Nyt kun Mersu alkaa taas pikkuhiljaa löytää tuon ylitsepursuavan elämänilonsa ja jatkuvan hypetyksen ihan jokaisesta ulkona aistittavasta asiasta olemme palanneet hihnakäytöksessa tilanteeseen: me ei osata mitään. Ja koska mä oon luonteeltani todellinen hihnakäytösnatsi, voitte vaan kuvitella kuinka kireellä mun pinna on ollut lähi päivinä. Luojan kiitos osaan sentään suunnata turhautumiseni muihin asioihin kuin koiriin.
Tää Mersun totaalinen taantuminen pikkupennun tasolle sairasloman jälkeen sai mut kuitenkin tosissani miettimään koirien asemaa yhteisön näkökulmasta taas ihan uudella tavalla. Kuunnellessani naapurin mummon valituksia siitä kuinka nykynuoriso ei osaa edes koiria kouluttaa mä todellakin herään siihen todellisuuteen että mulla on vielä paljon opittavaa. Vaikken ihan täysin otakaan kuuleviin korviini sitä kuinka tämän kyseisen mummon kaikki koirat ovat olleen aina erittäin hyvä tapaisia, kuinka ne eivät ikinä haukahtaneet ja hihna pysyi aina täydellisesti löysällä koiran sipsuttaessa takavasemmalla, mun on pakko myöntää että rouvan puheissa voi olla jotain perää. En sano etteikö (nuoret) koiranomistajat osaisi kukaan kouluttaa koiriaan, mutta nykyään tuntuu olevan jonkin näköinen muoti ilmiö ottaa itselleen liian haastava koira. Halutaan huippukisatykki, jonka kanssa kahmitaan pokaaleita milloin mistäkin lajista. Mutta unohdetaan kokonaan se kuinka kamalaa arki tälläisen koiran kanssa voi pahimmillaan olla. Aletaan vältellä hihnalenkkejä, kun ei kestetä hihnassa veturin lailla eteenpäin kiskovaa koiraa, koira täytyy häkittää työpäivän ajaksi ettei se pistäisi koko kämppää palasiksi omistajan poissa ollessa jne..
Ja mikä on yleisin asia mitä koiranomistaja tekee kun arki ei sujukaan toivotulla tavalla? Hän joko kärsii sen tai hankkiutuu jollekin kurssille -> aktivoi koiraa lisää. Suurin ongelma onkin se että joka tuutista koiranomistajia käsketään aktivoimaan koiria enemmän. Enää ei millekään koiralle englanninbulldogia lukuunottamatta riitä normi lenkit, vaan koiran kanssa pitää tehdä ja touhuta vähintään 5 tuntia päivässä, harrastaa 10 eri koiraurheilulajia ja haastaa koiraa älyllisesti jos jonkin moisilla tavoilla joka ikinen päivä.
Missä välissä listalta jäi pois lepo ja rauhoittuminen? Vaikka itse koenkin olevani koirapiireissä vasta ihan uusi naama, aloittelija joka vasta opettelee asioita, olen sentään oppinut kuinka tärkeä osa koiran elämää on lepo ja rauhoittuminen. Tervepäisen koiran pitäisi pystyä rauhoittumaan muutamaksi päiväksi ilman sen kummempia aktiviteetteja. Peruskoiralle pitäisi riittää normaalit lenkitykset ja jo koiran oppimisen kannalta on äärimmäisen tärkeää että koira osaa olla rento ja rauhallinen. Ylikierroksilla käyvä koira ei opi mitään, eikä jatkuva stressissä eläminen ole hyvästä yhdellekään koiralle.
En väitä että olisin itse ollut yhtään fiksumpi. Hankkiessani ensimmäisen koirani tein sen kanssa kaikki mahdolliset virheet. Koirasta kasvoi hihnassa kiskova remmirähjä, joka kärsii "eroahdistuksesta" ja nirsoilee ruuan suhteen. Vielä surkeamman koiran omistajan minusta kuitenkin tekee se etten myöntänyt asiaa ajoissa, jonka vuoksi tämä kyseinen partanaama asuu tällä hetkellä äitini luona ja sen kanssa tehdään vieläkin valtavasti töitä mutkattoman arjen eteen. Ehkä vielä jonakin päivän tuostakin koirasta tulee unelmakoira, mutta tällä hetkellä kuulutaan vielä kulmakunnan kauhuihin.
Virheistä kuitenkin oppii. Nykyiset kaksi koiraani ovat tarkkaan harkittuja ja omaan käteeni sopivia koiria niin aktiivisuustasoltaan kuin luonteidensakin puolesta. Paljon töitä on tehty ja tehdään edelleen, mutta toivon mukaan saan näistä kahdesta koulutettua niitä unelmakoiria joista jokainen pikkulapsi unelmoi katsoessaan Disneyn 101 dalmatialaista. Betty alkaa jo täyttää omat kriteerini kunnon koirakansalaisesta, mutta Mersun kanssa on vielä paljon töitä edessä varsinkin nyt kun lapsosella on päällä joku kunnon rellestyskausi. Tähän ongelmaan on kuitenkin olemassa vaan yksi ratkaisu. Me lähdetään yhdessä pilkullisen kanssa nyt muistelemaan mitä se rauhoittuminen tarkoittikaan!
Mites on, osataanko teillä rauhoittua?
kotona, kaupungilla, treeneissä, tapahtumissa, lenkillä...
Täyttää asiaa! Niinkuin olen kaikille pennunostajille korostanut, dalmatiankoira osaa olla aktiivinen ilman että sitä aktivoidaan koko ajan, mutta pennusta asti se täytyy opettaa rauhoittumaan, se se vasta arvokas taito onkin! :) Ja jos sen kanssa pennusta asti touhutaan 24/7, voipi aika äkkiä olla käsissä koko ajan kierroksilla käyvä koira, joka alkaa piippaamaan tai "askartelemaan" heti jos yksi päivä onkin pienemmällä aktiviteetilla, esim. omistajan sairastamisen vuoksi.
VastaaPoistaMutta ihanaa että Mersu on nyt toipunut ja on taas oma iloinen, energinen itsensä. Suukko Mersulaiselle!
Onneks meillä osataan ottaa lungisti pidemmätkin lepojaksot. Pitänee nyt vaan koittaa saada se sama rauhallisuus täältä sisätiloista tuonne remmilenkeillekin. Kyllä se ennen sairaslomaa vielä käyttäyty niiin nätisti.... :D
PoistaMutta onhan se kieltämättä kiva katsella nyt kun Mersu on taas terve ja niin täynnä elämäniloa. Eihän tuolle osaa vihainen olla ollenkaan kun toinen vaan niin kovasti tahtoo ottaa kaiken irti asioista joita ei päässyt sairaslomalla tekemään! :)
Niin ja Mersu on vielä vasta pentu, pennun kuuluukin olla riehakas ja vähän vallaton, ei pennun aina tarvitse joka hetki olla täydellisen kuuliainen ja kiltti. :)
PoistaTosi hyvä postaus, herätti paljon ajatuksia! Ensimmäinen koirani ei mikään harrastuskoira ole, muttei siltikään tajua mitä se rauhoittuminen tarkoittaa. Hästää ympäriinsä ja tapahtumissa pyörii edestakaisin tylsistyneenä, kun ei pääse tekemään mitään, siis jos ollaan vain katselemassa. Tää rauhoittuminen otettiin kuitenkin ohjelmaan pääasiaksi kesän aikana ja voin sanoa, että paljon jopa edistyttiinkin.
VastaaPoistaUusi penne meille saapui viime lauantaina, kun koin ensimmäisen siihen olevan valmis, joten nyt kun kyseessä on harrastuskoira, niin ihan alusta asti olen kiinnittänyt huomiota rauhoittumiseen ja siihen, ettei koira lähde hyrräämään ihan ylikierroksilla.
Mutta kuten sanoin, hyvä postaus! Muistuttaa taas itsellekin miten tärkeää se lepo ja rauhoittuminen on. :)
Kiitos. Kiva kuulla että teillä on rauhoittumisharjoitukset tuottaneet tulosta ja onnea uudesta perheenjäsenestä! Hienoa että ihmiset oikeasti tajuaa ihan erikseenkin harjoitella sitä rauhoittumista ja pennun kanssa ihan pienestä pitäen. Kiva sitten tulevaisuudessa harrastaa kun koira osaa ottaa rennosti joka paikassa ja malttaa keskittyä opeteltavaan asiaan. :)
PoistaSamoilla linjoilla edellisten kanssa, todella hyvä postaus!
VastaaPoistaMeillä osataan rauhoittua onneksi hyvin. Koira on muutenkin yleisluonteeltaan suht. rauhallinen, vaikka energiaakin tarvittaessa riittää mielin määrin. Kotona ja tutuissa paikoissa otetaan rennosti ja lepäillään, vieraissa paikoissa joutuu ehkä käskemään koiran levolle. Sofi onneksi osaakin yleensä rauhoittua silloin kun käsketään, koen sen todella hyväksi jutuksi ja ehdottomasti haluan opettaa sen myös seuraaville koirilleni.
Kiitos ja ihana kuulla välillä tälläsistäkin tapauksista. :) Meilläkin on käytössä rauhoittumiskäsky, mikäli koira ei omatoimisesti osaa asettua lepäämään. On muuten äärimmäisen kätevä kun voi pienellä käskyllä saada koiran rauhoittumaan.
Poista