Kysymyspostaus osa 2

Mitä mieltä olet joidenkin vaarallisten koirarotujen maahantuonnin/kasvattamisen kieltämisestä?

Koira ei luonnostaan ole paha eläin. Ei edes ne "vaaralliseksi" luokitellut.  Mielestäni totaalikielto minkään asian suhteen harvemmin toimii. Sillä useimmiten kaikki kielletty houkuttelee ihmisiä. Katukauppa lisääntyy ja pentuja aletaan tuottaa kyseenalaisissa oloissa. Onhan se hyvä että näitä haastavampia koiria ei näin ehkä joudu ainakaan niin helposti ihmisille jotka eivät sellaisen koiran kanssa pärjää. Mutta mielummin silti vaatisin vaaralliseksi luokitellun koiran omistamiseen jonkun kokeen/testin enkä kieltäisi niitä kokonaan.

Mitä mieltä olet koirien jalostamisesta, esim englanninbulldoggi yms?

Lainaan vastauksessani kennelliiton sivuilta löytyvää tekstin pätkää:

Jalostus tarkoittaa eläinkannan laadun parantamista valinnan keinoin. Koirajalostuksessa laadulla tarkoitetaan tasapainoista ja rodunomaista luonnetta, hyviä käyttöominaisuuksia sekä terveyttä ja pitkäikäisyyttä. Koiran tulisi olla tunnistettavissa rotunsa edustajaksi, ja sen rakenteen pitäisi olla kestävä ja toiminnallinen, liioittelematta mitään rotumääritelmässä mainittua ominaisuutta.

Mikäli koirajalostus todellisuudessa olisi tätä ja silloin kun se sitä oikeasti on niin arvostan kasvattajia ihan älyttömän paljon. Teen mielelläni yhteistyötä mielestäni hyvien kasvattajien kanssa ja opiskelen koirajalostukseen liittyviä asioita jatkuvasti. Tavoitteenahan mulla on itsekin koiria tulevaisuudessa kasvattaa, joten kasvatustoiminta todella on lähellä sydäntä. 

Se että koirajalostuksessa on menty siihen pisteeseen että osa roduista on jo äärimmäisen sairaita ja överijalostettuja on mun mielestä sairasta. En ymmärrä miten kukaan ihminen pystyy hyvällä omalla tunnolla kasvattamaan koiria jotka eivät pysty itse lisääntymään tai jonka eliniän odote on reippaasti alle kymmenen vuotta. Itse henkilökohtaisesti kannatan sairaimpien rotujen jalostuskieltoa. Roturisteytyksiä ja rotuunottoja pitäisi myös lisätä ihan reippaalla kädellä, jotta tavoite eläinkunnan laadun parantamisesta olisi mahdollinen. Niin kauan kun vain tuotetaan lisää sisäsiittoisia sairaita koiria laatu on kyllä kaikkea muuta kuin ylöspäin.

Koirajalostuksessa ei kuitenkaan voi liikaa alleviivata kuluttajan vastuuta. Jokainen ostettu pentu tukee sen eteen tehtyä jalostustyötä. Jokaisen pennun ostajan olisikin hyvä kysyä itseltään millaista toimintaa tuen ostamalla juuri tämän pennun?

Onko päiviä tai hetkiä, jolloin kadut koirien ottamista/haluaisit taukoa koiristasi?

Nykyään kun oma terveys on vähän mitä on niin koiria osaa arvostaa ihan eri tavalla. Ainoastaan silloin kun jalka jumittaa ja kaatuu kesken agilityradan saattaa pienen murtosekunnin kirota että miks mulla on nää koirat, eipä olis ilman niitä tullut kaaduttua. Mutta sillä sekunnilla kun se koira tulee kattomaan mitä kävi niin ei voi muuta kun nauraa, kaapata nelijalkaisen pusukoneen kainaloon ja jatkaa eteenpäin. Taukoa mä uskon että kaipaa jokainen koiranomistaja välillä. Mulle riittää kuitenkin hyvin ihan parin tunnin tauko tai kerran vuodessa viikonloppureissu ilman koiria. Sen verran tärkeitä nuo on että viikko ilman ja on jo kamala ikävä.

Mitä rotua et voi missään nimessä edes harkita? Perustele.

Mitään överijalostettua rotua kuten geelisakemannia, englanninbulldogia, mopsia yms. Ihan puhtaasti siks etten puhtaalla omalla tunnolla pystyisi tukemaan sellaista kasvatustyötä mikä sen koiran eteen on tehty. En myöskään pystyisi ottamaan kyseisistä roduista kodinvaihtajaa, sillä kun koirasta näkee jo paljaalla silmällä että se kärsii ja sen koko olemus huokuu sitä kuinka se haluaisi elää tavallista koiran elämää mutta ei yksinkertaisesti pysty siihen, mun tekee pahaa.

Miksi halusit mieluummin pidättyväisen pennun kuin avoimen? Onko pidättyväisyydestä ollut hyötyä esim. julkisilla kulkiessa? Entä haittaa näyttelyissä/muissa tapahtumissa?

Mä tykkään koirassa sellasesta yhdelle ihmiselle/perheelle omistautumisesta täysin. Musta on ihanaa kun koiraa ei vois vähempää kiinnostaa muut ihmiset. Se ei harrastuksissa ota häiriötä vieraista ollenkaan, jos ne eivät tule ihan iholle asti ja se ei ole junassa tunkemassa muiden syliin vaan pysyy tyytyväisesti mun jaloissa. Se malttaa kaupungilla kulkea sun vierellä kun ei kokoajan ole tarvetta moikata jokasta vastaantulijaa. Ikinä ei tarvii pelätä että koira lähtis vastaantulijan matkaan ja kisoissakin koira keskittyy vaan ja ainoastaan suhun. Ei kehenkään muuhun.

Muutenkaan mä en koe pidättyväisyyttä missään nimessä negatiivisena juttuna. Ei koiran tarvitse näyttelyissäkään hypätä tuomarin syliin. Riittää että se hyväksyy kosketuksen ja antaa vieraiden käsitellä itseään. Ei sen tarvitse luottaa vieraisiin. Riittää että se luottaa muhun ja siihen että mä en vie sitä vaaraan. Mersun tapauksessa pentu-iän huonot kokemukset aiheutti sen että toi hypähti tuomareita karkuun ja käyttäytyi välillä kuin peura ajovaloissa. 

Turhan usein pidättyväisyys sotketaan arkuuteen ja sitä sen takia pidetään huonona asiana. 

Toivottavasti saitte itseänne mielyttävät vastaukset ja anteeksi kun tän julkaiseminen veny näin kauhean pitkälle. Onhan tää sentään lojunut tuolla luonnoksena jo monta viikkoa.. heh.