Lopun alku vai alun loppu?

Mä lupasin ryhdistäytyä. Mä lupasin tehdä sitä ja tätä ja tota. Mutta nyt mun on vaan pakko todeta että blogi saa jäädä toistaseksi. Kiitän kaikkia mukana olleita, uusia ja vanhoja lukijoita. Jopa teitä kusipää-anonyymejä. KIITOS. 

Liikaa muutosta, liikaa surua. Mä lähden nyt Bettyn kanssa lenkille. Mietin asiaa ja palaan blogin ääreen kun sen aika on. Oli se sitten viikon päästä tai ensivuonna. Mä palaan kyllä, mutten osaa sanoa milloin. Mä rakastan bloggaamista ja tätä kaikkea paskaa mitä tää sisältää, mutta nyt oon vaan tultu siihen pisteeseen että mäkään en pysty tähän. Mäkään en ole yli-ihminen. Seuraavan biisin myötä sanon teille kaikille tasapuolisesti hei hei. 

Hei hei

Olen tahallani ollut pitkään kirjoittamatta Mersusta. Odottanut että tilanne ratkeaa kunnolla ja antanut ihmisten rauhoittua. Asian otin täällä kuitenkin esille ja jotta kaikki eivät jää aivan monttu auki että minne se pilkkuotus nyt katosi niin ehkä on aika selittää miten meidän tilanne loppujen lopuksi päättyi. 

Viime kuussa sain todella reilun tarjouksen ongelmakoirakouluttaja Kristian Heliniltä. Hän lupautui ottamaan koiran luokseen ja kuntouttamaan sen uuteen kotiin. Pienen epäröinnin jälkeen päädyinkin ottamaan tarjouksen vastaan ja tästä päivästä lähtien mä en ole enää Mersun omistaja. 

Mä luovutin Mersun omistajuuden Kristianille ja toivon mukaan jonkin ajan kuluttua Mersu pääsee nauttimaan loppuelämästään maaseudun rauhassa ainoana koirana tai samankokoisen/isomman koiran kaverina. Yhteiselo kääpiöpinsereiden kanssa olisi ollut aivan liian hankalaa ja työlästä meille kaikelle. On oikein kaikkia kohtaan että Mersu on nyt muualla.

Mun on nyt jo ihan älyttömän ikävä tuota koiraa, mutta mä tiedän että se on hyvissä käsissä. Tuo edelleen maailman paras pilkkuotus opetti mulle paljon elämästä ja mä olen kasvattajalle erittäin kiitollinen että hän käsiini uskoi tuon upean luontokappaleen. Kulunut vuosi tämän koiran kanssa on ollut aivan mahtava, enkä vaihtaisi siitä pois hetkeäkään. Asiat olisivat voineet päättyä onnellisemmin minun osaltani, mutta ainakin asiat ovat onnellisesti koiran osalta. 

Toivon Mersulle pitkää ikää ja onnea tulevaisuuteen. Toivonmukaan kuulen koirasta jatkossakin, mutta toistaiseksi on aika sanoa hyvästit. Hyvää matkaa Mersu! ♥

Todistetusti idiootti

Mun kanssa enemmän aikaa viettävät ihmiset kuulevat mun usein haukkuvan mun koiria. Milloin ne on rumia, milloin idiootteja. Varsinkin kääpiöpinseriä rotuna mä tunnun "mustamaalaavan" hyvinkin usein. Ulkopuolisen suuhun ehkä kuulostaa etten arvosta mun koiria. Että ne olis mulle yhdentekevää paskaa. Mutta ei ne ole. Ne on ihan helkkarin hienoja idiootteja.

Todistusta Bettyn idiotismista käytiin hakemassa eilen Tuusulassa Valkoinenpaimenkoira ry:n luonnetestissä. Tuomareina toimivat kääpiöpinseriyhdistyksen luonnetestistä tuttu Jorma Lankinen ja mulle täysin tuntematon Maarit Salla. 

Leikki Testi alkoi mukavasti. Kääpiö leikki Maaritin kanssa jahtausleikkiä kepillä oikein innoissaan. Ei kuitenkaan purrut kiinni. Leikin itse koiran kanssa hetken kepillä jonka jälkeen leikki tuomarinkin kanssa kunnolla. Puri hyvin kiinni ja jatkoi leikkiä itsekseen iloisena tuomarin irroitettua otteen. Ei kuitenkaan enää syttynyt kun tuomari vaihtoi naruleluun. Oon kuitenkin todella iloinen että pinseri leikki, olin meinaan aika varma että se vaan heiluttelee keskisormea että leiki keskenäs. Mun kanssa se nyt leikkii aina mutta harvemmin vieraiden kanssa. Sitä ei vaan kiinnosta. 

Kelkka meni rehellisesti sanottuna ihan penkin alle. Reagoi kelkkaan voimakkaalla vahtihaukulla mutta pysytteli mun takana ja otti musta vähän tukea. Tätä jatkui niin kauan että kelkka pysähtyi mun viereen. Käännyin tuomarin käskystä kelkkaa päin, mutta koira pysyi noin metrin mun takana ja haukkui satunnaisesti. Kierrettiin kelkka, kyykistyin sen viereen, juttelin kelkalle, laitettiin kelkka maantasoon ja irroitettiin siltä pipo, mutta Betty ei suostunut edes haistamaan kelkkaa. Kyllä siitä huomasi että pieni kiinnostus kelkkaan oli, mutta luottamus oli menetetty. "Mähän en tuu lähellekään tota paskiaista."

Kun lähdimme kävelemään kelkalta pois sen tulosuuntaan ja takaisin tirriäisen häntä nousi salamana ylös ja alkoi heilua. "Jes mä voitin sen." Ei enää palattu kelkan luo, ei se olisi siihen ottanut kontaktia kuitenkaan. Kelkka oli fine kun sen annettiin olla. Ei se jäänyt koiralle päälle mitenkään, mutta siihen ei vaan yksinkertaisesti haluttu koskea. 

Uhka meni odotetusti. Seisoi alussa muutaman sekunnin mun edessä pörheänä, mutta kun uhka läheni siirtyi mun taakse jossa haukahti kerran. Lähinnä se tuijotti mua ja oli sillee "Hei mamma hoida sää tää jooko?" Meni kuitenkin ihan reippaana tuomarin matkaan ja tuli kutsuttaessa luokse nätisti häntä heiluen.

Haamuun reagoi säikähtämällä tottakai. Käännettiin haamulle selkä niin kaikki oli taas hyvin ja häntä heilui. Haamun ohi kulkiessa kuitenkin muisti sen vahvasti ja löi stopin päälle. Tuli kuitenkin ohjaajan pyynnöstä ohi, joskin tottakai mahdollisimman kaukaa. Kun haamu jäi taakse oli se taas unohdettu täysin. 

Tynnyrillä sama reaktio kun haamulla. Mutta tynnyrin luo palattiin ihan mielellään häntä heiluen mun perässä. Sitä haistettiin ja oltiin ihan kun mitään ei olisi ikinä tapahtunut. 

Pimeässä huoneessa käyttäytyi odotetusti. Tuli häntä hieman alhaalla huoneeseen, jossa eteni rauhallisesti mutta varmasti eteenpäin. Ei kuitenkaan tajunnut käyttää nenäänsä vaan pyöri jonkin aikaa mun edessä ennen kuin äkkäsi että helkkari toi emäntähän istuu tossa portailla ja vitsit oli iloinen pinseri. "Mä löysin sen!"

Seinällä olisin toivonut että Jorma olisi tehnyt uhan, sillä Betty ei oikein ottanut naistuomaria tosissaan. Katseli sitä häntä heiluen pitkään. Vasta kun tuomari oli melkein iholla haukahti kaksi kertaa ja väisti sivulle. Tuomari heitti raipan pois niin Betty otti tuomarin vastaan oikein iloisesti.

Laukaukset meni just niinkuin odotin. Korvat ja häntä nous pystyyn ekan laukauksen kohdalla. Toinen oli vaan semmonen aha se tuli uudestaan. Betty todellakin on laukausvarma koira. 

Pisteitä tuli seuraavanlaisesti:

Toimintakyky -1 Pieni

Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu +1 Pieni

Taitelutahto -1 Pieni

Hermorakenne +1 Hieman rauhaton

Temperamentti +3 Vilkas

Kovuus -2 Pehmeä

Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Loppupisteet +86

Pisteet oli päivän käytöksen mukaiset. Kyllä tuolta mun mielestä löytyy enemmänkin taistelutahtoa, puolustushalua ja toimintakykyä vaikkei niitä testissä näyttänytkään. Tyytyväinen olen joka tapauksessa. Ainoa mikä vähän harmittaa on ettei Hermorakenteesta tullut +2 Tasapainoista, vaikka tuomari vielä erikseen kehui että hyvät hermot ovat tämän koiran vahvuus.

Olisin myös ehkä olettanut että olisi kovuudesta saanut hieman pehmeä +1, mutta toisaalta ymmärrän että sai tuon -2, kun kelkkaa ei saatu loppuun ollenkaan. Ja toisaalta tuomarikin sanoi että arjessa pehmeys ei ehkä näy niin selkeästi, sillä koiran hyvä hermorakenne peittää tuota pehmeyttä paljon. 

Ja onhan noi kääpiöpinseri nartulle oikeasti hyvät pisteet. Ja kun katsoo Ranen luonnetta niin ai vitsit että odotan tulevaa pentuetta paljon. Tää pari täydentää toisiaan luonteen puolesta ihan täydellisesti. Melkein tekis mieli jättää yks pentu kotiin kasvamaan... 

Tottelee ne pienemmätkin!

" Enkä mä tiedä minne tieni vie,

mutta kanssasi voin mennä mihin vaan.

Oi rakkaani nyt ja tässä,

niin kovin kovin pienessä hetkessä,

on koko maailma ja ikuisuus. "

Heti alkuun pahoittelut ylitsepääsemättömän pitkästä postaustauosta ja ennen kaikkea siitä että olen pitänyt teitä monia ärsyttävässä tietämättömyyden tilassa Mersun suhteen. Tilanne vaan on vaatinut itseltä aikaa käsitellä tilanne perinpohjaisesti. Asiat ovat nyt kaikeksi onneksi ratkenneet varsin positiivisella tavalla. Kirjoittelen Mersun tilanteesta kuitenkin lisää vasta hieman myöhemmin, nyt katseet blogin pienempään sankariin, Bettyyn!

Tirriäinen oli nimittäin elämänsä ensimmäisissä tokokokeissa perjantaina. Nopeammat ovat facebookista meidän tuloksen jo bongannetkiin joten voinen heti mainita että kotiin tuomisina ALO3 135 pisteellä. Ei ehkä kuulosta kummoiselta, mutta meille tää on ihan lottovoitto! 

Lähtökohdat kokeeseen oli ihan surkeat, ilmoitin sen tuonne sellaisena ihmeen aivopieruna että pakko saada koiranettiin jotain harrastustodistusta meidän touhuilusta. Heh.. Niinhän se pitääkin mennä eikös? Aikaa piti olla ihan hyvin treenailla, mutta viimeisen kuukauden aikana tehdyt treenit on laskettavissa vähintään molempien käsien sormilla. Ja tähän lasken myös ne muutamat 10 minuutin paniikkitreenit. Eli treeniä oli alla ihan säälittävä määrä.

Kaiken lisäksi koe oli suhteellisen pitkällä nurmikentällä, joka siis on Bettylle se kaikista huonoin mahdollinen alusta tehdä hommia. (seliseli) Jokatapauksessa kokeesta selvittiin ja jopa yli odotusten. 100 pistettä oli tavoitteena joten tyytyväinen olen. Enemmänkin kuin tyytyväinen. Koira teki parhaansa ja itsekin uskalsin koiraan luottaa ja taisin kävellä edes suurinpiirtein oikeeseen suuntaan joka liikkeessä. 

Luoksepäästävyys 10 - Ei olisi oikeastaan paremmin voinut mennäkään. Koira pysyi kiltisti perustasennossa ja antoi tuomarin käydä moikkaamassa ilman mitään. Nousi kylläkin heti kun tuomari kääntyi pois, mutta treeniä niin eiköhän tästä päästä eroon.

Paikalla makaaminen 5 - Meni ensimmäisellä käskyllä maahan ja jäi hyvin skarppina odottamaan. Nousi kuitenkin istumaan n.15 sekunnin kohdalla. Karjasin maahan. Tuomarilta tuli kommentti että ei kaukokäskyjä, joten pysyin loppu paikkiksen hiljaa vaikka nousikin vielä kerran uudestaankin istumaan. Palasi kuitenkin ihan itekseen maahan parissa sekunnissa. Nousi perusasentoon nopeasti käskystä. Tuomarilta tuli paikkiksen jälkeen kommentti että hyvä kun karjasit uuden käskyn (kiellettyä, mutta tulevia kokeita ajatellen paras mahdollinen vaihtoehto tämän koiran kohdalla)

Seuraaminen kytkettynä 7 - Oli omaan makuun ihan kamalaa. Koira lähti liikkeelle kuin olis jäljelle menossa, kuono maassa. Ekassa perusasennossa meni hämilleen > hypähti mun taakse seisomaan. Juoksussa hyppelehti melko kaukana mutta seurasi kuitenkin. Loppu pätkässä seuruu oli lähinnä ruohonleikkurina toimimista, melkoinen monitoimipinseri kun kykeni kuitenkin siinä ruohon syömisen ohella seuraamaan ihan hyvässä kohtaa. Loput perusasennot ja täyskäännös onnistuneita.

Seuraaminen taluttimetta 8½ - Paaaaaaljon parempi kuin aiempi seuruu, mutta ei edelleenkään parasta Bettyä. Innokasta, mutta piti melko suuren välimatkan muhun sivusuunnassa. Myös perusasennot väljiä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 - Luulin kokeessa että jäi seisomaan mutta videolta (joka on niin huono laatuinen ettette sitä saa) selvisi että etuosa meni kyllä maahan, mutta takaosa ei. Ja nousi tästä kyllä melko nopeasti seisomaan ja jäi syömään ruohoa. Seuruu oli kuitenkin jo normaalia Betty tasoa tässä vaiheessa ja perusasennot kauniita. 

Luoksetulo 8 - Aiheutti kuulemma yleisössä wow-efectin kun pinseri pinkoi suoraan käskyn kuultuaan hurjaa vauhtia sivulle. Harmillisesti kuitenkin alun perusasento kesti ehkä sekunnin ja loppuajan käskyyn asti hengaili seisoaltaan, josta pistevähennykset.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 - Seuraaminen erinomaista, pysähtyi täpäkästi heti käskystä. Pistevähennys kaksoiskäskystä. Koira oli kenraali harkoissa unohtanut koko liikkeen, joten varmistin käsimerkillä. 

Estehyppy 8 - Täydellinen, ei valittamista. Tosin tästäkin täytyy se käsimerkki saada pois. En uskaltanut ilmankaan tehdä kun hurjat 2 kertaa tokohyppyä ehditty treenaamaan..

Kokonaisvaikutus 10 - Tuomari tykkäsi Bettyn innokkuudesta ja meidän yhteistyöstä. Hiottavaa on vähän kaikessa mutta mä kuulemma toimin koiran kanssa hyvin yksiin. Ja tuomarikin huomasi että pohja oli koiralle erityisen haastava. Mekun ei olla nurmella tehty tän koiran kanssa yhtään jos ei yhtä 10 minuutin takapiha-tokoa äidin luona lasketa.  

Tuomarina oli siis Juha Kurtti, jolle aivan varmasti mennään uudestaankin sitten joskus seuraavana vuonna. Nythän meille tulee pidempi tauko harrastelusta. Ensi viikolla luonnetesti ja sen jälkeen sitten odotellaankin juoksuja alkavaksi. Blogi tulee uudistumaan ulkoasun ja nimen osalta pikkuhiljaa tässä syksyn aikana. Tällaisia pidempiä postaustaukojakin saattaa valitettavasti tulla, mutta lupaan parantaa tapani viimeistään sitten kun pentujutut ovat ajankohtaisia.