Mersun tilanteesta on tullut kyselyitä ja valitettavasti mulla ei ole antaa hyviä uutisia. Osteopaatille oli tosiaan tarkoitus mennä, mutta se lykkääntyi juoksujen takia. Noh sainpahan aikaa tarkkailla koiraa ja seurailla oireiluja.
Etuosan tilanne on sama mikä ennenkin, mutta mikä huolestuttavaa tämä jo alkukesälla alkanut "pään hajoaminen" on nyt mennyt ihan uusiin sfääreihin.. Jonka vuoksi suuntana on 6.8 eläinlääkäriasema Aisti ja neurologian erikoislääkäri. Magneettikuviin siis mennään, ykkösepäilynä valitettavasti aivokasvain.
Pennusta asti Mersun luonne on ollut melko omituinen jos näin voi sanoa. Perusluonteeltaan kuvaisin pilkullista hieman pehmeäksi. Hermorakenne voisi olla vähän parempi. On kuitenkin päiviä kun Mersu ilmentää suurtakin dominanssia ja tietyissä tilanteissa näen sen ennemmin kovana kuin pehmeänä koirana. Ja tottakai jotta ei liian helpolla päästäisi niin tuolla on myös päiviä kun se käyttäytyy todella arasti. Yksinkertaisesti selitettynä koira on hyvin "arvaamaton", ikinä ei voi tietää miten se reagoi mihinkin.
Nyt viime viikkojen aikana koiran käytöksessä on kuitenkin tapahtunut huolestuttavia muutoksia. Se on välillä todella levoton ja dallumaiseen tapaan se saa sellaisia "ilopierukohtauksia", jotka eivät kuitenkaan tavalliseen tapaan lopu vaan kela jää ikään kuin jumiin ja koira saattaa itsekseen hykerrellä ja pyöriä "iloisena" helposti 5-10 minuuttiakin ilman mitään syytä tai että kukaan edes huomioi koiraa mitenkään. Lisäksi se saattaa yhtäkkiä vaan jumittaa paikalleen ja tuijottaa tyhjyyteen. Joskus se heiluttaa tyhjyydelle häntää, toisinaan taas haukkuu.. Se myös välillä alkaa pakkomielteisesti vahtimaan esimerkiksi vesikuppia tai lelua, murisee vaikka kukaan ei olisi lähelläkään.
Huolestuttavimpana kuitenkin eilen tapahtunut ilmeisesti kipukohtaus. Mersu ja hoitokoira Bea makasivat metrin etäisyydellä toisistaan kaikessa rauhassa, kun yhtäkkiä Mersu räjähti ja kävi suoraan Bean päälle. Onneksi satuin itse olemaan ihan vieressä ja sain napattua koirat heti irti toisistaan, ennenkuin kummallekaan sattui mitään. Tapauksen jälkeen Mersu oli vähintään yhtä hämillään tapahtuneesta kuin minäkin.
 |
| kuvat kesäkuulta |
Toivotaan ettei vastaavaa enää pääse tapahtumaan. Varmuuden vuoksi Betty jatkaa kuitenkin hoitopaikassa oloa, Bea lähti takaisin kotiinsa ja Roipe ja Mersu pidetään pääosin erillään. Tarkan valvonnan alla saavat olla välillä samassa tilassa. Tässä tosin ei suurta muutosta entiseen, sillä eipä pikkumies Mersun kanssa muutenkaan saisi olla valvomatta nyt kun tuolla on juoksut.
Nyt siis jänskäillään. Pidetään sormet ristissä ja toivotaan parasta. Ei tässä muu auta. Helkkarin huolissani mä olen tuosta eläimestä. Se ei ole yhtään oma itsensä. Juoksut toki vaikuttaa jonkin verran, mutta ei puoliakaan oireiluista sen piikkiin voi laittaa varsinkaan kun nyt kun nekin on jo selkeästi loppumassa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti