lauantai 7. joulukuuta 2013

Hehe onpa hauskaa..


Petsiessä on nyt ihan lähiaikoina käyty kiivaasti taistelua siitä tarvitseeko koiranomistaja huumorintajua. Esimerkiksi juuri dalmatiankoiria mainostetaan hyvinkin usein huumorintajuisten ihmisten koirina. Mitä se huumorintaju sitten oikein tarkoittaa ja tarvitaanko sitä oikeasti?


Minä itse henkilökohtaisesti miellän dallut erittäin huumorimielisiksi eläimiksi ja voin todellakin myydä dallua ihmisille koirana joka vaatii omistajaltaan rutkasti huumorintajua. Sanotaan että koira ei omaa huumorintajua, mutta en mä tiedä miksi sitä sitten pitäisi kutsua. Kyllä mä itse ainakin miellän Mersun aamuiset pusuhepuliherätykset ja sen kun se raahaa mun kengän mulle että lähdetään lenkille niin jonkin asteiseksi huumorintajuksi. Nokkeluus voisi olla parempi termi mutta sellaista huumorimielellä tekemistä se kuitenkin on. Ja jos mä en omistajana omistais yhtään huumorintajua niin tulisin varmaan hulluksi tuon eläimen kanssa kun mun olkkarin matolta löytyy kenkiä ja aamuisin saan vuorautua peiton alle mikäli haluan välttyä kuolaisilta aamupusuilta.


Toinen asia missä huumorintajua mun mielestä tarvitaan ihan arjen ulkopuolellakin on harrastukset. Mun mielestä rodut voi ihan puhtaasti jakaa tosikkoihin ja 'tehdäänjotainsinnepäin' koiriin. Esimerkiksi suuriosa paimenista tekee kaikkensa miellyttääkseen omistajaansa ja tekeminen on usein jonkin asteista pilkun viilausta niin koiran kuin ohjaajankin toimesta. Kun sitten taas vertaa näihin multakin löytyviin idioottikoiriin, joiden kanssa se harrastaminen pitää todellakin tehdä suuren ilon ja jotainsinnepäin -asenteen kautta.  Tottakai osaava ohjaaja voi saada dallustakin TOKO-koiran erikoisvoittajaluokkaan asti ja huono ohjaaja ei pääse bordercollien kanssa rally-tokon alokasluokkaa pidemmälle, mutta jos lähdetään yleistämään niin dallun kanssa ei välttämättä edes kannata lähteä hakemaan niitä kultamitalleja, vaan harrastaminen on järkevämpää pitää sellaisena yhteisenä hauskanpitona. Tottakai tavotteita saa ja pitää olla, mutta mikäli oikeasti haluaa sinne TOKOn erikoisvoittajaluokkaan tai voittaa agilityssä mm-kultaa niin silloin kannattaa ehkä miettiä rotuvalintaa siltäkin kantilta.


Kolmas asia mikä liittyy niin normaalin arkeen kuin harrastuksiinkin on palkkaus. Mikäli puhutaan koirasta joka ei omaa miellyttämisenhalua omistaja saa todellakin käyttää mielikuvitusta ja heittäytyä naurunalaiseksi saadakseen koiran tekemään halutut asiat. Se motivaatio siihen tekemiseen kun ei kaikilla koirilla synny ihan itsekseen tai pelkän lelun/namin voimalla. Jos tälläisen ei miellyttämishaluisen koiran omistajalle ei ole yhtään huumorintajua niin luuleeko joku oikeasti että hän syyttä surutta rupeaa kierimään koiran kanssa hallin lattialla tai heiluu ja ääntelee typerästi ties missä tilanteessa. Mä sanoisin että ei. Kyllä se on se tietty huumorintaju ja huumori pelkälteenkin mikä auttaa hyvin paljonkin erilaisten koirien kanssa elämistä. Tiettyjen rotujen kanssa sitä huumoria tarvitaan enemmän toisten vähemmän. Enkä nyt sano etteikö paimenten kanssa huumorintajua tarvittaisiin, se nyt vaan on ehkä hieman erilaista huumorintajua kuin mitä näiden "idioottikoirien" kanssa.


Ja ihan vaan koska joku tulee kohta kumoamaan mun kaikki väitteet ja sanoo ettei mitään huumorintajua ole olemassakaan niin kumoan väitteeni ensin itse. 

A) Kyllä koiran "hauskat" tavat ja temput eivät välttämättä ole huumoria vaikka itse ne siksi miellänkin. Tästä ei ole todistusaineistoa, enkä täten voi millään tavalla teoreettisesti todistaa koirieni ymmärtävän huumoria.

B) Koiran kanssa ei välttämättä tarvitse harrastaa yhtään mitään, jolloin voit suoraan skipata väitteeni kaksi.

C) Kyllä koiran voi periaatteessa kouluttaa pelkällä vahvalla auktoriteetilla ja tiukalla kurilla, jolloin omistajan ei tarvitse heittäytyä pelleksi saadakseen koiran tottelemaan. Eriasia on kuitenkin se että kuinka monelta ihmiseltä oikeasti löytyy tarpeeksi suuri auktoriteetti saadakseen koiran toimimaan kun ajatus.

Joka tapauksessa tahdon nyt toivottaa kaikille lukijoille oikein huumoririkasta viikonloppua (ja eilistä itsenäisyyspäivää)! Pitäkäähän hauskaa, niin me ainakin ajateltiin tehdä.

2 kommenttia:

  1. Kääpiönkin kanssa välillä vähän kärsivällisyyttä tarvitaan kun kotiin tulessa odottaa ihanat yllätykset, kun toiselle on tullu vähän tylsää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep :D Sama meidän bettyn kanssa. Ei senkään kanssa pärjäis mitenkään päin ilman huumoria ja sellasta rentoa asennetta tietyissä tilanteissa. :)

      Poista