tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuosi 2013

Tammikuu


Tammikuu oli rally-tokoilun ja Bettyn näyttelyuran suunnittelun aikaa. Betty siis täytti tammikuun lopulla 9kk ja saavutti täten näyttelyissä junioriluokkaan vaadittavan iän. Näyttelykalenteri alkoi siis pikkuhiljaa täyttyä. Loppuu kuusta aloitimme myös säännöllisen agilityn treenaamisen Niina-Liina Linnan opeissa Espoossa. Rally-toko treeneissä kävimme kerran viikkoon heti vuoden vaihteesta lähtien.


Helmikuu

Helmikuussa mun oli pakko muuttaa pois vuokra-asunnosta huonon rahatilanteen vuoksi ja Betty joutui väliaikaisesti muuttamaan siskon luokse Espooseen, kun minä muutin koulun asuntolaan. Paljon tuli kuitenkin siskon luona pyörittyä että sain koiran itse hoidettua ja treeneissä käytyä normaalisti. Helmikuun ajan meillä siis jatkuivat yhä rallytreenit ja agilitytreenit. Myös muutamissa mätsäreissä käytiin ihan hyvällä menestyksellä. Pikku rotta sijoittui esimerkiksi Hervannan match showssa BIS4:ksi.


Maaliskuu

Rally-tokokurssi loppui ja lajiin tuli totaalinen tauko. Agilityssä alkoi näkyä jo pientä edistystä, mutta arkielämä koiran kanssa oli melko hiljaista johtuen siitä etten asunut koiran kanssa samassa taloudessa. 

Huhtikuu



Huhtikuussa nähtiin paljon kavereita ja Bettyn ei enää tarvinnut elää ainoan koiran roolissa, kun siskolle kotiutui schapendoes pentu Madde. Ja samantien kun pentu oli tullut taloon aloitti Betty ensimmäiset juoksunsa. Agilityssä aloitettiin pussin ja renkaan opettelu ja aloin myös rally-tokoilla koiran kanssa taas vähän itsekseni. 



Toukokuu

Vihdoin päästiin aloittamaan se näyttelyissä käynti. Junnuluokan starttasimme Tampere KV:ssa tuloksella EH. Siitä sitten seuraavaksi 18. päivä Jämsään missä pikku likka yllätti ollen ERI JUK1 PN1 SA VSP SERT!


Toukokuussa käytiin myös mätsäreissä ihan hyvällä menestyksellä ja treenattiin agia jonkin verran myös itsekseen omalla ajalla. Nähtiin kavereita ja kiusattiin Maddea. Välillä vierailtiin myös tampereella kiusaamassa partanaamoja. Myös vuoden ikä tuli täyteen kuun lopulla ja pikku tirriäinen sai vähän extra hemmottelua.


Kesäkuu

Kesäkuun alussa meille oli heti varattuna aika luustokuviin ja hyvältähän tuon pikkueläimen luusto näytti. Lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja selkä terve. 






Hyvien tulosten saattelemana uskallettiin lähteä vihdoin treenaamaan agilityssä myös kontaktiesteitä ja keppejä. Myös vetohommia alettiin miettiä että saataisiin koiran hieman heikkoon etuosaan vähän lihasta. Niinun treenit meillä loppu kokonaan joten agilitytreenailu oli paljon vähäisempää ja omatoimista. Yksissä näyttelyissä käytiin EH hakemassa myös.

Heinäkuu


Kuun alussa käytiin Laukaan ryhmänäyttelyssä hakemassa EH ja sain vihdoin tilaamani taakanvetovaljaat. Vetoharrastus lähti siis käyntiin oikein mallikkaasti taakanvedolla. Tarkoitus oli kesällä aloittaa myös canicrossia kunnolla, mutta se osoittautuikin luultua hankalammaksi joten jätettiin asia hautumaan.


Heinäkuun 26. päivänä taloon muutti myös meikäläisen toinen koiraeläin, Mersu. Pilkullinen valloitti heti kaikkien sydämet ja alku lähti käyntiin oikein mallikkaasti.

Elokuu



Elokuussa muutettiin sitten koirien ja Aleksin kanssa Järvenpäähän. Molemmat pääsi ensimmäistä kertaa totuttelemaan kerrostaloelämään, mutta ongelmia ei ollut kummankaan kanssa. Bettyn kanssa käytiin myös Nokian ryhmänäytelyssä ja kokeilemassa ratajuoksua tampereen vinttikoiraradalla. Mersun kanssa elokuu meni pitkälti luodessa hyvää suhdetta ja totutellessa vähän kaikkeen mahdolliseen. Alotettiin myös kolmikuisen pilkkueläimen kanssa pk-tottis keravan koiraharrastajien riveissä 21.8.



Syyskuu


Syyskuun alussa sain sitten treenipaikan Min Pin Teamin agilitykouluksista ja päästiin Bettyn kanssa taas jatkamaan treenailuja pienen tauon jälkeen. Pikku hiljaa alettiin pyöriä koirien kanssa enemmän ja vähemmän kesällä tutuksi tulleeseen Netan ja Riesan luona Hyvinkäällä. Mersusta ja Riesasta tuli mitä parhaita kavereita ja mä sain itelleni hyvän kaverin ja treeniseuraa. En valita!



Treenailtiin paljon ja kaikkea. Ravattiin mätsäreissä hyvällä menestyksellä ja edistyttiin asioissa. Syyskuussa meillä oli kuitenkin myös epäonnea matkassa, sillä Mersun päälle kävi lenkillä irtokoira. Tämän seurauksena seuraavat pari kuukautta tehtiin paljon töitä sen eteen että koirapelkoasiasta päästäisiin eroon. Työ kuitenkin kannatti sillä koirapelkoasia on selätetty. Loppu kuusta oli myös kasvattajan pentutapaaminen ja päästiin näkemään vähän muita sisaruksia ja Jirka Vierimaan oppitunnille.



Lokakuu

Treeniä, treeniä ja lisää treeniä. Lokakuussa me ei paljon muuta tehtykään Bettyn kanssa. Mersun kanssa kävästiin Lahden pentunäyttelyssä huonolla menestyksellä, kun jo tuolloin kipenä ollut pilkullinen väisti tuomaria reilusti. Onneksi väistämiselle tosiaan kuitenkin löytyi järki syy muutamien viikkojen päästä eläinlääkärillä.

Lokakuun loppupuolella meillä nimittäin iski epäonni mukaan kuvioihin kun Mersua kiidätettiin rajun oksentelun takia lekuriin. Onneksi ensimmäisenä epäilty suolitukos ei pitänyt paikkaansa ja selvittiin diagnoosilla erittäin paha ruokatorven tulehdus. Antibiootti kuuri ja paljon lepoa.




Marraskuu

Marraskuussa meillä oli meidän ensimmäiset mölli rally-toko kisat Mersun kanssa. Treeneissä tapahtui selkeää edistystä molempien kanssa vähän joka lajissa kun treenikertojen määrä kasvoi kasvamistaan. Jos ei muuten niin sitten treenattiin kotona. Useimmiten kuitenkin Hyvinkäällä Netan ja Riesan kanssa. Käytiin myös tsekkaamassa Hyvinkään koirakylpylä ensimmäistä kertaa pilkullisen kanssa.


Joulukuu

Vuoden viimeinen kuukausi oli pilkullisen virallinen teini-ikä alkaa kuukausi. Treenailtiin vähän kaikkea, mutta erittäin vaihtelevalla menestyksellä, sillä joku teini-idiootti keksi että koska huima 7kk ikä tuli täyteen korvat voi unohtaa kotiin ja mitään ei muka oo ikinä opetettu. Betty sen sijaan on osoittanu olevansa oikein hyvä tapainen ja muutenkin ihan super pätevä koira. Agilityssä aletaan olla kutakuinkin kisavalmiita, mutta koska ohjaaja haluaa hioa kaikkea vielä niin paljon paremmaksi päätin hankkia ens vuodelle vaan harrastajalisenssin, ettei vaan tule kiusausta lähteä kisakentille. Meillä kun tulee ens vuonna puolen vuoden taukokin aksailuun pentujen takia.



Kaiken kaikkiaan vuosi oli siis erittäin onnistunut ja tapahtumarikas. Matkassa oli mukana niin iloa ja surua, onnistumisia ja rähmälleen kaatumisia. Mutta kaikista selvittiin ja tästä on erittäin hyvä jatkaa seuraavaan vuoteen. 

Hyvää Uutta Vuotta 2014!

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Mitä tapahtui joululomalla

Meikäläisen joululoma on nyt puolessa välissä, niin ajattelin hieman päivitellä tapahtuneita. Loma alkoi siis viime perjantaina ja suunnattiin Mersun kanssa Ohkolaan moikkaamaan velipoikaa, Masia. Käytiin ensin Metsässä lenkillä ja sen jälkeen lapsoset leikkivät vielä hieman pihalla.


Kovasti oli velipoika kasvanut. Sisaruksilla on nyt kokoeroa melkolailla tasan kymmenen kiloa ja sen kyllä huomaa. Mersu on tuommoinen siro pikku tytteli ja Masi jo oikein komea nuori mies.



Illasta suunnattiin sitten Hyvinkäälle Netan luo, missä Betty meitä jo odottikin oikein innokkaana. Melko hektistä oli meno perjantai iltana kun menossa mukana oli myös kaksi hoitokoiraa Belgianpaimenkoirat Frigi ja Artzi. Alkuillasta vaan hengailtiin ja kymmeneksi sitten hallille treenaamaan. Lähinnä agia, mutta myös hieman tottista ja loppu treeneistä saatiin myös yksi onnistunut 2 minuutin paikkamakuu pilkullisen kanssa.


Loppu viikonloppuna tehtiinkin sitten vähän kaikenlaista. Käytiin vedättämässä koiria, otettiin muutama viestipätkä, käytiin juoksuttamassa koiria pellolla ja ihan vaan hengailtiin Netan luona. 



Sunnuntaina poikettiin myös Hyvinkään Mustin ja Mirrin joulupäivillä. Pikku pinseri pääsi hierojan lihashuoltotarkastukseen. Mikä muuten tuli todellakin hyvään saumaan, nimittäin selästähän siltä sitten jumi löytyi. Nyt on parin viikon treenitauko ja sen jälkeen suuntaammekin koirafyssarille 
(hyviä fyssareita saa ehdottaa!)


Maanantai iltana sitten siskon kyydillä Tampereelle viettämään joulua. Jouluaatto vietettiin isän luona Nokialla mutta muuten tämä viikko eletään partanaamojen kanssa äidillä. Loppuviikkona tarkoitus vaan ottaa rennosti ja käydä paljon pitkillä metsälenkeillä. Meitä ei sadekelit lannista!

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

"hyi yök" vai miten se meni?


Joku vois tulla selittään mulle mitä tänään tapahtu. Mun pikku rotta nimittäin UI! Ja jopa ihan iloisesti häntä heiluen ja välillä oli ittekseenkin jo ihan menossa takaisin altaaseen. Siis mun pieni Betty joka vielä viime keväänä inhosi vettä yli kaiken. Vaihtoko joku mun koiran jossain välissä vai mitä ihmettä?





Kuten fiksut ihmiset kuvista huomaa me oltiin tänään siis uudemman kerran koira-uimalassa. Tällä kertaa kuitenkin hieman eri kokoonpanolla. Meille oli nimittäin varattu koko allas puoleksi tunniksi uittajalla., joten saimme ottaa mukaan viisi koiraa. Mukana menossa oli siis Mersu, Betty, Riesa, Rio ja James.



Suureksi yllätykseni ensikertalainen Betty tajusi jutun juonen hyvin nopeasti ja selkeästi jopa innostui hommasta. Hirmuista vauhtia pikku pinseri altaassa kiisi eteenpäin ja vieläpä heti alkuunsa erinomaisella tekniikalla. Mersu ui erinomaisesti niinkuin viimekin kerralla. Vähän vielä yhdestä rampista altaaseen menossa kaipaa mun apua, mutta kahdesta muusta rampista kuljetaan jo ihan pelkällä suullisella käskyllä. Myös kääntyminen onnistuu käskystä erittäin hyvin. Ehkä ensi kerralla voidaan ottaa jo lelutkin mukaan. Nouto alkaa nimittäin sujua kuivalla maalla jo oikein mallikkaasti!


Oli myöskin erittäin kiva huomata miten hyvässä kunnossa Betty on kun puolen tunnin uinnin jälkeen ei ollut edes kaikki virta pois tuosta pikkutirriäisestä, vaikka uittajakin sanoi että yleensä pienet koirat on puolen tunnin jälkeen jo ihan veto pois. Ja esimerkiksi Rio (harjakoira) lopetti uinnin jo 20 minuutin jälkeen kun voimat loppu. Mutta meidän pikkunen vaan polskutti menemään. Ja kyllä on omistaja nyt ylpeä! Tammikuussa sitten seuraavan kerran ja ehdottomasti aletaan käydä uimalassa nyt ihan säännöllisesti. Saa koirat hyvää lihastreeniä ja näyttää niillä ihan hauskaakin olevan!

tiistai 17. joulukuuta 2013

Huippuhurtat

Lähestulkoon joka ikinen kerta kun nään Nettaa ja Riesaa, me jaksetaan yhdessä ihastella miten hienot koirat meillä onkaan. Mä en oikeastaan itsekään edes tajua miten on mahdollista, että mun koira on sekä kaunis, hyvä luontoinen ja erittäin pätevä ja monipuolinen harrastuskoira. Nyt puhe on siis tuosta pilkkueläimestä, mutta ei suinkaan unohdeta Bettyä. Kääkkäeläin on jo vienyt mun sydämeni täysin ja onkin saanut mun elämässä tittelin maailman paras koira.

Pilkullinen kuitenkin vakuutti mut tänään taas uudemman kerran ja osoitti jälleen valtavasti monipuolisuutta ja potentiaalia itsessään. Oltiin nimittäin Hyvinkäällä treenaamassa ensimmäistä kertaa ikinä vetoa ja jumankauta toihan veti! Messarista mukaan tarttunut vetovyö ja -liina pääsivät siis kokeiluun kun alotettiin lapsosten kanssa canicrossin alkeita. Ihan lyhyttä pätkää ja lopussa kunnon palkka. lähteminen on vielä vähän hankalaa, mutta kun vedon saa päälle niin kyllä muuten vetää ja hienosti!


Ja kuten videolta näkee me treenattiin tänään myöskin hieman viestiä. Netta on lupautunut mun vakkari kakkosohjaajaksi ja tänään päästiin ekaa kertaa kokeilemaan miten pilkullinen irtoaa Netan luokse ja tottakai myös se että miten sieltä tullaan takaisin. Jostain kumman syystä Netan luota mun luokse onkin pilkulliselle hankalampi ja saattaa esimerkiksi juosta matkan hieman rauhallisemmin tai vilkuilla sivuille. Joka kerta kuitenkin juoksi perille asti oli suunta mikä tahansa, joten mitään hätää meillä ei ole. Nyt vielä kun saadaan vaan siirrettyä itsemme metsään ja muualle hankalakulkuisempaan ja huonommalla näkyvyydellä varustettuun paikkaan niin kohtahan me ollaan jo viestin jäljestysosuutta vaille kisavalmiita. Vapiskaa muut kisaajat, ensi kesästä eteenpäin nämä kaksi koiraa kahmivat mitalit teidän nenien edestä!