Epäonnea matkassa osa 2

Paraneminen lähti käyntiin mukavasti. Jo maanantai iltana jaloissa pyöri suhteellisen reipas pentu. Ruoka maistui ja ensimmäisenä yönä tuo nukkui tosi pitkään, vaikka oli iltapäivästä nukkunutkin jo useamman tunnin. Tiistai ja keskiviikko jatkui samaan malliin, ehdin jo melkein huokaista helpotuksesta kunnes keskiviikko iltana aloin ihmetellä miksei koira kakkaa ollenkaan. Hätä numero kakkosta ei siis oltu tehty maanantai illan jälkeen, ja vaikka koira söikin eläinlääkärin määräyksestä hyvin sulavaa keitettyä riisiä ja kanaa/tonnikalaa olisi jotain pitänyt tulla uloskin. Ajattelin kuitenkin odottaa vielä aamuun josko neiti silloin suvaitsisi tehdä tarpeensa.

Tämä aamu ei kuitenkaan alkanut ihan mallikkaasti. Olin viemässä koiraa ulos kun se alkoi kakoa voimakkaasti ja oksensi. Päästiin ulos ja koira oksensi uudemman kerran. Kakkaakaan ei tullut joten jätin kouluun menemisen sikseen ja päätin lähteä viemään koiraa jälleen eläinlääkärille. Saimme ajan yhdeksi ja Mersu pääsi lekurin pöydälle. Koska normaali röntgenkuva oli otettu jo viime viikolla päätimme lääkärin kanssa yhdessä että otetaan tänään varjokuvia. Mersulle siis syötettiin varjoainetta, jonka etenemistä ruuansulatuksessa sitten kuvattiin aina sopivin väliajoin röntgenissä. 

Päivä kului hiljalleen ja kuvia otettiin koirasta yhteensä 4 kappaletta. Ensimmäinen heti varjoaineen syötön jälkeen, toinen puolen tunnin kuluttua, siitä seuraava puolentoista tunnin päästä ja viimeinen vielä tunnin kuluttua. Jostain syystä varjo-ainetta tuppasi ensimmäisissä kuvissa jäämään ruokatorven alueelle, vaikka sen olisi kaiken pitänyt koiran niellessä mennä suoraan mahalaukkuun ja jatkaa siitä matkaansa. Tämä sitten herätti lääkäreiden mielenkiinnon ja ruokatorvestahan se syy tälläkertaa löytyikin. Koiralla todettiin äärimmäisen paha ruokatorven tulehdus.

Mersun sairasloma siis pitenee ja tiukentuu. Ensimmäiset 2 viikkoa ehdotonta lepoa, jonka jälkeen rasitusta lisätään vähitellen koiran paranemisen mukaan. Lääkkeitä saatiin lisää ja antibiootitkin vaihdettiin toisiin. Nyt ei siis auta muutakun pitää peukut pystyssä ja toivoa että koira paranee, eikä mitään komplikaatioita ilmene.

Nyt me kuitenkin tarvitaan kaikki tyhmätkin ehdotukset siitä miten saada tää koira oikeasti lepäämään ja ottamaan rauhassa. Ja millä tavoin purkaa se kaikki energia mitä tossa koirassa on. Seuraavista parista viikosta ei todellakaan tuu helppoo.

Epäonnea matkassa osa 1

Ei mennyt meidän edellis yö ihan putkeen. Pilkullinen aloitti yhdeksän maissa illalla oksennella. Päivälläkin oli muutaman kerran vaahtoa oksentanut, mutta ajattelin että se on vaa syönyt vähän liikaa ruohoa, mitä se tekee aina välillä jos ollaan ulkona pidemmän aikaa ja koiran ulottuvilla ruohoa on. Nyt jotain oli kuitenkin selkeästi vialla sillä koira oksenteli läpi yön 1-6 kertaa tunnissa. Välillä oksennusta ei edes tullut, mutta koira silti kakoi ja sillä oli selkeästi hyvin epämukava olla.

Oireet viittasivat hyvin pitkälti suolitukokseen joten lääkäriin lähdettiin heti aamusta ja saatiinkin päivän ensimmäinen aika eläinlääkärille kello kymmeneksi. Väsynyt ja kipeä pentu, joka kaiken lisäksi vielä väisti lääkäriä ei ollut helpoin tutkittava, mutta rauhallisilla ja päättäväisillä otteilla saatiin pentu pöydälle. Eläinlääkäri tunnusteli koiran mahaa, mutta ei löytänyt kipukohtia. Kuunteli sydämen ja hengityksen. Kaikki oli normaalia. Kuumetta pennulla oli himpun verran, mutta varsinainen ongelmakohta löytyi suusta. Koiran nielu oli todella pahasti ärtynyt ja jos ei muuta niin ainakin todella paha nielutulehdus tällä koiralla oli. 

Varmuuden vuoksi haluttiin kuitenkin vielä ottaa mahasta röntgenkuvat. Luojan kiitos siellä ei mitään näkynyt, mutta pitää kuitenkin muistaa että esimerkiksi pehmolelut ei röntgenkuvissa näy, joten riski on vielä olemassa. Koska paha nielutulehdus kuitenkin voisi yksinäänkin olla syy oksenteluun laitoimme oireet tällä kertaa sen piikkiin. Koiralle niskaan vielä pahoinvointilääke ja kotiin viemisiksi antibioottikuuri sekä mahaa tasapainottavia lääkkeitä.

Sairaslomaa Mersu joutuu nyt viettämään seuraavat 2 viikkoa ja jatkuvassa tarkkailussa pitää olla vielä ainakin tämä ja seuraava päivä, jotta varmasti huomataan jos koiran tila alkaa heiketä. Nyt ei kuitenkaan auta muu kun pitää kaikki peukut pystyssä ja toivoa että tästä selvitään tuolla yhdellä antibiootti kuurilla, eikä mitään suolitukosta tai muuta vakavaa ole.

Viikonlopun dalmatian koirien pentu- ja juniorinäyttely meiltä nyt jää välistä ja treenailuihin tulee totaalitauko. Mutta pääasia on että pentu saadaan kuntoon. Tuun myöhemmin tällä viikolla päivittelemään miten toipuminen on lähtenyt käyntiin, mutta tällä hetkellä mun vieressä makaa todella väsynyt pentu, joka nyt onneksi saa vihdosta viimein nukuttua kunnolla.

Riemuidiootit

Koska remmilenkkeily on tylsää niin koirien kun omistajankin mielestä hoidetaan meillä liikunta mahdollisuuksien mukaan paljon hauskemmilla tavoilla. Yleisin tapa lienee että meikäläinen pakkaa koirat mukaan ja suuntaa hyvinkäälle Netan ja Riesan luo. Siellä sitten tehdään milloin mitäkin. Treenataan pk-juttuja, mennään agilityhallille tai ihan vaan metsään juoksuttamaan koiria. Ja näin tehtiin tänäänkin, tosin tänään saatiin lisää seuraa myös riihimäen suunnalta. Yhteensä 6 koiran voimin suuntasimme siis ratapihalle juoksuttamaan koiria. 

Ihana nähdä miten toi suhtautu niin neutraalisti vieraisiin koiriin ja ihmisiin tänään. Meillä kun on nyt ollut päällä tosi paha mörkökausi ja tällaisen todella pidättyväisen koiran kanssa se tarkoittaa sitä että ennen itsestään selvät asiat onkin ihan kamalia ja vieraat ihmiset varsinkin on totaalinen IIK HYI YÖK! Mutta saakeli toihan meni ihan ite vieraiden rapsuteltavaks! Hieno pieni dalmatiankoiran alku.

Betty ei tänään ollut mukana sillä se on tampereella äidin luona hoidossa juoksujensa ja erilaisten kulkemisongelmien takia. Mutta ei tätä pikku tirriäistä suinkaan ole unohdettu. Tänään lähti pikku-pinserille tilaukseen uusi edustuspanta ja heti kun saan koiran takaisin käsiini niin alkaa järjetön rally-toko treenaus, sillä meikäläinen on hyvin suurella ehkällä menossa joulukuussa ekoihin rally-toko kisoihin. Iiks!

Täyskäännös

Idiootti-pinseri tekee paluun blogien ihmeelliseen maailmaan ja tuo mukanaan uuden perheenjäsenen, pilkullisen pikku-Mersun. Tämä ei siis ole ensimmäinen kerta kun koirablogia täällä koirineni raapustelen, mutta tällä kertaa saattaa blogi jopa säilyäkin hengissä sillä jatkossa mulla on tarjota lukijoille entistä enemmän kuvia ja kiinnostavampia tarinoita kun harrastettavien lajien kirjo on kasvanut entisestä hurjan paljon. 

Blogissa tulen siis kertomaan hyvinkin monipuolisesti mun ja idioottikaksikon arjesta sekä arjen ulkopuolisesta elämästä. Lukijoiden toiveitakin koitan parhaani mukaan kuunnella ja palautteen antaminen on enemmän kuin toivottua. Blogin päätähtinä toimii siis tällähetkellä puolitoista vuotias kääpiöpinseri narttu Betty ja vasta 5 kk ikään yltänyt dalmatiankoira narttu Mersu. Hihnan toisessa päässä puolestaan heiluu tänä vuonna 18 vuotta täyttänyt nuori ja innokas koiraharrastaja, joilla on tavoitteita enemmän kuin tarpeeksi asetettuna näille ei niin kisatykki rotuisille "idioottikoirille".

Ps. kyllä mä mun koirista oikeeasti tykkään, ja älyttömästi tykkäänkin. Maailman parhaat idiootit!