Meidän tuleva vesipelastaja

Äitipuolen nöffi herra Mosse

Kuten jotkut on saattanut ehkä huomata, mä olen ihan hulluna vesipelastukseen. Jos lajin harrastusmahdollisuudet olis edes vähän paremmat ja mä asuisin jossain muualla kun kerrostalossa, mulla luultavimmin olis jo se mun ikuisuushaaverotu nöffi. Koska nöffi ei kuitenkaan sovi mun muihin harrastustoiveisiin eikä varsinkaan mun elämäntapaan tälllähetkellä yhtään mitenkään päin, on syytä odottaa vielä monia vuosia ennen tämän haaveen toteutumista. 

Mutta koska meikäläisellä on tapana olla hieman suuruudenhullu, mun tavoitteisiin ihan oikeasti kuuluu tulevaisuudessa käydä Mersun kanssa vähintään yhdessä vepe-kokeessa. Vahvasti epäilen että me ei sieltä mitään menestystä ikinä haeta, mutta jos mä saan kaikki vesipelastuskokeen osa-alueet tuolle opetettua niin saakelin ylpeä mä itestäni sen jälkeen olen. Ja koirasta tottakai myös!

Kesällä Mersu osoitti jo selkeää kiinnostusta luonnonvesiä kohtaan. Pilkullinenhan ui jo ensimmäisellä rantareissullamme 10 viikon ikäisenä vesselinä. Koska loppukesästä järvivesien lämpotila alkoi laskea melko nopeasti, jäi meidän luonnonvesissä uinnit melko vähäisiksi näin ensimmäisenä kesänä. Mutta koska omistaja todellakin haluaa päästä vahvistamaan tuota koiran luontaista halua uida, saimme torstaina vihdosta viimein suunnattua tiemme Hyvinkään Koirakylpylän pentu-uintiin.

Näin ensimmäisellä kerralla tärkeintä oli saada koira rentoutumaan ja oppimaan turvallinen kulku veteen ja pois sieltä ramppien kautta. Vähän jänskäähän tuo uimahallitoiminta Mersulle oli, mutta kyllä huomas että oikeassa elementissä oltiin, kun muiden vuoroilla pilkullinen vispasi häntää ja olisi malttamattomasti halunnut takaisin veteen. Puolen tunnin vuorolla ehdittiin uimaan todella paljon, vaikka meidän lisäksi paikalla oli paraskaveri Riesa, sekä yksi berni- ja amstaffipentu.

Mersu sai uintitekniikastaan paljon kehuja ja etenkin altaasta poistuminen ramppien kautta sujui oikein mallikkaasti heti ekasta kerrasta lähtien. Altaaseen menossa on vielä parannettavaa, mutta enää ei siinäkään tarvita uittajan apua ollenkaan.

Nyt muutaman viikon tauko ja annetaan pilkullisen tottua ajatukseen allasvesistä. Sitten meille onkin varattuna omatoimivuoro uittajalla. Tarkoituksena ottaa silloin mukaan myös Betty. Tavoitteena että ensikerralla Mersun voisi jo vapaasti päästää uimaan altaaseen ja että pikku tirriäinen nyt suostuu ylipäätänsä uimaan. Nyt meillä kuitenkin alkaa noutojen tehotreeni ensin ihan näin kuivalla maalla ja pikkuhiljaa koitetaan siirtää sitä noutoa tuonne veteenkin. Kyllä siitä vielä vepe-koira tulee!