maanantai 28. lokakuuta 2013

Epäonnea matkassa osa 1

Ei mennyt meidän edellis yö ihan putkeen. Pilkullinen aloitti yhdeksän maissa illalla oksennella. Päivälläkin oli muutaman kerran vaahtoa oksentanut, mutta ajattelin että se on vaa syönyt vähän liikaa ruohoa, mitä se tekee aina välillä jos ollaan ulkona pidemmän aikaa ja koiran ulottuvilla ruohoa on. Nyt jotain oli kuitenkin selkeästi vialla sillä koira oksenteli läpi yön 1-6 kertaa tunnissa. Välillä oksennusta ei edes tullut, mutta koira silti kakoi ja sillä oli selkeästi hyvin epämukava olla.

Oireet viittasivat hyvin pitkälti suolitukokseen joten lääkäriin lähdettiin heti aamusta ja saatiinkin päivän ensimmäinen aika eläinlääkärille kello kymmeneksi. Väsynyt ja kipeä pentu, joka kaiken lisäksi vielä väisti lääkäriä ei ollut helpoin tutkittava, mutta rauhallisilla ja päättäväisillä otteilla saatiin pentu pöydälle. Eläinlääkäri tunnusteli koiran mahaa, mutta ei löytänyt kipukohtia. Kuunteli sydämen ja hengityksen. Kaikki oli normaalia. Kuumetta pennulla oli himpun verran, mutta varsinainen ongelmakohta löytyi suusta. Koiran nielu oli todella pahasti ärtynyt ja jos ei muuta niin ainakin todella paha nielutulehdus tällä koiralla oli. 

Varmuuden vuoksi haluttiin kuitenkin vielä ottaa mahasta röntgenkuvat. Luojan kiitos siellä ei mitään näkynyt, mutta pitää kuitenkin muistaa että esimerkiksi pehmolelut ei röntgenkuvissa näy, joten riski on vielä olemassa. Koska paha nielutulehdus kuitenkin voisi yksinäänkin olla syy oksenteluun laitoimme oireet tällä kertaa sen piikkiin. Koiralle niskaan vielä pahoinvointilääke ja kotiin viemisiksi antibioottikuuri sekä mahaa tasapainottavia lääkkeitä.


Sairaslomaa Mersu joutuu nyt viettämään seuraavat 2 viikkoa ja jatkuvassa tarkkailussa pitää olla vielä ainakin tämä ja seuraava päivä, jotta varmasti huomataan jos koiran tila alkaa heiketä. Nyt ei kuitenkaan auta muu kun pitää kaikki peukut pystyssä ja toivoa että tästä selvitään tuolla yhdellä antibiootti kuurilla, eikä mitään suolitukosta tai muuta vakavaa ole.

Viikonlopun dalmatian koirien pentu- ja juniorinäyttely meiltä nyt jää välistä ja treenailuihin tulee totaalitauko. Mutta pääasia on että pentu saadaan kuntoon. Tuun myöhemmin tällä viikolla päivittelemään miten toipuminen on lähtenyt käyntiin, mutta tällä hetkellä mun vieressä makaa todella väsynyt pentu, joka nyt onneksi saa vihdosta viimein nukuttua kunnolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti