"Saavumme työpaikalle. Olen onnesta soikeana, rakastan tätä paikkaa. Ihmiset on kivoja ja niiltä saa paaaaaaljon rapsutuksia ja herkkuja. Takahuoneessa mua odottaa luu ja kasa leluja. Mä taidan olla aika onnellinen pentu. Ihmislapset pääsee kuulemma joskus päiväkotiin. En tiedä millasta sielä on, mutta tää paikka on mun päiväkoti ja mä rakastan tätä paikkaa!
Betty tallustaa mun perässä rauhallisesti. Miks se ei oo innoissaan. Eikö se vieläkään tajua mihin me taas tultiin. Me ollaan Bettyn kanssa tänään näköjään kahden. Taino en mä tiedä, kai mä oon enemmän yksin. Betty vaan makaa sen omalla paikallaan ja nakertaa välillä luuta. Enimmäkseen se kai nukkuu.
Mun paikka on myymälän johtavan oven edessä. Siitä on suora näkymä kassalle. Mä pystyn hyvin tarkkailemaan emäntää ja sen tekemisiä. Sillon kun se katoaa hyllyn taakse mä kuuntelen korvat höröllä, ehkä heilutän häntää myymälään saapuneelle karvaturrille.
Välillä emännän työkaverit käy tauoilla ja syömässä takahuoneessa. Mä oon niidenkin mielestä aika hieno pentu ja ne tykkää rapsutella mua. Bettykin vie aika paljon niiden huomiota varsinkin nyt kun sillä on kuulemma ehkä pentuja mahassa. Mut onneks kaksjalkaset muistaa rapsutella muakin paljon. Joskus joku asiakaskin käy ihailemassa mua portin takaa, enkä kyllä ihmettele, oonhan mä nyt aika saakelin hieno suursnautseri!
Äh, emäntä on kokoajan hyllyjen takana. Kai mä voin vähän leikkiä leluilla tai nakertaa luuta. Ei se varmaan sillä välillä karkaa. Vai karkaako, mitä jos karkaa. Hylkää mut tänne portin taakse. Apua mammaaa!!
Ai se tuleekin tuolta. Ai saakeli se ottaa hihnan. Portti aukeaa, ihanaa jee mahtavaa mä pääsen käymään ulkona! Oon jo oppinut tekeen pissat käskystä ja päästään nopeasti palaamaan takas myymälään. Ulkona olikin aika kylmä, pysytään mielummin sisällä. Tehdään emännän kanssa lyhyet tottistreenit ja sen jälkeen se kaivaa mulle pakastimesta märkäruoalla täytetyn lelun.
Tää on niin saakelin hyvää, en kyllä ihan ymmärrä miten tää möhnä pitäis saada ulos täältä. Kun se on ihan jumissa. Ehkä jos tätä pyörittelee tai puree oikein lujaa. Ei, ei tää onnistu. Pitänee ottaa hyvä makuuasento ja alkaa lipittämään, nuoleminen on ehdottomasti paras tekniikka.
Mitä joko tää päivä loppu, mulla on vielä tikkari kesken.. Okeeei no mennään sit, mut ei kyl mennä suorinta reittiä kotiin. Kierretään vähintään tuolta ja sit mennään sitä kautta ja käydään sekin reitti vielä pliiiis? Mä en oo viel yhtää valmis nukkumaa!
-Biitti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti