keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Meidän talo tulvii hiekkaa

Aivot selkeesti jääny bloggaustauolle kun en oo muistanu tulla mitään kirjottelemaan. Hups, noh.. Yritän parantaa tapani!


Betty tosiaan lähti viime viikolla kasvattajan luokse miehiin, kun meikäläinen jäi kotiin jänskäämään. Sain onneks ryöstettyä kaverin ulkomaanmatkan takia yhden belgialaisen tänne Biitin ja mun seuraks. Riesasta ja Biitistä on tullut tosi hyvät kaverit. Ensikohtaaminen näillä kahdella oli vähän semmonen ou nou noi varmaan vihaa toisiaan, mutta nyt kun ne on joutuneet toisiaan kattelemaan enempikin niin taitaa ne toisistaan tykätä. Ei ne varmaan muuten samaa petiä suostuis jakamaan. 

Viikonlopun hakutreenejä lukuunottamatta me ei olla tehty yhtikäs mitään. Okei vähän odotustreenejä, niin istuen kuin maatenkin. Mutta ne nyt tulee meillä ihan normi arkielämässä, odotetaan ruokakippoa, odotetaan että ovi aukeaa, odotetaan että päästään puistoon jne..


Me ollaan vaan löhöilty kotona, koirat on juosseet puistossa ja hihnalenkkejäkin on tullut tehtyä. Vähän epäilin että mitä on lenkkeily yhden "JEEJEEIHANAAKATOTUOLLAMENEEORAVA" pennun ja yhden teinin kanssa, mutta hyvin sujuu! Biitti ottaa mallia vanhemmasta ja viisaamasta normikävelyssä ja Riesakin ohittaa oikein kivasti kun kaveriakaan ei paljon vastaantulijat kiinnosta. Kyllä mä silti tykkään ehkä enemmän siitä yksi pieni ja yksi iso asetelmasta, mutta tämmönen väliaikaratkasu on ihan jees.

Tänään sitten vapaapäivän kunniaks aattelin että väsytetään noi elukat nyt sit kunnolla, niin selvitään loppuviikostakin yhtä kivasti. Siispä viestiä kaverille ja porukalla metsään. Menossa mukana olivat siis Biitti, Riesa, Vixi ja Diana. Melko belgivoittoista, mutta hyvin pärjäs riiseni porukassa mukana. Käytiin me samalla reissulla vähän jotain pientä treenaamassakin ja töissä sovittamassa riisenille takkia kun toisesta tuleepi kalju viikon päästä. Vielä ei kuitenkaan tarttunut takkia matkaan.


En muuten varmaan maininnut vielä että hommasin Biitille ihka ensimmäiset vetovaljaat! Ihan näin alkuun siis vaan totutellaan valjaisiin ja pieneen paineen tunteeseen, siihen että mä tulen takana. Kasvatetaan nälkää ihan lyhkäsillä pikku spurteilla ja tehdään hommasta ihan superkiva juttu! Noi valjaat on tuolle pienet varmaan jo kuukaudessa, mutta se riittänee meille siihen että saadaan koiraa vähän sytyteltyä lajille. Sitten jäädään hinkkaamaan suuntia ja pysähtymistä, Mietitään sit ens vuonna uudestaan sitä varsinaista vetämistä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti