Missä on meidän onni?

Mun oli alunperin tarkoitus koota sunnuntaina koko viikosta yksi postaus, mutta koska asiat harvemmin menee suunnitellusti kirjoittelen jo nyt. Joka tapauksessa viime lauantaina tuli pilkullisella 9 kk täyteen ja kuten sivusta löytyvästä kalenterista voitte päätellä junnuluokka oli tarkoitus korkata jo heti tulevana viikonloppuna. Mutkia tuli kuitenkin matkaan jälleen kerran, joten taitaa junnuluokan korkkaus siirtyä. Aloitetaan kuitenkin alkuviikon tapahtumista ja keskitytään huonoihin uutisiin vähän alempana.

Maanantaina käytiin Leppävaarassa moikkaamassa ensimmäistä Mersu projektiin avuksi tarjoutunutta henkilöä, Lauraa ja tämän Vilma labbista. Käytiin puistossa ja Mersu joutui kopeloitavaksi. Tosi nätisti pilkullinen kyllä antoi kopeloida kun oli saanut ensin jonkin aikaa seurailla Lauraa etäämmältä. Täytyy siis tulevaisuuden näyttelyihin suunnata aina hyvissä ajoin ja antaa Mersun tarkkaila tuomaria ennen kopeloitavaksi joutumista, sillä siitä selkeästi oli apua ainakin tällä kertaa.

Reilu tunnin puistoilun jälkeen alkoi omat jalat ja Mersun tassutkin palella niin lähdettiin pilkullisen kanssa kävelemään kohti kiloa. Mä pääsin auttelemaan siskoa tallitöissä ja Mersu sai pitkästä aikaa hengailla tallilla ja painia Madden kanssa. Pilkullinen käyttäytyi talleilla tosi nätisti niinkuin ennenkin. Hevoset sai olla rauhassa eikä niitä pelättykään enää yhtään. Muutamalle ihmiselle pöhistiin, kun tulivat yllättäen karsinasta tai nurkan takaa, mutta muuten otti ihmisetkin vastaan ihan nätisti. Ihan kelpo tallikoira tuo siis on.

Tiistaina vuorossa olikin sitten kaupunkireissu. Pilkullinen pääsi taas hihnanpäähän kun suunnattiin Helsingin keskustaan seurana tälläkertaa Miranda ja Eka sekä tottakai Netta ja Riesa. Tavattiin rautatieasemalla ja suunnattiin siitä sitten Kamppiin. Tarkoituksena lähinnä nyt vaan pyöriä koirien kanssa hälyssä ja treenata jotain pientä. Ja koska Netalla oli kamera mukana pitihän sitä todistusaineistoakin ottaa. Miranda pääsi myös kopeloimaan Mersua, mikä sujui yhtä kivasti kuin maanantainakin. Hyvillä mielin ja ennenkaikkea toiveikkaana odotan siis projektin jatkoa ja tuloksia.

Koska pennut otti kampissa olevan hälyn vastaan oikein kivasti, eikä kukaan stressaillut yhtään saatiin treenattua jopa vähän odotettua enemmän. Tehtiin muunmuassa Riesan ja Mersun kanssa 2 minuutin paikkamakuu. Molemmat pysy ihan superkivasti paikallaan vaikka meidän ja koirien välistä meni muutamat lastenrattaat ja erilaisia ihmisiä. Ihastelijoitakin saatiin kun pennut niiiiin nätisti pysyivät paikallaan. Ja jotta varmasti kukaan ei voisi sanoa että me ei treenata niin viideksi suunnattiin siitä sitten Hyvinkäälle tokotreeneihin, jossa molemmat teinit oli ihan ylipätevinä! Tehtiin seuruuta 90 asteen käännöksillä ja suoraan, ruutua, luoksetuloa ja jäävistä maahan ja seiso. Käskyjen nopeutta pitää meidän ainakin treenata, mutta muuten meni enemmän kuin hyvin. Miten toi pilkullinen onkin aina niin pätevänä tuolla ohjatuissa. Vaihtaako joku mun koiran välissä tai jotain?

Mahanhan ei tässä liikkeessä ole tarkoitus osua maahan, eihän?

Keskiviikkona oli tarkoitus myöskin suunnata kamppiin  häiriötreenailemaan ja kopeloitavaksi, mutta jäikin se reissu välistä. Nimittäin sekä seuralainen että minä ja Mersu oltiin kipeitä. Ite heräsin neljältä aamulta oksentaan ja aamulenkillä teki mieli itkeä kun huomasin että pilkullinen kulkee todella huonosti konkaten kolmella jalalla. Mitään hajua ei oo mistä tommonen yön aikana ilmestyny jalkavamma olis voinut tulla kun tiistai iltana oli kuitenkin ihan normaali. Keskiviikko maattiin siis pilkullisen kanssa molemmat koko päivä. Toivoen kokoajan että kyseessä olisi vaan joku pieni venähdys. Vielä illalla nukkumaan mennessä olo oli toiveikas sillä jo päivän sisällä tapahtunut parannus oli valtava vaikka kyllä koira vielä epäpuhtaasti liikkuikin.
Tänään aamulla kuitenkin totuus iski silmille. Jotain on vialla. Liike oli ehkä inan parempi kuin eilen, mutta varsinkin hitaassa ravissa ontuminen on todella selkeää. Soitin eläinlääkärille ja kyselin vähän mielipidettä että mitä kannattaisi tehdä. Saatiin ohjeeksi pitää totaalilevossa ja tarkkailla. Jos ei viikonloppuun mennessä oo liike puhdas niin maanantaina lääkäriin. Jos tulee yhtään takapakkia niin sitten pitää mennä lääkäriin jo aiemmin. Nyt siis ei auta muutakun pitää peukut pystyssä ja toivoa että mistään vakavammasta ei ole kyse.

Tilannetta hankaloittaa entisestään meidän Jyväskylän reissu. Meillä kun olis huomenna lähtö Jyväskylään ja lauantaina pitäis olla jo kehässä. Noh kuten varmaan arvaatte me ei kyllä kehässä lauantaina olla ellei jotain ihmeparantumista tapahdu. Jyväskylään kuitenkin lähdetään kun on matkat ja majotukset hoidettu ja sunnuntaina pitää Bettyn kanssa olla kehässä. Täytyy vaan selvittää Jyväskylän eläinlääkärit ja vaikka kannella tota pilkullista tarvittaessa ettei nyt joutuis yhtään ylimäärästä liikkumaan. Lauantaita täytyy vähän miettiä että miten toteutetaan. Tuleeko Mersu näyttelypaikalle häkkiin nukkumaan, vai jääkö majoituspaikkaan.

Nyt ei siis auta muu kuin toivoa parasta ja kirota tätä meidän ainaista huonoa tuuria tän eläimen kanssa. No josko tää täydellisen huonotuurinen ensimmäinen elinvuosi pilkullisen kanssa sitten takais onnellisen pitkän loppu elämän?