Me päästiin kuin päästiinkin viikonlopuksi Jyväskylään. Ja mikä kaikkein parasta Mersu koki perjantain aikana jonkun ihmeparantumisen ja päästiin lauantaina sen kanssa kehään. Liekö sitten ollut niitä paljon arvailtuja kasvukipuja tai joku venähdys, mutta joka tapauksessa säikähdyksellä selvittiin. Vielä otetaan kuitenkin ihan rennosti varmuuden vuoksi. Jätetään pidemmät lenkit, juoksemiset ja muut toistaiseksi ja keskitytään vaikkapa tokoon taas vähän enemmän.
Mutta joo takaisin asiaan! Lauantaina suunnattiin siiis näyttelypaikalle Mersun ja Riesan kanssa. Dallukehä oli reippaasti myöhässä joten päädyin esittämään Riesaa belgikehälle. Nähtiin Mersun veljeä Ricoa ja ja kierreltiin näyttelyalueella. Ihme ja kumma mitään ylimääräistä ei tarttunut mukaan, ainoastaan pussillinen nameja. Joskus kahden jälkeen alkoi sitten vihdoin lähestyä Mersunkin vuoro ja me pilkullisen kanssa jo odoteltiin omaa vuoroamme kehän laidalla. Kunnes vasenkäteni sanoi itsensä irti ja alkoi kipuilla todella voimakkaasti. Muutamat paniikkisoitot Netalle joka ei tietenkään vastannut pariin ensimmäiseen puheluun kun oli sakemannikehällä... Parin minuutin pakokauhu ja sain Netan kiinni. Sovittiin että mä esitän Mersun kokoomassa ja jos/kun mun käsi sen jälkeen ei toimi enää millään tasolla niin Netta vie ton yksilöarvosteluun. Kokooma meni ihan kivasti. Mersu ei väistänyt tuomaria ja seisoi ihan kivasti. Ainakin siihen nähden että handlerin käsi tärisi todella pahasti ja keskittyminen oli jossain ihan muualla kuin koirassa. Selvittiin kuitenkin hengissä pois kehästä ja sain koiran Netalle joka ei siis oo ikinä edes testannut esittää Mersua tai ylipäätänsä dalmatiankoiraa. Noh hengissä noi kehästä kuitenkin selvis. Mersu ei väistäny tuomaria ja esiinty muutenkin ihan kivasti. Okei juokseminen nyt oli vähän mitä oli kun meikäläinen unohtu istumaan kehän laidalle ja tottakai toi olis halunnu vaan kirmata suoraan mun syliin..... Pakenin siispä hetkeksi paikalta ja loppuseisotus menikin melkein kaksoishandlauksen piikkiin kun meikäläinen seisoo kehän laidalla tirskuen ja Mersu tuijottaa mua häntäheiluen. Mutta hei se seiso saakelin hienosti vaikka selkeesti oliskin halunnu tulla mun tykö.
EH saatiin niinkuin velipoikakin. Erittäin tyytyväinen oon kuitenkin sillä ei todellakaan ollut mikään erimaattituomari ja Mersu kuitenkin just 9 kk täyttäny kesken kasvunen kakara. Arvostelu oli oikein kiva ja innolla odotankin tulevaisuuden näytelmiä varsinkin nyt kun näyttäis siltä ettei toi ainakaan kaikkia tuomareita väistä!
Very good type. Quite narrow at the moment. Enough bones. Goos proportions. Narrow muzzle. Scissors bite. Quite high-set ears. Good neck and topline. Needs time to develope in chest. Enough angulations. Could show more power in movements. Good colour.
Irina Poletaeva
Ja koska jostain kumman syystä kääkät ja dallut oli eri päivinä johti tiemme sunnuntainakin näyttelypaikalle. Betty tuli kasvattajan kyydissä paikalle jo ennen yhdeksää, me Mersun kanssa vasta siinä kymmenen maissa. Jo heti aamulla Bettystä huomasi että nyt ei ollut hyvä päivä. Se ei ollut saanut aamuruokaa ja joku oli unohtanut leikata kynnetkin. Näyttelypaikalla kynsienleikkuu ei ainakaan parantanut pikkupinserin fiilistä vaan kehään mennessä tilanne oli jo lähes kaaoottinen.
Me ei osattu seistä, ei ravata hihnassa.. Koko bettyn olemus huokui sitä kuinka se kulki keskisormipystyssä lällätellen mulle siitä että olin pistänyt sen hoitoon ennen näytelmiä. Tätä kun ei arvon neidille todellakaan saisi tehdä... Kaiken kukkuraksi tuo idioottivarma pöytäkoira meni ja väisti tuomaria, nostaen samalla päänsä ylös jolloin sen hampaat näkyi (Bettyllä siis näkyy hampaat jos se katsoo ylöspäin. Vähän turhan iso purukalusto tai jotain? :D) Joka tapauksessa arvon tuomari sitten otti tästä kunnolla nokkiinsa ja hypähti taaksepäin. Ilmeisesti luuli että Betty näytti sille hammasta. Saatiin H huonolla arvostelulla eikä tuomari viitsinyt edes sivuliikkeitä katsoa tuolta yksilöarvostelussa vaikka muilta katsoi.
Noh eihän siinä mitään sitten. Me räkätettiin kasvattajan kanssa tolle idioottipinserille joka kehän jälkeen yllättäen osaskin seistä kun tatti paikallaan ja antoi tuntemattomien kopeloida ja räplätä hampaita.. Bettyn kosto siis onnistui ja kostoonsa tyytyväisenä pikkupinseri kulki loppupäivän pää pystyssä kuin mikäkin voittaja. Täytynee siis käydä vielä ennen pentuja ainakin yksi ERI tai edes EH tuolle hakemassa, eihän tämmöseen kehtaa lopettaa....Nyt tulee kuitenkin vähän pidempi näyttelytauko kun ainoastaan Tampere KV:seen on ilmot laitettu. Lahti KV on vielä mietinnässä mutta täytynee katsella sitä ja noita muita näytelmiä vielä tarkemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti