lauantai 22. marraskuuta 2014

Jännitys tiivistyy


Bettyn astutuksesta on nyt kulunut 25 päivää. Olen elämäni aikana lukenut varmaan kaikki kirjastosta löytyvät kirjat jalostuksesta ja koiran kasvatuksesta. Tiineydestä, astutuksesta, aivan kaikesta. Jutellut kasvattajien kanssa ja päässyt seuraamaan muutaman pentueen kasvua hyvinkin tiiviisti ja läheltä. Silti nyt kun kyseessä on minun oma koirani, muuttuvat asiat entistäkin jännemmiksi ja mielenkiintoisemmiksi. 

On ollut ilo tarkkailla Bettyn käytöksessä ja olemuksessa tapahtuvia muutoksia. Huomata kuinka radikaalisti tällainen asia voi koiraa muuttaa. Ensimmäiset raskausviikot tirriäinen halusi lähinnä vetäytyä omiin oloihinsa. Yöksi se kyllä tuli nukkumaan peiton alle aivan kylkeen kiinni, mutta muuten päivittäinen kontakti koiran kanssa oli lähinnä lyhyitä silittely pusuttelu tuokioita ohimennen. Lenkeillä tuo on kyllä ihan normaalisti tahtonut ja joutunut käymään tähän asti.

Kolmannella raskausviikolla alkoi ilmetä pientä pahoinvointia ja ruokahaluttomuutta aamuisin. Iltaruoan söi kuitenkin ihan normaalisti, joten mitään syytä huoleen ei ollut. Vastapainoksi huonovointisuudelle Bettyssä alkoi myös herätä sisäinen pentu. Se saa lähes päivittäin hulluja riekkumiskohtauksia ja repii leluja kuin mikäkin pikkupentu. Tässä kohtaa mainittakoon että Betty ei ole sisällä leikkinyt pentujen nähden enää pitkään aikaan. Treeneissä toki ihan eri juttu ja kun nuorempaa yleisöä ei ole katsomassa suostuu tirriäinen riekkumaan kotonakin. Nyt se kuitenkin saattaa kesken kaiken omia Biitin lelut ja leikkiä. 

Maha on myös kasvanut tasaista tahtia vähän. Eli joko meillä ollaan lihottu, tai sitten tukevasti paksuna. Varmistus saadaan vajaa viikon päässä ultrassa. Nyt vaan kaikki sormet ja varpaat ristiin. Selkeitä merkkejä raskaudesta on kuitenkin ollut ja tää koira on ihan saakelin vaikea saada normaalisti lihomaan, että melko odottavaisilla mielin ollaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti