Sitä kutsutaan kai syyslomaksi

Kulunut viikko on mennyt aika pitkälti nukkuessa. Tiistaina palauduttiin Tampereen reissulta ja siitä asti on oikeastaan vaan käyty perus remmilenkeillä ja nukuttu kotona. Keskiviikkona Biitti pääsi kyllä töihin mukaan, mutta muuten ei olla juuri kotitaloa pidemmäs lähdetty. 

Paljon oli suunnitelmia tällekin lomalle, mutta minkäs sille voi kun itse sairastelee ja partanaamakin onnistui jostain hankkimaan itselleen silmätulehduksen.. Omalta sairastelulta ei olla päästy vielä käymään lekurissa, mutta silmää on nyt huuhdeltu suolalioksella ja huomenna käydään lääkärillä katsomassa ettei ole mitään haavaa tms silmässä ja haetaan silmätipat niin saadaan toinen kuntoon. 

"Ai istu, eiku mä seison"

Jotta ei kuitenkaan ihan tylsäksi mene niin on tässä viikossa ollut paljon iloakin. Pikkutirriäinen nimittäin aloitti keskiviikkona juoksunsa ja lähtee ensi viikon perjantaina sulhonsa luo Tampereelle. Nyt vaan kaikki peukut pystyyn että astutus sujuu hyvin ja vuoden vaihteessa syntyy pienen pieniä rokkilapsia.

Jos joku ei vielä tiennyt niin Betty on siis sijoituskoira ja tuleva pentue syntyy ja kasvaa siis kasvattajan luona. Mun tehtävä on nyt vaan pitää huolta Bettyn peruskunnosta ja tarjota sille mahdollisimman stressitön ja onnellinen odotusaika. 

Pentukuumeiset siis huspois täältä blogista. Se tulee olemaan nimittäin tätä sitten aina sinne helmi-maaliskuulle asti jos kaikki menee hyvin.. 

Hetki on kaunis ja missä sä oot siellä se on

Pentu on kotiutunut todella kivasti. Betty otti uuden tulokkaan vastaan loistavasti. Joku noissa parrakkaissa on mistä Betty tykkää, se nimittäin jopa leikkii Biitin kanssa mitä se ei yleensä isojen koirien kanssa tee. Ei se Mersunkaan kanssa leikkinyt kun ehkä joskus ja jouluna. Biitin kanssa se oikeasti saattaa rällästää menemään kunnolla koirapuistossa ja painikin onnistuu suuresta kokoerosta huolimatta näiltä kavereilta. 

Vajaa viikko on pyörähtänyt tällä kokoonpanolla ja joka päivä mä oon vaan tyytyväisempi ja tyytyväisempi valintaani. Biitti on kyllä just niin mun käteen sopiva elukka. Tuommonen ilonen häslä. Kämppäkaverin hermoja ehkä vähän koetellaan kun pentu käy vähän väliä tuuppaamassa kuonoa koneen näppäimistölle ja kantelee eteisestä milloin Aleksin kenkää, milloin nahkarukkasia. Osaa se kyllä onneks omillakin leluilla leikkiä ja luopuu kyllä kielletyistä esineistä ihan nätisti. 

Ekan viikon aikana ollaan keretty toihuilemaan jo kaikenlaista. Ollaan käyty ihmettelemässä maailman menoa, kuljettu junalla, oltu töissä, riekuttu koirakavereiden kanssa, käyty mätsäreissä ja treenailtu niin jäljen kun tottiksenkin alkeita. Sivulletulo on jo todella hyvällä mallilla, samoin eteentulo. Istu, maahan ja seiso käskyt menee jo pienillä käsimerkeillä. Jäljellä nenätyöskentely on hyvää ja idea alkaa aueta penskalle pikkuhiljaa, tekemistä on vielä kuitenkin paljon varsinkin vireenhallinnan kanssa, toistaiseksi tuppaa olemaan vähän liiankin hauskaa. Toisaalta onhan se kiva että toinen oikeasti tykkää siitä mitä me tehdään! 

Huomenna olis tarkoitus käydä Vantaalla ihmettemässä pilkkuotuksia ja illasta sitten suunnataan Tampereelle lomailemaan. Taino lomailemaan ja lomailemaan.. Lauantaille on ainakin suunniteltu monenmoista treenailua, mutta eiköhän me nukkuakin ehditä. :)

"Mä kuulin et se luopu siitä, koska siitä ei tullu kisatykkiä"

Päätin jo etten puutu ihmisten juoruihin tai puheisiin, mutta koska ajattelin pikkuhiljaa palauttaa blogia maan pinnalle selitetään nyt edes jotain täälläkin kun meidän tapausta ruoditaan jo niin lemmikkipalstoilla kuin facebookissakin.. Tehdään kuitenkin selväksi, että mun puolesta puhukoot ken tykkää, ne ketä oikeasti kiinnostaa tulkoot kysymään miten asian todellinen laita on. Kommentointi on tällä hetkellä sallittu ainoastaan blogin lukijoille, mutta jos on asiaa niin sähköpostia voi laitella osoitteeseen: salonentiia(at)hotmail.com

Suurin osa onkin varmaan huomannut tän meidän uusimman kohun aiheen eli lauman lisäyksen nimeltä Biitti. Virallisemmin hän on Gigabit Power Piece ja rodultaan suursnautseri. Ensinnäkin uusi pentu ei tullut millään tavalla korvaamaan Mersua. Dallu lähti koska sen käytös oli arvaamatonta, arki oli periaatteessa oikein toimivaa. Koira totteli ja oli lähes huomaamaton normaalissa arjessa. Yhtäkkiä se saattoi kuitenkin romahtaa täysin esimerkiksi kun vastaan tuli lenkillä toinen koira, lenkin muut kymmenen ohitettavaa koirakkoa eivät aiheuttaneet koirassa mitään reaktiota. Se saattoi myös yhtäkkiä käyttäytyä aggressiivisesti mikä sitten lopulta olikin viimeinen tikki siihen että koira lähti. Nyt myöhemmin ongelmakoirakouluttajalla on selvinnyt että koiran epävarma luonne yhdistettynä sen dominanssiin aikaan saa sen ettei tuota koiraa yksinkertaisesti ole mitään järkeä pitää yhdessä pienempien koirien tai lasten kanssa. Sillä se ikävä kyllä saattaa käyttäytyä arvaamattomasti ja käydä pienemmän päälle. Lisäksi koiran on parempi maalla, missä se saa elää stressittömämpää elämää. Sopii koiran luonteelle paremmin.

Siihen miksi uusi koira tuli näin nopeasti on suurin syy yksinkertaisesti se että sopiva yksilö sattui kohdalle, mutta asiaan vaikuttaa niin moni muukin seikka että ei siitä sen enempää. Ne kysyy ketä oikeasti kiinnostaa.

Blogi tosiaan koittaa tästä nyt pikkuhiljaa partanaaman myötä heräillä henkiin. Hetki menee että saan ulkoasun muokattua ja sopivan bloggausrytmin taas päälle, mutta täällä mä taas oon. Halusitte tai ette! ;)

Lopun alku vai alun loppu?

Mä lupasin ryhdistäytyä. Mä lupasin tehdä sitä ja tätä ja tota. Mutta nyt mun on vaan pakko todeta että blogi saa jäädä toistaseksi. Kiitän kaikkia mukana olleita, uusia ja vanhoja lukijoita. Jopa teitä kusipää-anonyymejä. KIITOS. 

Liikaa muutosta, liikaa surua. Mä lähden nyt Bettyn kanssa lenkille. Mietin asiaa ja palaan blogin ääreen kun sen aika on. Oli se sitten viikon päästä tai ensivuonna. Mä palaan kyllä, mutten osaa sanoa milloin. Mä rakastan bloggaamista ja tätä kaikkea paskaa mitä tää sisältää, mutta nyt oon vaan tultu siihen pisteeseen että mäkään en pysty tähän. Mäkään en ole yli-ihminen. Seuraavan biisin myötä sanon teille kaikille tasapuolisesti hei hei. 

Hei hei

Olen tahallani ollut pitkään kirjoittamatta Mersusta. Odottanut että tilanne ratkeaa kunnolla ja antanut ihmisten rauhoittua. Asian otin täällä kuitenkin esille ja jotta kaikki eivät jää aivan monttu auki että minne se pilkkuotus nyt katosi niin ehkä on aika selittää miten meidän tilanne loppujen lopuksi päättyi. 

Viime kuussa sain todella reilun tarjouksen ongelmakoirakouluttaja Kristian Heliniltä. Hän lupautui ottamaan koiran luokseen ja kuntouttamaan sen uuteen kotiin. Pienen epäröinnin jälkeen päädyinkin ottamaan tarjouksen vastaan ja tästä päivästä lähtien mä en ole enää Mersun omistaja. 

Mä luovutin Mersun omistajuuden Kristianille ja toivon mukaan jonkin ajan kuluttua Mersu pääsee nauttimaan loppuelämästään maaseudun rauhassa ainoana koirana tai samankokoisen/isomman koiran kaverina. Yhteiselo kääpiöpinsereiden kanssa olisi ollut aivan liian hankalaa ja työlästä meille kaikelle. On oikein kaikkia kohtaan että Mersu on nyt muualla.

Mun on nyt jo ihan älyttömän ikävä tuota koiraa, mutta mä tiedän että se on hyvissä käsissä. Tuo edelleen maailman paras pilkkuotus opetti mulle paljon elämästä ja mä olen kasvattajalle erittäin kiitollinen että hän käsiini uskoi tuon upean luontokappaleen. Kulunut vuosi tämän koiran kanssa on ollut aivan mahtava, enkä vaihtaisi siitä pois hetkeäkään. Asiat olisivat voineet päättyä onnellisemmin minun osaltani, mutta ainakin asiat ovat onnellisesti koiran osalta. 

Toivon Mersulle pitkää ikää ja onnea tulevaisuuteen. Toivonmukaan kuulen koirasta jatkossakin, mutta toistaiseksi on aika sanoa hyvästit. Hyvää matkaa Mersu! ♥

Todistetusti idiootti

Mun kanssa enemmän aikaa viettävät ihmiset kuulevat mun usein haukkuvan mun koiria. Milloin ne on rumia, milloin idiootteja. Varsinkin kääpiöpinseriä rotuna mä tunnun "mustamaalaavan" hyvinkin usein. Ulkopuolisen suuhun ehkä kuulostaa etten arvosta mun koiria. Että ne olis mulle yhdentekevää paskaa. Mutta ei ne ole. Ne on ihan helkkarin hienoja idiootteja.

Todistusta Bettyn idiotismista käytiin hakemassa eilen Tuusulassa Valkoinenpaimenkoira ry:n luonnetestissä. Tuomareina toimivat kääpiöpinseriyhdistyksen luonnetestistä tuttu Jorma Lankinen ja mulle täysin tuntematon Maarit Salla. 

Leikki Testi alkoi mukavasti. Kääpiö leikki Maaritin kanssa jahtausleikkiä kepillä oikein innoissaan. Ei kuitenkaan purrut kiinni. Leikin itse koiran kanssa hetken kepillä jonka jälkeen leikki tuomarinkin kanssa kunnolla. Puri hyvin kiinni ja jatkoi leikkiä itsekseen iloisena tuomarin irroitettua otteen. Ei kuitenkaan enää syttynyt kun tuomari vaihtoi naruleluun. Oon kuitenkin todella iloinen että pinseri leikki, olin meinaan aika varma että se vaan heiluttelee keskisormea että leiki keskenäs. Mun kanssa se nyt leikkii aina mutta harvemmin vieraiden kanssa. Sitä ei vaan kiinnosta. 

Kelkka meni rehellisesti sanottuna ihan penkin alle. Reagoi kelkkaan voimakkaalla vahtihaukulla mutta pysytteli mun takana ja otti musta vähän tukea. Tätä jatkui niin kauan että kelkka pysähtyi mun viereen. Käännyin tuomarin käskystä kelkkaa päin, mutta koira pysyi noin metrin mun takana ja haukkui satunnaisesti. Kierrettiin kelkka, kyykistyin sen viereen, juttelin kelkalle, laitettiin kelkka maantasoon ja irroitettiin siltä pipo, mutta Betty ei suostunut edes haistamaan kelkkaa. Kyllä siitä huomasi että pieni kiinnostus kelkkaan oli, mutta luottamus oli menetetty. "Mähän en tuu lähellekään tota paskiaista."

Kun lähdimme kävelemään kelkalta pois sen tulosuuntaan ja takaisin tirriäisen häntä nousi salamana ylös ja alkoi heilua. "Jes mä voitin sen." Ei enää palattu kelkan luo, ei se olisi siihen ottanut kontaktia kuitenkaan. Kelkka oli fine kun sen annettiin olla. Ei se jäänyt koiralle päälle mitenkään, mutta siihen ei vaan yksinkertaisesti haluttu koskea. 

Uhka meni odotetusti. Seisoi alussa muutaman sekunnin mun edessä pörheänä, mutta kun uhka läheni siirtyi mun taakse jossa haukahti kerran. Lähinnä se tuijotti mua ja oli sillee "Hei mamma hoida sää tää jooko?" Meni kuitenkin ihan reippaana tuomarin matkaan ja tuli kutsuttaessa luokse nätisti häntä heiluen.

Haamuun reagoi säikähtämällä tottakai. Käännettiin haamulle selkä niin kaikki oli taas hyvin ja häntä heilui. Haamun ohi kulkiessa kuitenkin muisti sen vahvasti ja löi stopin päälle. Tuli kuitenkin ohjaajan pyynnöstä ohi, joskin tottakai mahdollisimman kaukaa. Kun haamu jäi taakse oli se taas unohdettu täysin. 

Tynnyrillä sama reaktio kun haamulla. Mutta tynnyrin luo palattiin ihan mielellään häntä heiluen mun perässä. Sitä haistettiin ja oltiin ihan kun mitään ei olisi ikinä tapahtunut. 

Pimeässä huoneessa käyttäytyi odotetusti. Tuli häntä hieman alhaalla huoneeseen, jossa eteni rauhallisesti mutta varmasti eteenpäin. Ei kuitenkaan tajunnut käyttää nenäänsä vaan pyöri jonkin aikaa mun edessä ennen kuin äkkäsi että helkkari toi emäntähän istuu tossa portailla ja vitsit oli iloinen pinseri. "Mä löysin sen!"

Seinällä olisin toivonut että Jorma olisi tehnyt uhan, sillä Betty ei oikein ottanut naistuomaria tosissaan. Katseli sitä häntä heiluen pitkään. Vasta kun tuomari oli melkein iholla haukahti kaksi kertaa ja väisti sivulle. Tuomari heitti raipan pois niin Betty otti tuomarin vastaan oikein iloisesti.

Laukaukset meni just niinkuin odotin. Korvat ja häntä nous pystyyn ekan laukauksen kohdalla. Toinen oli vaan semmonen aha se tuli uudestaan. Betty todellakin on laukausvarma koira. 

Pisteitä tuli seuraavanlaisesti:

Toimintakyky -1 Pieni

Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu +1 Pieni

Taitelutahto -1 Pieni

Hermorakenne +1 Hieman rauhaton

Temperamentti +3 Vilkas

Kovuus -2 Pehmeä

Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Loppupisteet +86

Pisteet oli päivän käytöksen mukaiset. Kyllä tuolta mun mielestä löytyy enemmänkin taistelutahtoa, puolustushalua ja toimintakykyä vaikkei niitä testissä näyttänytkään. Tyytyväinen olen joka tapauksessa. Ainoa mikä vähän harmittaa on ettei Hermorakenteesta tullut +2 Tasapainoista, vaikka tuomari vielä erikseen kehui että hyvät hermot ovat tämän koiran vahvuus.

Olisin myös ehkä olettanut että olisi kovuudesta saanut hieman pehmeä +1, mutta toisaalta ymmärrän että sai tuon -2, kun kelkkaa ei saatu loppuun ollenkaan. Ja toisaalta tuomarikin sanoi että arjessa pehmeys ei ehkä näy niin selkeästi, sillä koiran hyvä hermorakenne peittää tuota pehmeyttä paljon. 

Ja onhan noi kääpiöpinseri nartulle oikeasti hyvät pisteet. Ja kun katsoo Ranen luonnetta niin ai vitsit että odotan tulevaa pentuetta paljon. Tää pari täydentää toisiaan luonteen puolesta ihan täydellisesti. Melkein tekis mieli jättää yks pentu kotiin kasvamaan... 

Tottelee ne pienemmätkin!

" Enkä mä tiedä minne tieni vie,

mutta kanssasi voin mennä mihin vaan.

Oi rakkaani nyt ja tässä,

niin kovin kovin pienessä hetkessä,

on koko maailma ja ikuisuus. "

Heti alkuun pahoittelut ylitsepääsemättömän pitkästä postaustauosta ja ennen kaikkea siitä että olen pitänyt teitä monia ärsyttävässä tietämättömyyden tilassa Mersun suhteen. Tilanne vaan on vaatinut itseltä aikaa käsitellä tilanne perinpohjaisesti. Asiat ovat nyt kaikeksi onneksi ratkenneet varsin positiivisella tavalla. Kirjoittelen Mersun tilanteesta kuitenkin lisää vasta hieman myöhemmin, nyt katseet blogin pienempään sankariin, Bettyyn!

Tirriäinen oli nimittäin elämänsä ensimmäisissä tokokokeissa perjantaina. Nopeammat ovat facebookista meidän tuloksen jo bongannetkiin joten voinen heti mainita että kotiin tuomisina ALO3 135 pisteellä. Ei ehkä kuulosta kummoiselta, mutta meille tää on ihan lottovoitto! 

Lähtökohdat kokeeseen oli ihan surkeat, ilmoitin sen tuonne sellaisena ihmeen aivopieruna että pakko saada koiranettiin jotain harrastustodistusta meidän touhuilusta. Heh.. Niinhän se pitääkin mennä eikös? Aikaa piti olla ihan hyvin treenailla, mutta viimeisen kuukauden aikana tehdyt treenit on laskettavissa vähintään molempien käsien sormilla. Ja tähän lasken myös ne muutamat 10 minuutin paniikkitreenit. Eli treeniä oli alla ihan säälittävä määrä.

Kaiken lisäksi koe oli suhteellisen pitkällä nurmikentällä, joka siis on Bettylle se kaikista huonoin mahdollinen alusta tehdä hommia. (seliseli) Jokatapauksessa kokeesta selvittiin ja jopa yli odotusten. 100 pistettä oli tavoitteena joten tyytyväinen olen. Enemmänkin kuin tyytyväinen. Koira teki parhaansa ja itsekin uskalsin koiraan luottaa ja taisin kävellä edes suurinpiirtein oikeeseen suuntaan joka liikkeessä. 

Luoksepäästävyys 10 - Ei olisi oikeastaan paremmin voinut mennäkään. Koira pysyi kiltisti perustasennossa ja antoi tuomarin käydä moikkaamassa ilman mitään. Nousi kylläkin heti kun tuomari kääntyi pois, mutta treeniä niin eiköhän tästä päästä eroon.

Paikalla makaaminen 5 - Meni ensimmäisellä käskyllä maahan ja jäi hyvin skarppina odottamaan. Nousi kuitenkin istumaan n.15 sekunnin kohdalla. Karjasin maahan. Tuomarilta tuli kommentti että ei kaukokäskyjä, joten pysyin loppu paikkiksen hiljaa vaikka nousikin vielä kerran uudestaankin istumaan. Palasi kuitenkin ihan itekseen maahan parissa sekunnissa. Nousi perusasentoon nopeasti käskystä. Tuomarilta tuli paikkiksen jälkeen kommentti että hyvä kun karjasit uuden käskyn (kiellettyä, mutta tulevia kokeita ajatellen paras mahdollinen vaihtoehto tämän koiran kohdalla)

Seuraaminen kytkettynä 7 - Oli omaan makuun ihan kamalaa. Koira lähti liikkeelle kuin olis jäljelle menossa, kuono maassa. Ekassa perusasennossa meni hämilleen > hypähti mun taakse seisomaan. Juoksussa hyppelehti melko kaukana mutta seurasi kuitenkin. Loppu pätkässä seuruu oli lähinnä ruohonleikkurina toimimista, melkoinen monitoimipinseri kun kykeni kuitenkin siinä ruohon syömisen ohella seuraamaan ihan hyvässä kohtaa. Loput perusasennot ja täyskäännös onnistuneita.

Seuraaminen taluttimetta 8½ - Paaaaaaljon parempi kuin aiempi seuruu, mutta ei edelleenkään parasta Bettyä. Innokasta, mutta piti melko suuren välimatkan muhun sivusuunnassa. Myös perusasennot väljiä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 - Luulin kokeessa että jäi seisomaan mutta videolta (joka on niin huono laatuinen ettette sitä saa) selvisi että etuosa meni kyllä maahan, mutta takaosa ei. Ja nousi tästä kyllä melko nopeasti seisomaan ja jäi syömään ruohoa. Seuruu oli kuitenkin jo normaalia Betty tasoa tässä vaiheessa ja perusasennot kauniita. 

Luoksetulo 8 - Aiheutti kuulemma yleisössä wow-efectin kun pinseri pinkoi suoraan käskyn kuultuaan hurjaa vauhtia sivulle. Harmillisesti kuitenkin alun perusasento kesti ehkä sekunnin ja loppuajan käskyyn asti hengaili seisoaltaan, josta pistevähennykset.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 - Seuraaminen erinomaista, pysähtyi täpäkästi heti käskystä. Pistevähennys kaksoiskäskystä. Koira oli kenraali harkoissa unohtanut koko liikkeen, joten varmistin käsimerkillä. 

Estehyppy 8 - Täydellinen, ei valittamista. Tosin tästäkin täytyy se käsimerkki saada pois. En uskaltanut ilmankaan tehdä kun hurjat 2 kertaa tokohyppyä ehditty treenaamaan..

Kokonaisvaikutus 10 - Tuomari tykkäsi Bettyn innokkuudesta ja meidän yhteistyöstä. Hiottavaa on vähän kaikessa mutta mä kuulemma toimin koiran kanssa hyvin yksiin. Ja tuomarikin huomasi että pohja oli koiralle erityisen haastava. Mekun ei olla nurmella tehty tän koiran kanssa yhtään jos ei yhtä 10 minuutin takapiha-tokoa äidin luona lasketa.  

Tuomarina oli siis Juha Kurtti, jolle aivan varmasti mennään uudestaankin sitten joskus seuraavana vuonna. Nythän meille tulee pidempi tauko harrastelusta. Ensi viikolla luonnetesti ja sen jälkeen sitten odotellaankin juoksuja alkavaksi. Blogi tulee uudistumaan ulkoasun ja nimen osalta pikkuhiljaa tässä syksyn aikana. Tällaisia pidempiä postaustaukojakin saattaa valitettavasti tulla, mutta lupaan parantaa tapani viimeistään sitten kun pentujutut ovat ajankohtaisia.