Mitä kuuluu Lunalle?

En edes muista koska olisin viimeksi Lunasta blogin puolelle kirjotellut, mutta mun koirahan tuo on siinä missä Betty ja Mersukin, joten ehkä ihan hyvä päivitellä partanaamankin kuulumisia. Jos joku ei tiedä niin Luna on siis meikäläisen ihka ensimmäinen oma koira ja asustelee tällä hetkellä äitini luona Tampereella. 

Luna on nyt asunut äidin luona reilu puolitoista vuotta, saanut lisää ikää ja kokemuksia. Päätehtävänä sohvanlämmittäminen ja kainalokoirailu. Ei kuitenkaan sovi unohtaa personal trainerin hommia, varsinkaan kun koutsattavana on äidin lisäksi myös yksi veteraani-ikäinen vehnäterrieri vanhus. Pikku partanaama pitää täkäläiset liikkeessä ja varmistaa että kaikilla on kivaa.

Kun Luna tuli meille, siitä odotettiin temperamenttistä harrastushaukkua. Sellaista ei saatu, mutta nyt myöhemmin asiaa ajateltuani olen oikeastaan enemmän kuin tyytyväinen että sain juuri tällaisen koiran. En sitä täpäkkää snautseria mitä odotin. Luna on nimittäin yksi rauhallisimmista koirista jonka tiedän. Se tykkää kyllä erilaisten temppujen opettelusta ja yhdessä touhuilusta, mutta on tyytyväisimmillään kun sen kanssa lenkkeillään säännöllisesti, mutta muuten se saa loikoilla sylissä rapsuteltavana.

Muihin koiriimme verrattuna Luna on vähän semmonen slow motion -koira. Se tekee asiat omaa tahtiaan, yleensä erittäin rauhallisesti. Ehkä veteraaniseurassa vietetty aika on tehnyt tehtävänsä, en tiedä, mutta ei Luna näin rauhallinen aina ole ollut.

Jatkossa Luna saa ennen kaikkea nauttia kotikoirana oleskelusta, mutta on senkin pään menoksi jotain keksitty. Aina Tampere vierailuillani tehdään vähän tokoa ja mikäli tilanne vaan joskus sallii niin aloitamme partanaaman kanssa kaverikoirailun. Ja nyt kun neidin turkki on saatu kuntoon olisi tarkoitus käydä muutamissa näyttelyissäkin.

Lunan toiset näyttelyt korkattiinkin tänään Mäntsälässä, kuten tarkkasilmäisimmät jo huomasivatkin. Partanaama korkkasi avoimen luokan tuloksella EH1. Eli paremmin meni kun odotettiin. Mutta onhan se nyt aika nätti, vai mitä? 

Hyvän kokoinen. Erittäin hyvä tyyppi. Matalajalkainen. Kevyt. Kevyt kuono-osa. Hyvät silmät. Hyvä ylälinja ja hännän kiinnitys. Tasapainoisesti kulmautunut. Erittäin hyvä karkea karva rungossa. Hyvä väritys. Liikkuu hyvin.

Olavi Tuovinen

Kääpiöpinseri siellä, toinen tuolla

Lauantaina vietettiin rentoa päivää kääkkäporukalla Järvenpään vanhankylänniemessä Open Shown merkeissä. Taino kääkkäporukalla plus Bea. Kaverin lappari tuli nimittäin hoitoon ainakin toistaiseksi. Mulla kun sattu olemaan hyvä tilanne toinen tänne ottaa kun Mersu meni vaihdossa kaverille juoksujen takia. 

Mutta kääpiöihin! Mukana oli siis meiltä Roipe ja Betty. Alkuun vähän pentutreffailua sisarusten kanssa, jonka jälkeen R pääsi riiviöluokkaan leikkimään showeläintä. Kahdeksan pikkumiehen joukosta Rojelio "sijoittui" viidenneksi. Onnittelut kakkoseksi sijoittuneelle velipojalle Sisulle ja hienosti meidän eteen neljännelle sijalle kiilanneelle velipoika Pontiacille! 

Kaunista päätä ja ilmettä häiritsee korvien asento, joka on turhan V. Hieman suora etuosa. Kuiva kaula, joka on hieman pysty. Hyvä reisi. Hyvä hännänkiinnitys. Liikkuu edestä etujalkoja nostaen, muuten melko hyvin. Hyvä luonne. Hyvä häntä.

Reijo Latvala

Erittäin tyytyväinen oon pikkumieheen. Välissä meinas keskittyminen vähän loppua, mutta muuten esiinty oikein mallikkaasti. Ravi ei kyllä ollut parasta mahdollista, vaan etujalat lenteli vähän turhankin ylös, mutta treeniä treeniä. Luonnostaan tuolla kun on oikein nätti liike. Korvakommenttia naurettiin, pikkumies kun on saanut kehuja korvistaan, mutta ilmeisesti pöydällä seisominen oli tyyyyyyylsäää ja korvat valahti siinä sitten alas. Paras pikkumies se on jokatapauksessa sano tuomarit mitä vaan ♥

Myös Betty pääsi pitkästä aikaa kehäilemään. Tällä kertaa kuitenkin kasvattajan kanssa. Likka oli oikeen päheenä ja nätti oli arvostelukin. Joku klikki pöydässä vielä on, Betty  ei vaan tykkää. Mutta treeniä treeniä, kyllä me se pöytävarmuus vielä takasin saadaan. 

2 v. Siro narttumainen kokonaisuus. Oikea pään profiili. Riittävä pituus. Kuono saisi olla täyteläisempi silmien alta. Hyvö kaula sekä ylälinja. Riittävä rungon syvyys. Eturinta saa täyttyä. Pysty olkavarsi ja niukat kulmaukset edessä. Riittävästi takana. Liikkuu yhdensuuntaisesti hieman korkealla etuaskeleella. Hyvä black and tan väritys. Seistessä kauniit raamit. Esiintyy ja esitetään hyvin.

Teija Salmi-Aalto

Mukana menossa oli siis myös molempien koirien kasvattajat ja heidän koiriaan. Oli kiva nähdä varsinkin Ranea taas pitkästä aikaa. Vitsit että on jätkästä kasvanut upea mies! Puhe siis Bettyn tulevasta sulhosta. Mä niin odotan tota yhdistelmää. Varsinkin luonteet on molemmilla just niinkun pitää. Myös porukan nuorin rockaholisti oli menossa mukana, Bettyn siskopuoli Rockaholic Axelina Rose aka Siiri. Innolla odotan tämänkin typykän kasvua.

Nyt siis vaan metsästämään kaikki mahdolliset mätsärit ja treenimään molempien kääpiöiden kanssa. Ja Bettyn kanssa paaaaljon tokoa, asetin nimittäin meille tavotteeks että vähintään yksissä toko-kokeissä pitää käydä ennen pentuja. Alkaa nimittäin toko sujua aika kivaisasti tänkin kanssa. Vai mitä ootte mieltä?

 

Jotkut koiranäyttelyt siellä vissiin oli?

Me päästiin kuin päästiinkin viikonlopuksi Jyväskylään. Ja mikä kaikkein parasta Mersu koki perjantain aikana jonkun ihmeparantumisen ja päästiin lauantaina sen kanssa kehään. Liekö sitten ollut niitä paljon arvailtuja kasvukipuja tai joku venähdys, mutta joka tapauksessa säikähdyksellä selvittiin. Vielä otetaan kuitenkin ihan rennosti varmuuden vuoksi. Jätetään pidemmät lenkit, juoksemiset ja muut toistaiseksi ja keskitytään vaikkapa tokoon taas vähän enemmän.

Mutta joo takaisin asiaan! Lauantaina suunnattiin siiis näyttelypaikalle Mersun ja Riesan kanssa. Dallukehä oli reippaasti myöhässä joten päädyin esittämään Riesaa belgikehälle. Nähtiin Mersun veljeä Ricoa ja ja kierreltiin näyttelyalueella. Ihme ja kumma mitään ylimääräistä ei tarttunut mukaan, ainoastaan pussillinen nameja. Joskus kahden jälkeen alkoi sitten vihdoin lähestyä Mersunkin vuoro ja me pilkullisen kanssa jo odoteltiin omaa vuoroamme kehän laidalla. Kunnes vasenkäteni sanoi itsensä irti ja alkoi kipuilla todella voimakkaasti. Muutamat paniikkisoitot Netalle joka ei tietenkään vastannut pariin ensimmäiseen puheluun kun oli sakemannikehällä... Parin minuutin pakokauhu ja sain Netan kiinni. Sovittiin että mä esitän Mersun kokoomassa ja jos/kun mun käsi sen jälkeen ei toimi enää millään tasolla niin Netta vie ton yksilöarvosteluun. Kokooma meni ihan kivasti. Mersu ei väistänyt tuomaria ja seisoi ihan kivasti. Ainakin siihen nähden että handlerin käsi tärisi todella pahasti ja keskittyminen oli jossain ihan muualla kuin koirassa. Selvittiin kuitenkin hengissä pois kehästä ja sain koiran Netalle joka ei siis oo ikinä edes testannut esittää Mersua tai ylipäätänsä dalmatiankoiraa. Noh hengissä noi kehästä kuitenkin selvis. Mersu ei väistäny tuomaria ja esiinty muutenkin ihan kivasti. Okei juokseminen nyt oli vähän mitä oli kun meikäläinen unohtu istumaan kehän laidalle ja tottakai toi olis halunnu vaan kirmata suoraan mun syliin..... Pakenin siispä hetkeksi paikalta ja loppuseisotus menikin melkein kaksoishandlauksen piikkiin kun meikäläinen seisoo kehän laidalla tirskuen ja Mersu tuijottaa mua häntäheiluen. Mutta hei se seiso saakelin hienosti vaikka selkeesti oliskin halunnu tulla mun tykö. 

EH saatiin niinkuin velipoikakin. Erittäin tyytyväinen oon kuitenkin sillä ei todellakaan ollut mikään erimaattituomari ja Mersu kuitenkin just 9 kk täyttäny kesken kasvunen kakara. Arvostelu oli oikein kiva ja innolla odotankin tulevaisuuden näytelmiä varsinkin nyt kun näyttäis siltä ettei toi ainakaan kaikkia tuomareita väistä! 

Very good type. Quite narrow at the moment. Enough bones. Goos proportions. Narrow muzzle. Scissors bite. Quite high-set ears. Good neck and topline. Needs time to develope in chest. Enough angulations. Could show more power in movements. Good colour.

Irina Poletaeva

Ja koska jostain kumman syystä kääkät ja dallut oli eri päivinä johti tiemme sunnuntainakin näyttelypaikalle. Betty tuli kasvattajan kyydissä paikalle jo ennen yhdeksää, me Mersun kanssa vasta siinä kymmenen maissa. Jo heti aamulla Bettystä huomasi että nyt ei ollut hyvä päivä. Se ei ollut saanut aamuruokaa ja joku oli unohtanut leikata kynnetkin. Näyttelypaikalla kynsienleikkuu ei ainakaan parantanut pikkupinserin fiilistä vaan kehään mennessä tilanne oli jo lähes kaaoottinen. 

Me ei osattu seistä, ei ravata hihnassa.. Koko bettyn olemus huokui sitä kuinka se kulki keskisormipystyssä lällätellen mulle siitä että olin pistänyt sen hoitoon ennen näytelmiä. Tätä kun ei arvon neidille todellakaan saisi tehdä... Kaiken kukkuraksi tuo idioottivarma pöytäkoira meni ja väisti tuomaria, nostaen samalla päänsä ylös jolloin sen hampaat näkyi (Bettyllä siis näkyy hampaat jos se katsoo ylöspäin. Vähän turhan iso purukalusto tai jotain? :D) Joka tapauksessa arvon tuomari sitten otti tästä kunnolla nokkiinsa ja hypähti taaksepäin. Ilmeisesti luuli että Betty näytti sille hammasta. Saatiin H huonolla arvostelulla eikä tuomari viitsinyt edes sivuliikkeitä katsoa tuolta yksilöarvostelussa vaikka muilta katsoi.

Noh eihän siinä mitään sitten. Me räkätettiin kasvattajan kanssa tolle idioottipinserille joka kehän jälkeen yllättäen osaskin seistä kun tatti paikallaan ja antoi tuntemattomien kopeloida ja räplätä hampaita.. Bettyn kosto siis onnistui ja kostoonsa tyytyväisenä pikkupinseri kulki loppupäivän pää pystyssä kuin mikäkin voittaja. Täytynee siis käydä vielä ennen pentuja ainakin yksi ERI tai edes EH tuolle hakemassa, eihän tämmöseen kehtaa  lopettaa....Nyt tulee kuitenkin vähän pidempi näyttelytauko kun ainoastaan Tampere KV:seen on ilmot laitettu. Lahti KV on vielä mietinnässä mutta täytynee katsella sitä ja noita muita näytelmiä vielä tarkemmin.

Lahden pentunäyttely

"Hieman ujostelevasti käyttäytyvä narttumainen kokonaisuus. Hyvä kallo-osa ja ilme. Olisi enemmän edukseen paremmassa massassa. Tänään turhan hoikassa kunnossa. Rinta-kehä saisi olla pidempi. Kokoon riittävä raajaluusto. Hyvä karvapeite. Liikkeiden tulee vielä vakiintua. Hyvät ranteet ja käpälät." 

Tanya Ahlman-Stockmari

Tyytyväinen oon kyllä reissuun vaikkei PEK2 kummempaa saatukaan. Meidän luokassa (7-9kk narttupennut) oli ainoastaan Mersu ja sisko Demi. Sisko vei tälläkertaa voiton, sillä kuten kuvasta huomaa se on Mersua iha reippaasti kehityksessä edellä. Todella iloinen oon kuitenkin sisarusten menestyksestä. Demi oli siis eilen PEK1 KP PNP 2 ja veli Masi PEK1 KP PUP 2. 

Nyt mersulla alkaa kunnon lihotuskuuri ja toivonmukaan Helmikuussa ollaan edes aavistuksen paremmassa massassa kun startataan viralliset Jyväskylä KV:ssa. Kokemustahan me lähinnä lähdetään hakemaan, että saataisi siitä kehäkäyttäytymisestä vieläkin rennompaa, muta kyllä tuo pikkuhiljaa saisi alkaa sitä massaakin kerämään, ettei ihan jäisi kehityksestä jälkeen.

Lahjattomat treenaa

Minäkö muka joku treenihullu, ehen toki.. Just tossa laskeskelin budjettia ja katselin mielenkiintosia kursseja ja treeniryhmiä. Kauhea hinku päästä loppukeväästä/kesällä johonkin viestiryhmään ja BH-ryhmään Mersun kanssa. Lisäksi joku rally-toko (tai toko) kurssi voisi olla kiva käydä nyt alkukeväästä. Agilityssä meidän treenitilanne näyttää onneksi jo erittäin hyvältä. Joka toinen viikko on Niinun treenit ja joka toinen viikko seuran treenit. Pääsen myös melkein rajoittamattomasti treenaamaan hallille Netan kanssa. Lisäksi meillä alkaa keskiviikkona Tasapainoa! - kehonhallinta kurssi. Ja kuten olette ehkä huomanneet käymme epäsäännöllisen säännöllisesti myös koirauimalassa.

Tälläkin viikolla kävimme hallilla Netan kanssa kahteen kertaan 8.1. ja 10.1. Torstaina oltiin sitten puolestaan koirauimalassa, jossa pilkullinen päätti hienolla ajoituksella tulla virallisesti teini-ikään aloittamalla juoksunsa. Oltiin onneksi päivän viimeiset uimarit ja Mersu sai kuitenkin uida. Tästä propsit Hyvinkään Koirakylpylälle! Nyt tulee kuitenkin vähintään juoksujen mittainen tauko uintiin ja Betty joutuu tuuraamaan Mersua nyt ainakin ensimmäisille kerroille tuonne kehonhallintakurssille. Se onneksi on sen verran rauhallista, että voidaan sitä tehdä vaikka Betty vielä ainakin perjantaihin asti saikulla onkin. Silloin meille nimittäin on varattu aika fyssarille ja selviää taas hieman miten tästä jatketaan eteenpäin.

Yksi asia rajoittaa jopa minun treenihulluuttani, nimittäin oma kroppa. Mulla kun on nyt jo pidemmän aikaa ollut jaloissa ongelmia ja nyt lähiaikoina kädetkin on alkaneet kipuilla. Maanantaina olisi tarkoitus suunnata lääkäriin, että saa nähdä mitä tässä käy. Toisaalta tämä oma huono fysiikka kuitenkin ajaa harrastamaan ja tekemään enemmän. ehkä se on jokin alitajuntainen pelko siitä että en kohta enää ehkä pystykään. En tiedä, mutta niin kauan kun mahdollista niin kyllä mä saakeli treenaan ja teen.

Lauantai meillä oli lepopäivä ja tänään aamusta suunnattiin Helsingin Kaapelitehtaalle pentunäyttelyyn. Itseä vähän arvelutti viedä pentu melkein suoraan häkistä kehään, kun en viitsinyt sitä pahemmin hihnan päässäkään pitää häiritsemässä uroksia. Kehään mentäessä tuo selkeästi hieman vaistosi mun jännityksen ja tuomarin kävellessä ohi kiersi mun takaa, mutta tuli käskystä takaisin seisomaan ihan nätisti. Yksilöarvostelussa olin itsekin jo ihan rentona niin Mersuhan esiinty sitten todella nätisti! Ei tietoakaan mistään väistämisistä. Seisoi pakallaan kauniisti ja juoksi vielä nätimmin! Honkkelikoipi ei kuitenkaan pärjännyt paremmin kehittyneiden pentujen keskellä, mutta niin hienosti tuo kehässä käyttäytyi että ei voi muuta kuin olla ylpeä. Ensi viikolla sitten lahden pentunäyttely missä yli puolet vähemmän pilkullisia kun tänään kaapelitehtaalla.

Erittäin hyvän tyyppinen narttupentu, joka tällä hetkellä antaa hyvin kapean vaikutelman. Pää saa vielä voimistua ja otsapenger parantua. Kapeat leuat. Oikea purenta. Tummat silmät. Hyvä kaulanpituus. Luusto saisi olla vahvempi. Hyvät käpälät. Hyvin kevyt eturinta ja runko. Suora etukulma, takana parempi. Liikkuu hyvällä askeleella. Hyvä pilkutus ja käytös.

Matti Luoso