja kaikkea. Ravattiin mätsäreissä hyvällä menestyksellä ja edistyttiin asioissa. Syyskuussa meillä oli kuitenkin myös epäonnea matkassa, sillä Mersun päälle kävi lenkillä irtokoira. Tämän seurauksena seuraavat pari kuukautta tehtiin paljon töitä sen eteen että koirapelkoasiasta päästäisiin eroon. Työ kuitenkin kannatti sillä koirapelkoasia on selätetty. Loppu kuusta oli myös kasvattajan pentutapaaminen ja päästiin näkemään vähän muita sisaruksia ja Jirka Vierimaan oppitunnille.

Lokakuu

Treeniä, treeniä ja lisää treeniä. Lokakuussa me ei paljon muuta tehtykään Bettyn kanssa. Mersun kanssa kävästiin Lahden pentunäyttelyssä huonolla menestyksellä, kun jo tuolloin kipenä ollut pilkullinen väisti tuomaria reilusti. Onneksi väistämiselle tosiaan kuitenkin löytyi järki syy muutamien viikkojen päästä eläinlääkärillä.

Lokakuun loppupuolella meillä nimittäin iski epäonni mukaan kuvioihin kun Mersua kiidätettiin rajun oksentelun takia lekuriin. Onneksi ensimmäisenä epäilty suolitukos ei pitänyt paikkaansa ja selvittiin diagnoosilla erittäin paha ruokatorven tulehdus. Antibiootti kuuri ja paljon lepoa.

Marraskuu

Marraskuussa meillä oli meidän ensimmäiset mölli rally-toko kisat Mersun kanssa. Treeneissä tapahtui selkeää edistystä molempien kanssa vähän joka lajissa kun treenikertojen määrä kasvoi kasvamistaan. Jos ei muuten niin sitten treenattiin kotona. Useimmiten kuitenkin Hyvinkäällä Netan ja Riesan kanssa. Käytiin myös tsekkaamassa Hyvinkään koirakylpylä ensimmäistä kertaa pilkullisen kanssa.

Joulukuu

Vuoden viimeinen kuukausi oli pilkullisen virallinen teini-ikä alkaa kuukausi. Treenailtiin vähän kaikkea, mutta erittäin vaihtelevalla menestyksellä, sillä joku teini-idiootti keksi että koska huima 7kk ikä tuli täyteen korvat voi unohtaa kotiin ja mitään ei muka oo ikinä opetettu. Betty sen sijaan on osoittanu olevansa oikein hyvä tapainen ja muutenkin ihan super pätevä koira. Agilityssä aletaan olla kutakuinkin kisavalmiita, mutta koska ohjaaja haluaa hioa kaikkea vielä niin paljon paremmaksi päätin hankkia ens vuodelle vaan harrastajalisenssin, ettei vaan tule kiusausta lähteä kisakentille. Meillä kun tulee ens vuonna puolen vuoden taukokin aksailuun pentujen takia.

Kaiken kaikkiaan vuosi oli siis erittäin onnistunut ja tapahtumarikas. Matkassa oli mukana niin iloa ja surua, onnistumisia ja rähmälleen kaatumisia. Mutta kaikista selvittiin ja tästä on erittäin hyvä jatkaa seuraavaan vuoteen. 

Hyvää Uutta Vuotta 2014!