Sitä kutsutaan kai syyslomaksi

Kulunut viikko on mennyt aika pitkälti nukkuessa. Tiistaina palauduttiin Tampereen reissulta ja siitä asti on oikeastaan vaan käyty perus remmilenkeillä ja nukuttu kotona. Keskiviikkona Biitti pääsi kyllä töihin mukaan, mutta muuten ei olla juuri kotitaloa pidemmäs lähdetty. 

Paljon oli suunnitelmia tällekin lomalle, mutta minkäs sille voi kun itse sairastelee ja partanaamakin onnistui jostain hankkimaan itselleen silmätulehduksen.. Omalta sairastelulta ei olla päästy vielä käymään lekurissa, mutta silmää on nyt huuhdeltu suolalioksella ja huomenna käydään lääkärillä katsomassa ettei ole mitään haavaa tms silmässä ja haetaan silmätipat niin saadaan toinen kuntoon. 

"Ai istu, eiku mä seison"

Jotta ei kuitenkaan ihan tylsäksi mene niin on tässä viikossa ollut paljon iloakin. Pikkutirriäinen nimittäin aloitti keskiviikkona juoksunsa ja lähtee ensi viikon perjantaina sulhonsa luo Tampereelle. Nyt vaan kaikki peukut pystyyn että astutus sujuu hyvin ja vuoden vaihteessa syntyy pienen pieniä rokkilapsia.

Jos joku ei vielä tiennyt niin Betty on siis sijoituskoira ja tuleva pentue syntyy ja kasvaa siis kasvattajan luona. Mun tehtävä on nyt vaan pitää huolta Bettyn peruskunnosta ja tarjota sille mahdollisimman stressitön ja onnellinen odotusaika. 

Pentukuumeiset siis huspois täältä blogista. Se tulee olemaan nimittäin tätä sitten aina sinne helmi-maaliskuulle asti jos kaikki menee hyvin.. 

Minustako kasvattaja?

Kaikki varmaan tietää jonkin verran mun kasvatussuunnitelmista. Ainakin sen verran että oma kennelnimi on haaveena ja kääpiöpinseri se rotu jota haluan kasvattaa. Mistä ajatus omaan kennelnimeen sitten lähti ja miksi juuri kääpiöpinseri?

Kiinnostus koirajalostukseen heräsi jo vuonna 2005 kun äidin venhäterrierille teetettiin pentue. Sillon kokemus koirista oli kuitenkin ihan olematonta ja lähinnä se oli sellasta "awwsöpööihanaapentuja", mutta jollain tapaa toi totaalisesti pieleen mennyt pentue oli mulle sellanen mäkin haluan joskus momentti. 

Kun tietoa kertyi lisää ja koirajalostuksen karut puolet alkoi tulla tutuiksi, vakuuttelin jo itselleni että ei ikinä. Ei musta olis tollaseen hommaan. Kiinnostusta oli kyllä, mutta jotenkin koin etten mä ikinä voisi oppia asioista tarpeeksi ja että mä olisin ihan liian herkkisihminen semmoseen hommaan. Joku klikki kuitenkin tuli viime vuoden alussa kun kävin katsomassa Bettyn kasvattajalla R-pentuja. Silloin mulle ensimmäistä kertaa tuli olo että tätä mäkin haluan tehdä. Jalostussuunnitelmat, pentujen hoito, yhdistelmät, terveystarkit, genetiikka... kaikki alkoi tuntua vaan enemmän ja enemmän mun jutulta. 

Siitä eteenpäin olen sitten lukenut, tutkinut ja etsinyt tietoa. Koirajalostus on asia josta ei voi ikinä tietää kaikkea. Aina on uutta opittavaa, mutta mä ainakin haluan yrittää oppia asioista mahdollisimman paljon ennen omaa kasvatustoimintaa. Varsinkin kun mulla on vähän suuruuden hullut kasvatussuunnitelmat nyt jo.. heh.

Rotu kääpiöpinseri valikoitui ikäänkuin vahingossa, mutta mitä enemmän rodun piireissä pyörin sen varmempi olen että näitä mä haluan kasvattaa. Rotu on suhteellisen terve, mutta varsinkin luonteissa on parannettavaa. Ja kun kyse on pienestä seurakoirarodusta jossa tutkitaan ainoastaan pevisan määräämät polvet ja silmät olisi ihmisten hyvä herätä siihen todellisuuteen että jos koiria tutkitaan vain näin vähän ja suurella osalla kasvattajista yhdistelmät menee hyvinkin pitkälti vaan näyttelymenestyksen mukaan niin ei tää suunta voi olla oikea. Ihan oikeasti ihmiset herätkää tähän todellisuuteen ennen kuin se on liian myöhäistä.

Bettyn ja mun ensimmäinen yhteiskuva. Ikää neidillä 5vk

Kääpiöpinseri on helkkarin hieno rotu ja mä todellakin haluan olla mukana säilyttämässä tätä rotua sellasena kun se on. Ei pliis hei pilata tätäkin rotua nk. näyttelykoirajalostuksella vaan pidetään kiinni kynsin ja hampain siitä mikä meillä on. Ja tehdään nyt jo kaikkemme sen eteen että rodun tulevaisuus olisi ylöspäin. Tutkitaan koiria enemmän, luonnetestataan niitä, harrastetaan niiden kanssa.. Tän mä ainakin aion tehdä!

Pentuja siellä, vaan ei täällä

Oma muisti ei enää riitä muistamaan mitä oon tänne Bettyn pennutuksesta selitellyt. Joka tapauksessa kaikki varmaan tietää että Betty on mulla sijotuksessa tai jos ei tiennyt niin tietää nyt. Ajatuksena oli astuttaa Betty nyt kevään juoksuista, mutta ajankohta ei olekaan ihan paras mahdollinen. Betty nimittäin alottelee juoksujaan parhaillaan ja kasvattajalla on vielä edellisiäkin pentuja kotona. 

Vaikka kesäpennut olis ollut enemmän kun jees, niin on tässä paljon hyviäkin puolia! Betty ja sovittu sulho on molemmat vielä nuoria koiria, joten ihan kivakin että saavat kasvaa vielä puolisen vuotta. Lisäksi saadaan nyt alkukesällä käytyä Bettyn kanssa siellä pitkään kaavaillussa luonnetestissä ja toivon mukaan (siis jos mulla on "ylimäärästä" rahaa) saan käytettyä ton virallisissa selkäkuvissakin vielä uudemman kerran nyt kun se maaginen kahden vuoden ikä tulee täyteen. 

Lisäksi tää lykkäys antaa meille mahdollisuuden treenata kesällä aktiivisesti ja kai sitä pitäis johonkin kisoihinkin uskaltautua. Tavoitteena olis suorittaa BH-koe, korkata tokon alokasluokka ja hankkia rally-tokosta vähintään koulutustunnus RTK1. Rally-Toko kisat meidän piti korkata molempien koirien kanssa 10.5 kuten kalenterista näkyy, mutta lähdetäänkin tuonne nyt vaan Mersun kanssa Bettyn juoksujen takia.

Jotta me oikeasti edistyttäiskin meidän treenailuissa, me tarvitaan paljon treeniseuraa ja häiriökoiria. Kesä vietetään siis mutsin luona Tampereella, joten kaikki sielläpäin heiluvat ottakaa yhteyttä niin lähdetään treenaamaan! Tokoa, rallya, aksaa, jälkeä, vetoa, viestiä mitä vaan!