maanantai 2. helmikuuta 2015

Elämäni koirat osa 4 Biitti

Keväällä 2014 kun Mersun kanssa alettiin mennä asioissa alamäkeä ja se sai tuomion ettei siitä ole harrastuskoiraksi, aloin taka-alalla miettiä pystyisinkö pyörittämään kolmen koiran laumaa. Olin päässyt sisälle koiraharrastusmaailmaan ja tiesin nyt mitä seuraavalta koiralta halusin. Rodut joita mietin tuossa vaiheessa olivat suursnautseri, australiankarjakoira ja dobermanni. Myös normikokoinen pinseri roikkui mukana, mutta jäi pois listalta pk-oikeuksien puuttuessa.


Löysin mitä kiinnostavimman suursnautseri pentueen, harmi kyllä pennut olivat tuossa vaiheessa jo 4 viikkoisia. Ei mulla ollut mitään tsäänssiä ottaa pentua siihen tilanteeseen. Kesän aikana olin jo hyväksynyt tosiasian etten saisi suursnautseria tuosta yhdistelmästä. Kun Mersu sitten syksyllä lähti, eksyin kuitenkin uudemman kerran suursnautserikerhon sivuille ja mitä näinkään. Tästä ihailemastani pentueesta oli vielä kaksi narttupentua vapaana.

Ei muuta kun sähköpostia kasvattajalle, parit puhelinsoitot ja katsomaan pentuja. Ne oli just niin upeita kun olin kuvitellutkin. Täytyy myöntää että ensimmäisen kasvattajalla vierailun jälkeen mua oikeesti pelotti että mitä jos kasvattaja ei myykään mulle pentua. Mun koirahistoria ei ollut järin kehuttava, Mersu oli vasta lähtenyt ja kyseessä olisi kaiken lisäksi mun ensimmäinen "kunnon harrastuskoira"... Pelko osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä tässä sitä nyt ollaan oma riiseni kainalossa.


Jälleen kerran mun odotukset ylitettiin. Sain paljon enemmän kuin osasin kuvitella. Ja sen verran on rotu vienyt mukanaan, että Biitti ei kyllä taatusti jää talon viimeiseksi riiseniksi. 

Tällä hetkellä Biitin tehtävänä on pitää ohjaaja niin fyysisesti kuin henkisestikin kunnossa. Ohessa tehdään pohjia eri harrastuslajeihin, jotta tulevaisuudessa mahdollisimman moni ovi olisi meille avoinna. Mä en oo ikinä ollut mikään järin kilpailuhenkinen ihminen, mutta täytyy myöntää että nyt kun on riisenin kanssa tullut touhuiltua, niin mulla on jopa herännyt pieniä kisatavoitteita ihan kummankin koiran kanssa. Katsotaan mihin kaikkialle tässä nyt päädytään.


Olen kasvattajalle älyttömän kiitollinen, että hän käsiini uskalsi luottaa tämän upean eläimen. Viimeiset 4 kuukautta ovat olleet aivan mahtavia, enkä millään malta odottaa kaikkia niitä upeita kokemuksia, joita taatusti tulen tämän koiran kanssa kokemaan tulevaisuudessa. ♡

5 kommenttia:

  1. Ihan mielettömän hienoja kuvia! Oli pakko selailla ihan koko blogi läpi noiden kuvien takia :)
    Millä kameralla näitä kuvia on räpsitty?
    Muutenkin tosi kiva blogi, jään seurailemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kuvat on pääasiassa kämppiksen tai kaverin ottamia. En nyt muista ulkoa millä kalustolla kuvailevat, kunhan oon ilonen että tämmösiä kuvia koiristani saan :)

      Poista
    2. Mulla kalustona Canon 60D + Canon 70-200mm f4L. :)

      Poista
  2. Minulla oli myös riiseni toisena vaihtoehtona rottweilerin rinnalla, kun pähkäilin itselleni pk-rotua. :) Upeita koiria nämä, kertakaikkiaan. Mutta rottweileriin päädyin, kun kotona niitä on ollut. Tuttu rotu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riiseni on kyllä semmonen rotu että joko se vetää jalat alta ihan kunnolla tai sitten ei olenkaan. Näissä on joku ihan oma twisti kun vertaa muihin pk-rotuihin. Rotikatkin hienoja kyllä, ei varmasti ollenkaan huono valinta sekään. Mutta jos rodun vaihto tulee jossain vaiheessa eteen niin voin kyllä riiseniä suositella. :)

      Poista