Mä en tiedä oonko mä maailman ainoa ihminen jolla ei ole sitä "the-rotua" eikä "the-lajia". Mä koen hyvinkin monta rotua omakseni ja uskon että saisin hyvinkin erityyppisistä koirista itselleni sen sopivan yksilön. Mä tykkään harrastaa ihan liian montaa lajia, niin montaa ettei mulla tasan riitä aika, jaksaminen eikä varsinkaan rahat.
Miten tällänen tilanne sitten ratkaistaan. No ottamalla yks kahjo kääpiöpinseri ja kaikkeen sopiva dalmatiankoira. Tai niin mä ainakin luulin. Ei kuitenkaan tainnut mennä ihan putkeen kun nyt mulla on kyllä mitä parhain kääpiöpinseri aksailuun, rally-tokoiluun ja kai sen kanssa voi ihan kunnon tokoakin tehdä. Mutta mitä mä sitten sain tuosta pilkullisesta. Erittäin lupaavan harrastuskoiran lajiin kuin lajiin. Lupaavuus ei kuitenkaan riitä, ei ainakaan jos koira ei ole terve.
Tällä hetkellä Mersun tilanne on se että maahanmenot on totaali bannissa hyppyjen lisäksi. Kalenterissa lukee 16.5. luustokuvat, mutta käytännössä Mersun kohdalla kyseessä on hieman normaalia laajempi tutkimus. Jotain ton koiran terveydessä on nimittäin vialla. Se oireilut ei oo hävinnyt mihinkään, päin vastoin jopa ehkä vähän lisääntyneet. Suositulle eläinlääkärille on kuitenkin vaikea saada aikaa, joten kuukausi joudutaan vielä jännittämään. Noh saapahan ne kyynärät ja lonkat sitten virallisena samalla.
Mitä mä sitten teen jos Mersusta ei oo harrastuksiin.. Mä en todellakaan tiedä. Oon miettinyt uuden harrastuskoiran hankkimistakin, mutta entä jos sen kanssa käy yhtä huono tuuri? Mitä sitten jos mulla on vuoden päästä betty + kaks harrastuskelvotonta koiraa. Huonolla tuurilla Sandrakin on jo menehtynyt siihen mennessä ja päälle tulee yks harrastuskelvoton Luna. Tällänen tilanne olis suoraan sanottuna ihan perseestä.
En kuitenkaan haluis koiraharrastusta lopettaa, varsinkaan nyt kun oon jo vähän päässyt palveluskoira- ja vetolajien maailmaan. Nyt kun mulla ihan oikeesti olis älyttömän paljon intoa harrastaa ja tehdä. Jotain oleellista vaan puuttuu, se koira.
Mä oon hukassa. Mulla ei oo hajuakaan mitä tehdä jos Mersua ei pystytä parantamaan. Se on ollut kaikkea mitä mä toivoin ja enemmän. Maailman paras pilkkueläin. Rakastettu perheenjäsen ja innokas harrastuskaveri. Tää oireilu on kuitenkin jo nyt muuttanut niin paljon asioita, että mä en oikeastaan edes halua tietää mihin suuntaan me ollaan menossa..
"Mä koen hyvinkin monta rotua omakseni ja uskon että saisin hyvinkin erityyppisistä koirista itselleni sen sopivan yksilön. Mä tykkään harrastaa ihan liian montaa lajia, niin montaa ettei mulla tasan riitä aika, jaksaminen eikä varsinkaan rahat." Tää oli ku mun suusta, eli et oo ainoo jollai ei oo "the juttua".
VastaaPoistaJa tsemppiä, nyt vaan mahdollisimman rauhassa ootat, että saat lisää tietoo. Ja teet sallituissa rajoissa juttuja Mersun kanssa. Intoa joustoon ja tsemppiä jännitykseen ♥ Toivottavasti oireet loppuis ja mitään ikävää ei löytyis.
Joo ei tässä auta muuta kun odottaa ja toivoa parasta. Kiitämme tsempeistä! :)
PoistaSama juttu mullakin! Monet rodut tuntuu niin omilta ja harrastus tavoitteetkin on epäselvät.
VastaaPoistaJa tsemppiä omistajalle ja Mersulle! :)
Mä koen ton asian onneksi enemmän hyvänä kuin huonona asiana. On ainakin varaa mistä valita ja valitsee ne harrastukset sitten juuri sen yksilön mukaan.
PoistaJa tsempeistä kiitämme. Tällä hetkellä Mersun oireilujen lisäksi ärsyttää myös yksi melkoisen syyttelevä kasvattaja. T. Mä oon kuulemma rikkonut mun koiran.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTällaiset asiat hoidetaan yksityisesti. Käytöksesi on todella asiatonta.
VastaaPoista